Mitä se on se kotiäidin rento ja aikatauluton elämä?

["pepe"]

hohhoijaa, kun taas on joidenkin vaikea tajuta, ettei tässäkään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Perheet on erilaisia, samoin lapset, samoin äidit. Me ollaan varmaan sitten niitä paheksuttavia boheemeja, kun meillä syödään sitten kun tulee nälkä eikä silloin kun kello on seitsemän, kakstoista tai viisi. En ole enää kotiäiti, mutta kas, viikonloppuisin meillä syödäänkin aamupala vasta joskus kymmenen-yhdentoista aikaan, ja so what? Siitä ei kärsi kukaan. Jos tulee nälkä ennen kuin minä tai mies on noustu puuron keittoon, niin kolmevuotiaskin osaa laittaa itselleen voileivän tai ottaa vaikka banaanin. Tai jopa tulla herättämään.
Yhden kaveripariskunnan kanssa oli kiva matkustella, kunnes heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. Silloin yhtäkkiä koko seurueen piti elää sen yhden mukulan rutiinien mukaan. Ei puhettakaan, että mentäisiin syömään kun kiva ravintola osuu kohdalle, saati, että olis voitu olla iltaseiskalta enää missään, koska yhden pennun oli päästävä potalle ja suihkuun silla samalla kellonlyömällä joka ikinen ilta. Joo, ei kiitos, olen mielummin boheemi ja annan lasteni oppia, ettei pieneen nälkäänkään oits kuole.

 

["hippuli"]

[QUOTE="pepe";29645868]hohhoijaa, kun taas on joidenkin vaikea tajuta, ettei tässäkään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Perheet on erilaisia, samoin lapset, samoin äidit. Me ollaan varmaan sitten niitä paheksuttavia boheemeja, kun meillä syödään sitten kun tulee nälkä eikä silloin kun kello on seitsemän, kakstoista tai viisi. En ole enää kotiäiti, mutta kas, viikonloppuisin meillä syödäänkin aamupala vasta joskus kymmenen-yhdentoista aikaan, ja so what? Siitä ei kärsi kukaan. Jos tulee nälkä ennen kuin minä tai mies on noustu puuron keittoon, niin kolmevuotiaskin osaa laittaa itselleen voileivän tai ottaa vaikka banaanin. Tai jopa tulla herättämään.
Yhden kaveripariskunnan kanssa oli kiva matkustella, kunnes heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. Silloin yhtäkkiä koko seurueen piti elää sen yhden mukulan rutiinien mukaan. Ei puhettakaan, että mentäisiin syömään kun kiva ravintola osuu kohdalle, saati, että olis voitu olla iltaseiskalta enää missään, koska yhden pennun oli päästävä potalle ja suihkuun silla samalla kellonlyömällä joka ikinen ilta. Joo, ei kiitos, olen mielummin boheemi ja annan lasteni oppia, ettei pieneen nälkäänkään oits kuole.[/QUOTE]

No mitä ilmeisimmin myös sinun on vaikeaa ymmärtää erilaisia toimintatapoja

 

["Jenis"]

[QUOTE="pepe";29645868]hohhoijaa, kun taas on joidenkin vaikea tajuta, ettei tässäkään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Perheet on erilaisia, samoin lapset, samoin äidit. Me ollaan varmaan sitten niitä paheksuttavia boheemeja, kun meillä syödään sitten kun tulee nälkä eikä silloin kun kello on seitsemän, kakstoista tai viisi. En ole enää kotiäiti, mutta kas, viikonloppuisin meillä syödäänkin aamupala vasta joskus kymmenen-yhdentoista aikaan, ja so what? Siitä ei kärsi kukaan. Jos tulee nälkä ennen kuin minä tai mies on noustu puuron keittoon, niin kolmevuotiaskin osaa laittaa itselleen voileivän tai ottaa vaikka banaanin. Tai jopa tulla herättämään.
Yhden kaveripariskunnan kanssa oli kiva matkustella, kunnes heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. Silloin yhtäkkiä koko seurueen piti elää sen yhden mukulan rutiinien mukaan. Ei puhettakaan, että mentäisiin syömään kun kiva ravintola osuu kohdalle, saati, että olis voitu olla iltaseiskalta enää missään, koska yhden pennun oli päästävä potalle ja suihkuun silla samalla kellonlyömällä joka ikinen ilta. Joo, ei kiitos, olen mielummin boheemi ja annan lasteni oppia, ettei pieneen nälkäänkään oits kuole.[/QUOTE]

Muuten kyllä peesaan, mutta miten käytännössä hoituu ruuanlaitto jos jokaisella on nälkä eri aikaan? Meitä on vkloppuisin 5, eikä kyllä oo puhettakaan että täällä ois 5 ateriaa per lärvä tarjolla siihen aikaan kun itse kullekin sopii, tai että kaikki napsisi jotain banskua tai leipää sen mukaan miten hiukoo... eli meillä lämpimät ruuat on about samaan aikaan joka päivä, muuten ei oo niin tarkkaa.

 

[keppälerttu]

ääripäät on persiistä.


-ei mulla muuta-

 

[viisikymppinen isoäiti]

se on just sellaista, miksi se äiti sen haluaa tehdä. joku haluaa tehdä siitä itselleen raskaan helvetin, tekemällä sekuntti sekunnille tarkan aikataulun, jota sitten nuttura tiukalla noudatetaan. tai sitten se on sellaista leppoista elämää, jolloin asioita tehdään silloin kun ne eteen tulee.

 

[Pin]

No tota...riippuu lapsesta. Mulla on ollut kaksi hyvinkin erilaista lasta ja siitä olenkin huomannut kuinka tämän rytminkin tärkeys tuntuu olevan lapsikohtaista.
Esikoisen kanssa pystyin toteuttamaan "nukun ku huvittaa" ja kaiken pystyi tekemään rennosti katsomatta kelloa yhtään. Siirreltiin päikkäreitä ja yöunia vähän siihen tahtiin ku mua huvitti ja kun halusin omaa aikaa niin vein esikoisen vaan sänkyyn johon simahti helposti lähes aina. Ei se tuntunu vaikuttavan mihinkään. Ei kaivannut mitään ulkoiluaikoja orjallisesti, ei hyppinyt seinille jos ei menty rutiineilla.
Tokan kanssa on ihan pakko noudattaa jonkinlaista rytmiä ellei halua tehdä itselleen elämäänsä vaikeammaksi (en halua). Heti kun poiketaan suuremmin nukkumisista tai menoista, sen tuntee nahoissaan.
Mitä täydellisemmin noudatan säännöllisiä ulkoilu- nukkumis ja ruoka-aikoja, sen helpompaa meidän arki on pienemmän osalta.

Onkohan ketjuun vastaillut paljon vanhempia joilla on tän asian puolelta samantapaisia lapsia/yksi lapsi?

Ärsyttää kun pitää aikatauluttaa, ei ole oikein mun juttu ja toivon tarpeen vähän hellittävän niin voidaan rennommin haahuilla.

 

[Pin]

se on just sellaista, miksi se äiti sen haluaa tehdä. joku haluaa tehdä siitä itselleen raskaan helvetin, tekemällä sekuntti sekunnille tarkan aikataulun, jota sitten nuttura tiukalla noudatetaan. tai sitten se on sellaista leppoista elämää, jolloin asioita tehdään silloin kun ne eteen tulee.

Toisten lapset tarvitsevat enemmän sitä aikataulua, usko pois. On sitten niitäkin jotka tekevät kaikesta mahd vaikeaa itselleen vain koska "kuuluu", mutta kyllä asia on lapsestakin paljon kiinni onko tarvetta tuohon vai ei. Ei mua ainakaan huvittaisi pätkääkään elellä missään rytmeissä. Tylsää.

 

[ammattivalittaja]

No en minäkään haluaisi herätä aikaisin aamulla,ulkoilla noin paljon säällä kuin säällä ja pitää säännöllisiä ruoka-aikoja mutta tuo poika on vaan sellainen ettei oikein voi hällä väliä meiningillä mennä, toki menisin jos se onnistuisi.

 

[sh]

No en minäkään haluaisi herätä aikaisin aamulla,ulkoilla noin paljon säällä kuin säällä ja pitää säännöllisiä ruoka-aikoja mutta tuo poika on vaan sellainen ettei oikein voi hällä väliä meiningillä mennä, toki menisin jos se onnistuisi.

Rentous ei ainakaan itselle tarkoita hällä väliä meininkiä. Toki ne lasten perustarpeet tulee täyttää vaikka rutiini ei niin tiukka oliskaan. Pöksyn on oltava kuiva, maha täynnä ja unta on saatava tarpeeksi. Mutta unia ei aina tarvitse nukkua kotona samaan aikaan. Sitten tuossa sun rytmissä pisti omaan silmään se, että tulet hyvissä ajoin sisälle laittamaan lounasta. Eikö elämää vois helpottaa laittamalla päivällistä niin paljon, että sitä riittää lounaaksi. Se antaa paljon joustoa aamuun.

 

[Keittiönoita]

Rentous ei ainakaan itselle tarkoita hällä väliä meininkiä. Toki ne lasten perustarpeet tulee täyttää vaikka rutiini ei niin tiukka oliskaan. Pöksyn on oltava kuiva, maha täynnä ja unta on saatava tarpeeksi. Mutta unia ei aina tarvitse nukkua kotona samaan aikaan. Sitten tuossa sun rytmissä pisti omaan silmään se, että tulet hyvissä ajoin sisälle laittamaan lounasta. Eikö elämää vois helpottaa laittamalla päivällistä niin paljon, että sitä riittää lounaaksi. Se antaa paljon joustoa aamuun.

Eli eletään kuten eletään lomalla

 

[Vieras..]

Toisten lapset tarvitsevat enemmän sitä aikataulua, usko pois. On sitten niitäkin jotka tekevät kaikesta mahd vaikeaa itselleen vain koska "kuuluu", mutta kyllä asia on lapsestakin paljon kiinni onko tarvetta tuohon vai ei. Ei mua ainakaan huvittaisi pätkääkään elellä missään rytmeissä. Tylsää.

Ihmetellään tässä enemmän sellaista pakonomaista tarvetta toteuttaa lapsilleen rytmiä ilman erityistä tarvetta. Monilla äideillä vaikuttaisi olevan rankkaa vain koska tekevät siitä sellaista. Yksilöllistä tietenkin ja toisille se helpoin reitti on rytmi. En kuitenkaan vaikeuttaisi elämäämme tahallaan jos helpoin reitti olisi rennompi.

 

[joku muu]

Mun mielestä se on sitä, että voi aamulla päättää mitä tänään tehdään, ellei ole sovittuja menoja. Voi koko päivän olla kotosalla tai kaupungilla, miten vaan haluaa. Meillä on 1v lapsi jonka ruokajoista ja uniajasta on hellpo pitää kiinni reissunpäälläkin kun ei tee siitä mitään ongelmaa vaan varaa niille tarpeeksi aikaa. Jos aamulla huvittaa lähtä kaupungille niin pakkaan muksun rattaisiin päiväunia aikaan, nukkuu unet matkalla ja varaan purkkiruokaa ja hedelmää kassiin. Mun mielestä ei pidä tehdä lapsen rytmistä ongelmaa, kun ei se ainakaan yhden lapsen kanssa ole, tuskin kahdenkaan (useammasta lapsesta ei ole mulla kokemusta)

 

["Lillie"]

Meillä herätään klo 6 sitten aamupala n klo 7 sitten tunniksi ulos, laittamaan ruokaa,lounas n klo 11-12, sitten taas ulos, välipala n. klo 14, sisälle,päivällinen n klo 16-17, lastenohjelmia ja iltapala ja pesut yms n klo 19.30.

Anteeksi nyt, mutta mikä tuossa on niin kiireistä että rasitut?
Heräätte kuudelta. Aamupala on vasta seitsemältä, eli tunti aikaa heräillä, pestä ja pukea.

Sitten tunniksi ulos. Eli lähdette, sanotaan nyt vaikka kahdeksalta; jos myöhemmin, on teillä tooo-oooodella pitkä aamiainen! Ulkona olette tunnin, eli yhdeksään. Sinulla menee 2 - 3 tuntia lounaan valmistamiseen?

Jos syötte lounasta vaikka kello 11.15 - 12.00, ehditte ulkoilla ainakin puolitoista tuntia ennen kello 14:n välipalaa. Sen jälkeen alat valmistaa päivällistä; se vie sinulta 2-3 tuntia. Kello 16 - 17 syödyn päivällisen jälkeen lapset katsovat telkkaria, ja sinä peset heidät vuoteeseen puoli kahdeksaan mennessä. Jos vaikka nukuttaisit heitä tunnin, mikä on varmaan aika yläkanttiin (tai sitten nukuttamisrutiinisi kaipaisivat "pientä" viilausta), olet omillasi viimeistään puoli yhdeksältä.

Minusta rytmisi kuullostaa tosi rennolta; tuohan on sitä helppoa kotiäitiyttä! Olen itse kokenut vastaavan rytmin omien lasteni kanssa todellakin lomaksi, eihän nyt tuollaista nykyään ole työelämässä missään! Mitä sitten itse haluaisit, jos tuo on liian hektistä, vai onko se juuri tuo aikataulu joka rassaa?

 

[heb]

Mutta unia ei aina tarvitse nukkua kotona samaan aikaan.

Voi että kun en tajunnut tuota esikoiselleni aikoinaan sanoa. Oltais päästy niin paljon "rennommin"

Niin, kun ne lapset tosiaan ovat erilaisia. Oma esikoiseni oli jo tosi pienestä asti oikea rutiini-reino. Ilman minun sen kummempaa ohjaamista rupesi jo aika pienenä vauvana nukkumaan päiväunia samaan aikaan, ruokaa piti saada samaan aikaan jne. Ja oikeastaan 8 kk eteenpäin ei nukkunut päiväunia jos oltiin vähänkään hälyisämmässä paikassa. Tai no torkahti 10 minuutiksi mutta muutoin 2-3 unia vetävälle lapsellehan se ei riitä. Ja se aiheutti kiukkua ja hammasten kiristystä sitten koko perheessä. Ja yritystä oli kyllä. Välillä mentiin kylillä päiväuniaikaankin kun oli ns pakko tai jotain spesiaalia tiedossa, mutta jos vain oli mahdollista, niin päiväuniaika vietettiin kotona, että loppupäivä olisi edes jotekin rauhallinen.

Ja tuo, että syödään kun on nälkä... No, meidän lapsilla on kyllä ihan tasaseen tahtiin 3-4 tunnin välein nälkä yhä edelleen. En minä ala jokaista kiukunpuuskaa ruoka-ajan merkiksi odottelemaan. Ja tosiaan kun sitä ruokaa tehdään, niin sitten syödään koko perhe eikä niin että jaska syö klo 11 ja maisa klo 11.45 ja muut jotain siltä väliltä.

Meidän esikoinen tykkää vieläkin rutiineista. Tosin joustoa jo toki löytyy paljon kun koululainen on. Meidän nuorempi sitten taas on ollut kaikessa paljon joustavampi pienestä asti.

 

[Pin]

Mun mielestä se on sitä, että voi aamulla päättää mitä tänään tehdään, ellei ole sovittuja menoja. Voi koko päivän olla kotosalla tai kaupungilla, miten vaan haluaa. Meillä on 1v lapsi jonka ruokajoista ja uniajasta on hellpo pitää kiinni reissunpäälläkin kun ei tee siitä mitään ongelmaa vaan varaa niille tarpeeksi aikaa. Jos aamulla huvittaa lähtä kaupungille niin pakkaan muksun rattaisiin päiväunia aikaan, nukkuu unet matkalla ja varaan purkkiruokaa ja hedelmää kassiin. Mun mielestä ei pidä tehdä lapsen rytmistä ongelmaa, kun ei se ainakaan yhden lapsen kanssa ole, tuskin kahdenkaan (useammasta lapsesta ei ole mulla kokemusta)

Toi on just parasta JOS onnistuu.

 

["ama"]

Mulla on kaksoset ja aikataulut on meillä kans kaiken a ja o. Aamulla heräävät väkisin ennen kuutta ja ruokaakin vaativat säännöllisesti pirulaiset Mutta ihan mieluusti noudatan aikatauluja, kun sillä välttyy niin monelta itkulta. Eikä siinä aikataulussa ole mitään keinotekoista: Toiset vauvat on sellaisia, että ne väsähtää oltuaan hereillä X tuntia, sekä nälkä tulee kun edellisestä ruuasta on X tuntia. Jotain toista voi pitää väkisin hereillä, kun taas toinen itkee ja huutaa kunnes pääsee päikkäreille. Ja itse taas olen kokenut helpoksi sen, että mä voin sopia omia menojani noiden aikataulun mukaan etukäteen. En mä usko, että sekään olisi kavereille parempi, että aina sanoisin katsotaan sitten miten sen päivän aikataulut menee..

Keittikselle, joka sanoit ettet näe ystäviä jotka eivät voi joustaa aikatauluistaan, niin tuskin haluaisit lähteä uudestaan myöskään koettuasi rentouttavan piknikin kahden huutavan kaksosen kanssa Meillä siis rutiinit kyllä joustaa, eli voidaan reissuta jne. mutta aikataulu pysyy samana!

 

["pepe"]

[QUOTE="hippuli";29645895]No mitä ilmeisimmin myös sinun on vaikeaa ymmärtää erilaisia toimintatapoja [/QUOTE]

Ei ole vaikea ymmärtää, ja mun puolestani kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo. Mutta silloin, jos isolla porukalla lähdetään reissuun, voi jonkun osapuolen joustamattomuus tärvellä sen loman ja pilata välit pitkäksi aikaa. Jos oletetaan, että kahdeksan ihmistä tanssii sen yhden muksun vatsan toiminnan tahdissa.

 

["pepe"]

[QUOTE="Jenis";29645903]Muuten kyllä peesaan, mutta miten käytännössä hoituu ruuanlaitto jos jokaisella on nälkä eri aikaan? Meitä on vkloppuisin 5, eikä kyllä oo puhettakaan että täällä ois 5 ateriaa per lärvä tarjolla siihen aikaan kun itse kullekin sopii, tai että kaikki napsisi jotain banskua tai leipää sen mukaan miten hiukoo... eli meillä lämpimät ruuat on about samaan aikaan joka päivä, muuten ei oo niin tarkkaa.[/QUOTE]

En tarkoittanutkaan aivan noin kärjistetysti. Tarkoitin, että ruokaa ei meillä tehdä minkään tiukan aikataulun mukaan, joskus lipsutaan enemmän, joskus vähemmän. Se ruoka kuitenkin tehdään, ei kaikille erikseen, vaan kerralla. Kaikki eivät aina syö samaan aikaan, usein kyllä. Ja kun lähdetään reissuun tai vaikka ihan vaan kaupungille, niin sitä kelloa ei kytätä ja jonkun (tai kaikkien) ehtii joskus tulla kiljuva nälkä, mutta se ei ole niin vakavaa. Kello ei rajoita elämää kohtuuttomasti. Ja meitä on kuusi, ihan joka päivä.