Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä mies on muutaman kerran sanonut että ärsytän häntä, päivä päivältä kuulemma enemmän ja enemmän.
Vihjailee usein, että sitten kun ootte kolmisin, niin sittenhän voitte hankkia sitä ja tätä... Ja että vaihtelu virkistäisi.... ja V*ttuilee jatkuvasti... Ja muutenkin on tosi ihmeellinen, saattaa mennä parikin päivää, että se ei puhu mitään...

Lähtisitkö jatkamaan matkaa, lasten kanssa vai yrittäisit sinnitellä suhteessa kaikesta paskasta huolimatta...?
 
Kuulostaa hieman siltä että miehesi ajattelee eroa mutta on jostain syystä niin ressukka ettei saa asiaansa sanottua kuin mies. Tuolla vihjailulla/vittuilulla/mykkäkoululla ym. mies ilmeisesti yrittää saada sinut siihen pisteeseen että "päästät miehen helpolla" eli teet päätöksen hänen puolestaan.
Itse ottaisin asian puheeksi mutten jäisi roikkumaan suhteeseen jossa toinen osapuoli ei ole mukana.
 
No yrittäisin puhua. Tai siis ottaisin asian puheeksi . Ensin miettisin ehkä itsekseni paperille asiat ja koittaisin välttää jonkinverran tunnepurkausta tai korostuneen vittuilevaa sävyä.
Asiasisältönä että miehesi ei yksinkertaisesti saa kohdella sinua kuin paskaa. Olet hänen rinnallaan ja häntä varten ja hänen lastaan (ilmeisesti) kasvattanut. Ja että rakastat häntä , mutta siitä huolimatta et suostu kohteluun joka ei vastaa arvoasi.
Ehkä myös kysymys , että mihin elämässään hän ei ole tyytyväinen ja voisitteko yhdessä miettiä jotain molempia tyydyttävää muutosta siihen? Niin että asioista voi ja olisi hyvä puhua mutta toisen mollaaminen, uhkailu yms ei millään tule tilannetta helpottamaan.
Lisäksi tekisin selväksi ettei se ole vain kehoitus . Ja juu jos tuommoinen henkinen väkivalta jatkuisi niin parempi on sulle ja lapselle tosiaan olla ilman sitä ukkoo. Jäähylle ainakin.
Tsemppiä!
 
No meillä on sama tilanne, toisin päin tosin. Mies tietää kyllä että lähtisin heti kävelemään mutta en lasten takia lähde, en halua rikkoa heidän isäsuhdettaan.
 
Mut vituttaa kyllä kuunnella ja kattoo jos toinen kokoajan naama nurinpäin ja viestii et toinen kyllästyttää ja vituttaa ite lähtisin.
Tää ei oo syyllistystä!- Ja ymmärrän et monet oikeasti ajattelee lasten parasta pysyessään yhdessä mutta kokemuksesta voin sanoa että malli olla parisuhteessa opitaan ERITTÄIN vahvasti kotoa ja vaatii tietoista ponnistelua kasvaa siitä ulos.+ onnellisemmat , omanarvon tuntevat vanhemmat erillään on paaaljon parempi kuin "radioaktiivinen " mutta "ehjä" koti.
vaihtoehdot on
1 molemminepuolinen panostaminen (PALJON MYÖS ITSESTÄ KIINNI miten jännä se toinen on.)
2. ero - joka ei tarkoita isäsuhteen riistämistä..
 
Niin tuosta vielä.. että sensijaan että tuijottelis toisen virheitä voi välillä ns keskittyä itseensä, kuntosalilla tai tehdä jotain luovaa. Ettei se toinen oo kokonaan ja kokoajan vastuussa siitä miten ihanaks tunnet itsesi. Parisuhteessa on erilaisia kausia kuitenkin.. katkeruuden kukkaset kannattaa niittää
 

Yhteistyössä