Mitä pitäisi sanoa aikuiselle miehelle, jonka äiti kuoli?

[Vaivautunut]

Mieheni ehkä parhaan ystävän äiti kuoli eilen. Kyseinen kaveri kävi meillä aamulla. Vaikutti ihan normaalilta, ja jutteli lähinnä työasioita, eikä maininnut äitinsä kuolemaa ollenkaan. En tiedä, tiesikö, että tiedän asiasta. Enkä siis osannut sanoa mitään. Tiedän, että oli äitinsä kanssa hyvin läheisissä väleissä, eli varmasti suree, vaikkei sitä näytä.
Omia läheisiäni ei ole kuollut sen jälkeen, kun olin ihan pieni, niin en tiedä edes, miten itse toivoisi toisten suhtautuvan.

 

[vieras]

Minä sanoisin varmaan, että "kuulin äidistäsi, miten olet jaksanut" tms.

 

[Tiheän palstailun kausi]

Seuraavan kerran kun tapaatte: "Kuulin, että äitisi on kuollut. Otan osaa."

 

[Saiccu]

Osanottoni esittäisin. Sen enempää en jäisi asiaa ruotimaan.

 

[no]

Vaikka että "otan saa äitisi kuoleman johdosta"

 

[äiti 40plusplus]

Minä sanoisin varmaan, että "kuulin äidistäsi, miten olet jaksanut" tms.

noin minäkin sen keskustelun avaisin tai monesti sanon "olen kuullut ikäviä uutisia" ja sen jälkeen toinen voikin jatkaa keskustelua valitsemaansa suuntaan. Halausta käytän viestintäkeinona aika usein, ei siinä tarvi sanoa mitään

 

[ap]

Kuulostaa tälleen niin helpolta. Tietysti "otan osaa" lauseet on niitä oikeita, mut miten sen sanominen tuntuu niin älyttömän vaikeelta? Siis, missä vaiheessa sanoo jne. Ja sit kun oon ite vielä raskaushormooneissa, niin varmaan pillahdan itkuun kun yritän... Inhottavaa, kun kyseessä on oikeesti mukava tyyppi, jota nähdään melkein joka päivä, niin jotenkin haluais osoittaa, et välittää.

 

[sädetikku]

no jos kyseessä on noinkin läheinen tyyppi , niin ottaisin kaulasta ja sanoisin olevani pahoillani tapahtuneesta :hug: