Mitä sinä teet, jos lapsesi ei tule pois järvestä, vaikka kuinka käsket?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uimari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Annoit aivan liian kovan rangaistuksen ja vieläpä varoittamatta.

Kasvatus ei toimi noin. Nyt sinulla on kuitenkin vielä tilaisuus pestä kasvosi. Istut lapsen kanssa alas ja käytte tilanteen läpi. Sinä hermostuit, koska lapsi ei totellut. Tottelemattomuus tuossa tilanteessa oli lapselta ikävää ja huonoa käytöstä sekä lisäksi vaarallista, koska järvessä voi oikeasti tapahtua pahakin onnettomuus eikä se ole mikään karkuunjuoksemisleikkipaikka vaan siellä leikitään kahlailemalla rantavedessä ja sitten isompana uidaan. Sitten pahoittelet lapsellesi, että suutuit tilanteessa niin kovast, että ajattelemattomuuttasi sanoit, että ei mennä enää uimaan. Mutta voitte kuitenkin mennä, sillä ehdolla, että seuraavalla kerralla lapsi tottelee sinua TAI MUUTEN ette enää mene uimaan. Ja sitten pidät sen mitä sanot.

Liian kovilla rangaistuksilla ilman että olet edes pientä lasta varoittanut kovan rangaistuksen tulemisesta kasvatat vaan lapsesi ulkokultaiseksi toimimaan vain rangaistuksen pelossa ja inhoamaan sinua, koska annat omaa turhautumistasi liian kovat rangaistukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pirpiz:
Haen sen pois. Saan paheksuvat katseet monelta mammalta kun likka/ likat vetäsee parut sit siinä. Mut mää en huutele kovin montaa kertaa.

No niinpä, en ymmärrä tämmöstä, että tehdään näin vaikeeta asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Haen pois jollei pyytämällä tule. Enkä ala montaa kertaa käskemään. Itse sain 7v arestia ja sekin jo laitto ajattelemaan eikä sentään kokokesän uinteja tarvinnu evätä.

Voi sua. :( Susta tuli kuitenkin ihan normaali (pl ruokahysteriaa)?
 
Mä olisin pyytänyt 1-2 kertaa tulemaan pois, ja sitten hakenut lapsen ihan itse.

Oltaisiin päästy lähtemään kotiin about kymmenessä sekunnissa, ei kymmenessä minuutissa.

Mun lapset on 5 v ja 3 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Mä en ois kymmentä minuuttia huudellut vaan kaks kertaa ja sitten hakenut lapsen (enemmän tai vähemmän nätisti).

Ja kyllä me silti mentäis uudestaan uimaan, ku uimakelit suomessa ovat harvassa, jotain muuta rangaistusta keksisin.

Samoin tekisin.

Tätä miekin kompaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Mä en ois kymmentä minuuttia huudellut vaan kaks kertaa ja sitten hakenut lapsen (enemmän tai vähemmän nätisti).

Ja kyllä me silti mentäis uudestaan uimaan, ku uimakelit suomessa ovat harvassa, jotain muuta rangaistusta keksisin.

Samoin tekisin.

Tätä miekin kompaan

NÄin myös. Plus en viitsi antaa lapselle sellaisia rangaistuksia, että minäKIN joudun niistä kärsimään. Mikäs sen kivempaa kesäpäivän viettoa kuin rannalla touhuilu lapsen kanssa.
 
Enpä olisi minäkään odotellut, milloin tulee pois järvestä, kun on pyydetty. Oisin todellakin käynyt vesselin sieltä hakemassa ja suoriutunut kotiin. Uimakieltoa en kuitenkaan rangaistukseksi olisi antanut, itse en olisi vielä rangaistuksella uhannutkaan, vaan olisin kotosalla keskustellut lapsentasoisesti tilanteesta ja rannalla olemisesta. Eri asia olisi sitten seuraavalla kerralla, jos moinen toistuisi...

Saas nähdä, joudunko itse kaappaamaan kainalooni meidän kaksi vesipetoa hieman tuonnempana, sillä puuhaamme menoa uiputtelemaan :)...ja ovat "kivan" ikäisiä - 5-v. ja 2.5 -v. ja menossa sekä metelissä löytyy...!
 
Minä hakisin lapsen ja pitäisin puhuttelun rannalla ja se olis siinä, seuraavan kerran uimaan mennessä muistuttaisin vielä että äitiä on toteltava.

Jos kuitenkin suutuspäissäni olisin erehtynyt antamaan viikon tai pitemmän uimakiellon, ottaisin lapsen puhutteluun ja sanoisin että äiti määräsi kohtuuttoman rangaistuksen suutuspäissään, ja peruisin rangaistuksen ja mentäisiin yhdessä uimaan. Mun vanhimmat lapset on jo teinejä ja mielestäni kunnioitus vanhempaa kohtaan syntyy myös siitä että aikuinen osaa myöntää tunaroineensa, eikä pidä kohtuutonta Aina Oikeassa Olemisen kulissia yllä. Näin lapsi itsekin oppii että virheiden tekeminen kuuluu jokaisen elämään mutta anteeksi voi saada ja antaa.
 
No meillä on vähän yli 3v:n kanssa AINA just tollasta kaikki poislähtemiset, ollut jo yli vuoden eikä loppua näy :) Vastaanpanemista, karkailua ja totaalista korvien pudottamista... Käsken tulemaan kolmasti ja kolmannella kerralla lisään, että nyt jos ei onnistu niin äiti hakee sit huudon kanssa. 9 kertaa 10:stä sit tosiaan juoksen sen lapsen kiinni ja kannan huutavana itse pakotetun tyynenä sen pois. Ja voi luoja miten ihmiset kehtaakin tuijottaa :o :D
 

Yhteistyössä