Mitä se elämä on?

[ullmar]

Aamulla herään, teen aamiaista lapselle, leikitään, käydään ulkona, lapselle ruokaa, päiväunille lapsen kanssa, sitten taas ulos ja ruokaa ja illalla iltapuuhat ja nukkumaan. Tälläisenä elämäni jatkuu päivästä toiseen. Joskus tulee iloinen yllätys ja puolin ja toisin lapsen isovanhempien kanssa kyläillään.

Mitä se elämä on ja mistä niitä saa? Uskokaa pois, olen yrittänyt. Olen varmasti sitten sosiaalisesti kehittymätön yksilö (vaikka luulen olevani ihan sosiaalinen) kun kukaan ei innostu kanssani juttelemaan(olen toki itse myös aloittanut keskusteluja siinä missä muutkin). Vai onko jotain vialla mitä en itse tajua?? Masentaa arki enkä jaksaisi nousta taas toistamaan samaa toistoa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hengitä syvään ja OLE. Elämä on tässä ja se on sitä, mitä siitä teemme.

 

[LisaMarie]

Lapset on niin vähän aikaa pieniä, että silloin se elämä tosiaan on sitä niiden seuraamista. jostain syystä sitä vaan aina elää niin siku ja mutku, että hups! ne lapset on isoja ja tuntuu, että elämä on valunut käsistä, kun ei ole ehtinyt pysähtyä ja huomata olevansa jo perillä.
Ja voihan niitä rutiineja vähän murtaa, pitääkö aina tosiaan ulkoilla 2xpäivässä, jos vaikka välillä kirjastoon? ja joskus voi menä syömään johonkin muualla kun omaan keittiöön, niin tulee niitä juttuja, joita lasten kanssa voi myöhemmin muistella, kun puuhataan yhdesä jotain, joka poikkeaa sen verran arjesta, että jää mieleen.
Missä ne ihmiset on, joiden kanssa juttelit ennen lapsia? Kutsu niitä kylään ja juttele niiden kanssa

 

[...]

Kun luin sun arkipäivä kertomusta niin tulin ihan kateelliseksi miten ihanalta kuulostaa.
Saat viettää aikaa lapsesi kanssa paljon nyt kun hän on pieni, se kestää niin vähän aikaa! Nauti siitä, pysähdy oikeasti välillä aurinkoisena päivänä ulkona ja sulje silmät ja ajattele miten ihanaa elämä on! Itse teen niin kun tuntuu raskaalta

Nyt tekisin mitä vain vaihtaakseni osia kanssasi, jotta voisin olla päivät lapseni kanssa.
Ajattele, sinusta elämäsi voi tuntua tylsältä mutta maailmassa on ihmisiä jotka vaihtaisivat paikkaa kanssasi silmänrpäyksessä ja voivat vain unelmoida tilanteestasi!

Ja muutenkin ole pienistä hetkistä onnellinen!

 

[Mll:n perhekahvilaan?]

Käy Mll:n(www.mll.fi) tai seurakunnan perhekahviloissa, saat seuraa ja piristystä?

 

["A P"]

Nautin kyllä, kun saan olla lapsen kanssa kotona. Itse olen tätä halunnutkin ja tiedän kuinka onnellinen saan olla. MUTTA... Ei ennenkään ollut muuta kuin työkaverit ja heidänkin kanssaan juttelin vain työjutuista. Ei siis ikinä ole ollut mitään kavereita. Ei kenenkään kanssa muodostunut niin hyviä ystävyyssuhteita..ei edes lapsena.
Kaipaisin kai että edes joskus joku lähtisi kanssani iltakävelylle lasten kanssa... tai että jonkun kanssa voisimme jutella päivän asioita.. olen niin yksinäinen että tuntuu ihan pahalta. Ajattelin aina, että en tarvitse kavereita kun ei niitä spontaanisti ole elämääni tullut. Vierestä olen seurannut kuinka muilla näkyy olevan äiti-kavereita. Kateellinen olen ja näinä hetkinä se oma yksinäisyys kalvaa tosissaan.

 

[Katherine Wheel]

Juuri tuotahan se elämä on, arkea maustettuna niillä pienillä juhlahetkillä

 

[LisaMarie]

[QUOTE="A P";23187678]Ei ennenkään ollut muuta kuin työkaverit ja heidänkin kanssaan juttelin vain työjutuista. Ei siis ikinä ole ollut mitään kavereita. Ei kenenkään kanssa muodostunut niin hyviä ystävyyssuhteita..ei edes lapsena. [/QUOTE]

Mä lähtisin purkamaan asiaa siitä, miksi niitä ystävyys suhteita ei ole koskaan muodostunut? Onko minulla luottamusongelma? Enkö päästä ihmisiä lähelleni, koska pelkään heidän satuttavan minua jotenkin?

 

["vieras"]

Se elämä on pääosin tuollaista... tasaista puurtamista. Ne pienet elämän ilot tuovat sitten sen ilon elämään. Joskus ne ovat niin pieniä, että niitä pitää ihan etsimällä etsiä, sillä muuten ne menevät ohitse huomaamatta. Tänään tunsin iloa kun katselin ilta-auringonpaisteessa ihastuttavia, huurteisia pikku kuusia ja oksia kimaltavan lumivaipan alla. Olisin halunnut loikata (olin matkustajana autossa) lumihankeen ottamaan kuvia hengästyttävän kauniista luonnosta.

 

["A P"]

Eli elämä on periaatteessa sitä että tee,tee, tee kunnes kuolema korjaa pois. Positiivisilla ajatuksilla uuteen viikkoon...

 

[Saraldo]

Mitä se elämä on? Elämä on monimuotoista. Se muuttaa muotoaan ihmisen kasvaessa ja olosuhteiden muuttuessa. On se aika elämästä, jolloin keskipisteenä on minä. Ja on aika, jolloin keskipisteenä on sinä. Minästä ja sinästä tulee aika usein me plus ne, mitä meistä syntyy. Silloin keskipiste muuttuu taas ja se minä jää aina vaan vähemmälle.

Jonain päivänä ollaan taas tilanteessa me. Ne syntyneetkin on vielä olemassa, mutta kaikki ei enää pyöri niiden ympärillä. Ja ne alkaa muodostaa itse kukin taas omaa elämäänsä. Silloin me ja minä ja sinä ovat tilanteessa, jolloin oma arki ja rutiini ei ole enää sidottu muihin. Silloin he alkavat elää taas toisenlaista elämää.

Jokainen vaihe elämässä on tärkeä, jokaisella on merkitys. Ja sillä, miten omaa elämääsi elät, on merkitystä myös muille. Mutta vaikka elätkin aikaa, jolloin elämäsi täyttää lapsentahtinen arki ja rutiinit, älä unohda itseäsi ja sitä osaa elämästäsi, jossa pidät itsestäsi huolta. Ota irtiottoja arjesta, lähde yksin tai kaverin kanssa lenkille tai teatteriin. Mä olen itse löytänyt parhaat ystäväni työn kautta tai hiekkalaatikolta sekä päiväkodin pihalta. Käy lapsen kanssa paikoissa, joissa tapaat muita äitejä. Katso kenen kanssa lapsesi siellä leikkii ja ryhdy sen äidin kanssa juttusille.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="A P";23187741]Eli elämä on periaatteessa sitä että tee,tee, tee kunnes kuolema korjaa pois. Positiivisilla ajatuksilla uuteen viikkoon...[/QUOTE]

Jos niitä ystäviä ei ole just siksi, että sä teet, teet, teet niin paljon, etkä ehdi koskaan olla ja nauttia hetkestä? Et ole ehtiny kaiken suorittamisen keskellä löytämään/näkemään ystäviä, koska on ollu niin kiire tehdä.

 

["vieras"]

raatamista ja rankkoja huveja vastapainona

 

["A P"]

Jos niitä ystäviä ei ole just siksi, että sä teet, teet, teet niin paljon, etkä ehdi koskaan olla ja nauttia hetkestä? Et ole ehtiny kaiken suorittamisen keskellä löytämään/näkemään ystäviä, koska on ollu niin kiire tehdä.

No kun en ole ollut sellainen suorittaja ikinä. Olen kyllä mll kahviloista,puistosta löytää juttukaveria.. työpaikallakaan en ole päässyt juttuihin mukaan ikinä, työasioista kysytään jos on tarvetta mutta kahvihuonekeskusteluissa yms jään aina ulkopuolelle. Jotenkin hankalaa. Olisi mukava saada vaihtelua arkeen vaikka sitten kaverista mutta sitä kun nyt en vain tunnu löytävän..

 

[LisaMarie]

[QUOTE="A P";23187792]No kun en ole ollut sellainen suorittaja ikinä. Olen kyllä mll kahviloista,puistosta löytää juttukaveria.. työpaikallakaan en ole päässyt juttuihin mukaan ikinä, työasioista kysytään jos on tarvetta mutta kahvihuonekeskusteluissa yms jään aina ulkopuolelle. Jotenkin hankalaa. Olisi mukava saada vaihtelua arkeen vaikka sitten kaverista mutta sitä kun nyt en vain tunnu löytävän..[/QUOTE]
No mä käsitin väärin, kun tuossa ensimmäisessä viestissä kuulosti siltä, että päiväsi ovat aika tarkkaan rytmitetyt, ruokailut ja syömiset suoritetaan niinkuin kuuuu ja sitten myöhemin mietit, että "elämä on periaatteessa sitä että tee,tee, tee kunnes kuolema korjaa pois."

 

[Ultramariini]

Se elämähän on tässä ja nyt. Se on perusarjessa, sen ajoitaisessa ankeudessa, yksitoikkoisuudessa, niissä päivissä, jotka tuntuvat kertautuvan toistensa kaltaisina. Se nk. elämä puuduttaa välillä. Mutta silti siinä puuronmakuisessa perusarjessa on usein onni enemmän läsnä kun aina tajuaakaan.
Välillä elämä sitten yllättää, joskus raa`asti ravlstellen, keikauttaen kaiken pois radaltaan. Tuoden surua, murhetta, vaikeuksia, aikoja, joista hädin tuskin selviää hengissä. Ja joskus se yllättää upeasti, tuoden suuria uusia ihania asioita.
Kaikella on aikansa, niinkuin Saarnaja sanoo. Sen vakaan, tylsän ja toistuvan elämän aika ei ehkä jokahetki tunnu kovin mielekkäältä- mutta silti siihen kätkeytyy paljon onnea.
( ainakin minulla)

 

["A P"]

No mä käsitin väärin, kun tuossa ensimmäisessä viestissä kuulosti siltä, että päiväsi ovat aika tarkkaan rytmitetyt, ruokailut ja syömiset suoritetaan niinkuin kuuuu ja sitten myöhemin mietit, että "elämä on periaatteessa sitä että tee,tee, tee kunnes kuolema korjaa pois."

Tarkoitin lähinnä sitä, että perusarkea syöttämisineen ja leikkimisineen... kahviloissa en enää käy kun tuli niin valju vastaanotto.. ulkoillaan nyt vaan. Niin se arki tosiaan on lähinnä tuota syötä,juota,leikitä,kotityöt yms yms rataa...

 

["vieras"]

Onko miestä jakamassa arkea? Musta nyt kuulostaa siltä, että olisit ennen kaikkea oman ajan ja harrastuksen tarpeessa. Delegoi miehellesi lasten- ja kodinhoidosta sellainen osa, että pääset hengähtämään jonkin intohimosi pariin muutaman kerran viikossa.

 

["A P"]

[QUOTE="vieras";23187871]Onko miestä jakamassa arkea? Musta nyt kuulostaa siltä, että olisit ennen kaikkea oman ajan ja harrastuksen tarpeessa. Delegoi miehellesi lasten- ja kodinhoidosta sellainen osa, että pääset hengähtämään jonkin intohimosi pariin muutaman kerran viikossa.[/QUOTE]

Onhan se, mutta tekee epäsäännöllistä työaikaa joten en voi sitoutua tiettyyn harrastukseen. Kyllä kotona intohimot karisee kun ahdistuu tästä omasta mitättömästä elämästä

 

[Non compos mentis]

Elämä on just sitä mitä kuvailitkin. Siitä voi itse sitten kehitellä erilaisia variaatioita.