Mitä pitää tehdä kun ei saa lastaan kuriin?

[***]

Anteeksi vaan, mutta poikasi kuulostaa ihan meidän lasten päiväkotiryhmässä olevalta pojalta. Ja en voi muuta sanoa, kuin että säälittää ja ottaa aivoon niin hemmetisti katsoa tuollaista menoa! Poika kiusaa melkein kaikkia lapsia ja aina kun joku teki jotain luvatonta, tiedetään jo tutkimattakin, kuka se oli. Hänestä kärsii koko ryhmä ja hoitajatkin näyttävät olevan hänen kanssaan ihan hermoraunioita. Varmasti teillä vanhemmilla on poikanne kanssa hankalaa, mutta ainakin tämän päiväkotimme pojan vanhemmat ovat ihan säälittäviä nössöjä joita poika pyörittää sen kuin kerkiää. Toivon hartaasti, että te saatte keinoja poikanne rauhoittamiseksi.

 

["vieras"]

Pari vinkkiä kokeiltavaksi noiden johdonmukaisuus-juttujen lisäksi:

- Vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Ja opettaa kestämään pettymyksen tunteita. Eli teet lapsellesi palveluksen tässä asiassa. Et ole ikävä äiti.

- Mene lapsen tasolle, katso silmiin, ota käsistä tarvittaessa käsistä kiinni ja sano, että ei saa, tuo on väärin. Jos vain toisesta huoneesta huutelee "eieieieieieieieieieiei", niin ei tehoa. Kaksi kertaa voi sanoa ei ja jos ei se tehoa, sitten lapsen naaman eteen sanomaan ei ja tuhma tekeminen lopetetaan (esim. lelun rikkominen loppuu).

- Lelutakavarikko

- Kehuminen ja lapsen huomioiminen, kun lapsi leikkii hienosti, on ollut kivasti jne. Tämä valitettavasti usein unohtuu itse kultakin.. ("Ah, ihanaa, nyt se leikkii yksikseen ja mä saan kupin kahvia, aah!!" )

 

["a.p"]

Anteeksi vaan, mutta poikasi kuulostaa ihan meidän lasten päiväkotiryhmässä olevalta pojalta. Ja en voi muuta sanoa, kuin että säälittää ja ottaa aivoon niin hemmetisti katsoa tuollaista menoa! Poika kiusaa melkein kaikkia lapsia ja aina kun joku teki jotain luvatonta, tiedetään jo tutkimattakin, kuka se oli. Hänestä kärsii koko ryhmä ja hoitajatkin näyttävät olevan hänen kanssaan ihan hermoraunioita. Varmasti teillä vanhemmilla on poikanne kanssa hankalaa, mutta ainakin tämän päiväkotimme pojan vanhemmat ovat ihan säälittäviä nössöjä joita poika pyörittää sen kuin kerkiää. Toivon hartaasti, että te saatte keinoja poikanne rauhoittamiseksi.

Oletko puhunut asiasta vanhempien kanssa? Sanonut että he ovat säälittäviä nössöjä ja voisivat kasvattaa lapsensa paremmin? Eihän ne raukat sitä itse välttämättä tajua Ja sit on just näitä JessicaVanessojen äitejä jotka leipoo päiväkodin tädeille kakkua taukohuoneeseen ja tädit ihastelee kilpaa JessicaVanessan uutta tyllihametta ja aina vaihdetaan päivän kuulumiset supatellen ja vihjaillaan että "joo,se Kalle taas.." ja mulkaisu perään. Kerro sinä fiksu ihminen,mitä asialle pitäisi tehdä,kun ammatti-ihmiset eivät sille mitään voi? Tottakai tuollainen tilanne inhottaa kaikkia,mutta ei se yhtään enempää auta jos muut katsovat nenänvartta pitkin näitä säälittäviä nössöjä.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23253587]Pari vinkkiä kokeiltavaksi noiden johdonmukaisuus-juttujen lisäksi:

- Vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Ja opettaa kestämään pettymyksen tunteita. Eli teet lapsellesi palveluksen tässä asiassa. Et ole ikävä äiti.

- Mene lapsen tasolle, katso silmiin, ota käsistä tarvittaessa käsistä kiinni ja sano, että ei saa, tuo on väärin. Jos vain toisesta huoneesta huutelee "eieieieieieieieieieiei", niin ei tehoa. Kaksi kertaa voi sanoa ei ja jos ei se tehoa, sitten lapsen naaman eteen sanomaan ei ja tuhma tekeminen lopetetaan (esim. lelun rikkominen loppuu).

- Lelutakavarikko

- Kehuminen ja lapsen huomioiminen, kun lapsi leikkii hienosti, on ollut kivasti jne. Tämä valitettavasti usein unohtuu itse kultakin.. ("Ah, ihanaa, nyt se leikkii yksikseen ja mä saan kupin kahvia, aah!!" )[/QUOTE]

Okei. Joo,hyviä vinkkejä. Ihan voisin tässä välissä huomauttaa,että perheessäme on rajat. Lapsi ei todellakaan saa tahtoaan periksi ja välillä kuri lähentelee armeijan tasoa. Kyse ei ole siitä,että olisimme jotain nössöjä vätyksiä joita pelottaa kun Kalle kiljuu kaupassa karkkia niin kauan kunnes saa sitä.

Kyse on nimenomaan siitä,että kun mitkään järjellä ajateltavat keinot eivät tehoa tuohon lapseen! Toistan itseäni,mutta meillä on myös nuorempi poika joka taas on tämän asian suhteen "normaali". Emme siis hemmottele lapsiamme pilalle tai anna heidän kasvaa vailla kuria.

Aloituksen pointti oli se,että kun esikoista ei pidättele MIKÄÄN eikä KUKAAN,ei ammattilaiset,emme me. Kun kuitenkin jokunen vuosi ollaan tämän asian kanssa painittu,niin en tässä vaiheessa tarvitse enää "näin kiellät lastasi" -oppituntia. Been there,done that.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253507]Miten sä toimisit itse tässä tilanteessa? Pojalla shampoot päässä..huutaisit kurkku suorana takaisin niin kauan että hiljenee?[/QUOTE]

Hmm.. Suosittelen kasvatusoppaan lukemista ja hakeutumista perheneuvolaan ihan rohkeasti.

Lapsen käytöksen tasolle meneminen (siis huutaminen) ei auta. Mielestäni shampoo päässä on aika pieni ongelma, jos teillä on tuollaista lähes joka ilta. Eli siis lapselle voi jo ennen pesua jutella, että jos huutaa, niin sitten menee parkkitalo takavarikkoon kaappiin tms. Tai sitten voi sanoa, että siitä tulee äidille paha mieli ja eikö olisi kivampi yhdessä pestä ja leikkiä samalla vaikka näilllä uusilla kumiankoilla. (Vaihda tuohon teidän lapsen kivat lelut.)

Haluaisin myös huomauttaa, että aina ei päiväkodissa ole niin osaavaa henkilökuntaa kuin luulisi. Onko erityislastentarhanopettaja jo käynyt katsomassa lasta? Pyytäkää! Ehkä ei mitään diagnoosia tulekaan, mutta saattaa olla, että hänellä olisi ideoita myös pk:n henkilökunnan kommunikaatio- ja kurinpitovaikeuksiin.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23253657]Hmm.. Suosittelen kasvatusoppaan lukemista ja hakeutumista perheneuvolaan ihan rohkeasti.

Lapsen käytöksen tasolle meneminen (siis huutaminen) ei auta. Mielestäni shampoo päässä on aika pieni ongelma, jos teillä on tuollaista lähes joka ilta. Eli siis lapselle voi jo ennen pesua jutella, että jos huutaa, niin sitten menee parkkitalo takavarikkoon kaappiin tms. Tai sitten voi sanoa, että siitä tulee äidille paha mieli ja eikö olisi kivampi yhdessä pestä ja leikkiä samalla vaikka näilllä uusilla kumiankoilla. (Vaihda tuohon teidän lapsen kivat lelut.)

Haluaisin myös huomauttaa, että aina ei päiväkodissa ole niin osaavaa henkilökuntaa kuin luulisi. Onko erityislastentarhanopettaja jo käynyt katsomassa lasta? Pyytäkää! Ehkä ei mitään diagnoosia tulekaan, mutta saattaa olla, että hänellä olisi ideoita myös pk:n henkilökunnan kommunikaatio- ja kurinpitovaikeuksiin.[/QUOTE]

Ei ole Elto käynyt ja neuvolassa kun juteltiin,niin olivat sitä mieltä että kuuluu ikään ja että ei oikein asiaa voi laittaa mihinkään eteenpäin,koska mitään viitteitä adhd yms. ei ole.

Me ollaan kokeiltu tuota uhkailua,että nyt jos et tee niin tai näin niin lelu lähtee. Ja on lähtenytkin. Mut siitä se meno vaan yltyy. Ei me takasin olla sitä annettu,mutta ei se ainakaan rauhoita tilannetta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253507]Miten sä toimisit itse tässä tilanteessa? Pojalla shampoot päässä..huutaisit kurkku suorana takaisin niin kauan että hiljenee?[/QUOTE]

No eihän tuossa tilanteessa mitään kummempaa tarvitse tehdä, sen kun antaa pojun kiljua ja itse hoitaa rauhallisesti hommat loppuun. Enemmän hallaa teet kun alat itse huutamaan, tiuskimaan tai edes hysstyttelemään. Vai estääkö lapsen kiukuttelu jotenkin sen suihkuttelun?

 

[***]

[QUOTE="a.p";23253591]Oletko puhunut asiasta vanhempien kanssa? Sanonut että he ovat säälittäviä nössöjä ja voisivat kasvattaa lapsensa paremmin? Eihän ne raukat sitä itse välttämättä tajua Ja sit on just näitä JessicaVanessojen äitejä jotka leipoo päiväkodin tädeille kakkua taukohuoneeseen ja tädit ihastelee kilpaa JessicaVanessan uutta tyllihametta ja aina vaihdetaan päivän kuulumiset supatellen ja vihjaillaan että "joo,se Kalle taas.." ja mulkaisu perään. Kerro sinä fiksu ihminen,mitä asialle pitäisi tehdä,kun ammatti-ihmiset eivät sille mitään voi? Tottakai tuollainen tilanne inhottaa kaikkia,mutta ei se yhtään enempää auta jos muut katsovat nenänvartta pitkin näitä säälittäviä nössöjä.[/QUOTE]

En minä sanonut olevani fiksu ihminen, eivätkä omat lapsenikaan aina mitään enkeleitä ole - ei tosiaankaan. Emmekä me ole puhuneet hoitajien kanssa tästä pojasta sen enempää, kuin että olemme kertoneet, että lapsemme harmittelevat kotona, kun "Kalle taas kiusasi", "Kalle potkaisi minua munille", "Kalle sitä Kalle tätä"... Ei luonnollisesti ole kiva vanhempana viedä lapsiaan joka aamu ryhmään jossa tämä yksi poika terrorisoi. Ja hoitajista mielestäni näkee kuinka hekin varmasti ovat väsyneitä tähän poikaan. Pojan vanhemmille en ole kertonut mielipidettäni siitä että he ovat nössöjä. Mutta jos poika "pieksää" isäänsä päiväkodin pihalla ja isä piipittää "Voi Kalle, älä nyt viitsi".... Niin on isä mielestäni silloin aika nössö. Kyllä monessa perheessä poika esim. tuollaisessa tilanteessa napattaisiin syliin ja kannettaisiin autoon. En minä valitettavasti tiedä mitä teidän pitäisi poikanne kanssa tehdä, mutta tämän päiväkotimme pojan vanhemmat voisivat ainakin roimasti kiristää otettaan pojan kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253644]Okei. Joo,hyviä vinkkejä. Ihan voisin tässä välissä huomauttaa,että perheessäme on rajat. Lapsi ei todellakaan saa tahtoaan periksi ja välillä kuri lähentelee armeijan tasoa. Kyse ei ole siitä,että olisimme jotain nössöjä vätyksiä joita pelottaa kun Kalle kiljuu kaupassa karkkia niin kauan kunnes saa sitä.

Kyse on nimenomaan siitä,että kun mitkään järjellä ajateltavat keinot eivät tehoa tuohon lapseen! Toistan itseäni,mutta meillä on myös nuorempi poika joka taas on tämän asian suhteen "normaali". Emme siis hemmottele lapsiamme pilalle tai anna heidän kasvaa vailla kuria.

Aloituksen pointti oli se,että kun esikoista ei pidättele MIKÄÄN eikä KUKAAN,ei ammattilaiset,emme me. Kun kuitenkin jokunen vuosi ollaan tämän asian kanssa painittu,niin en tässä vaiheessa tarvitse enää "näin kiellät lastasi" -oppituntia. Been there,done that.[/QUOTE]

Ok, sori. Ei sitä silti pelkästä tekstistä oikein voi päätellä saati uskoa, että nämä jutut on jo johdonmukaisesti käytössä.

Ehkäpä lapsen temperamentti on jotenkin haastava. Ehkäpä lapsi on älykäs (äiti ainakin vaikuttaa ihan älykkäältä) ja turhautuu päiväkodissa rutiinilaumameininkiin. Meneekö kesälomilla paremmin? Tai ehkä hänellä vain on paha ja pitkäkestoinen uhmaikä, joka toivottavasti loppuu heti murrosiän jälkeen... MUTTA yleensä "vika" kyllä on vanhemmissa, ei lapsessa. Jos todella teillä on sellainen lapsi johon ei lelutakavarikko/jäähy/uhkailu/lahjonta/positiivinen palaute/ilman lakanoita nukkuminen/jne. tehoa, niin sitten lähtisin etsimään syitä päiväkodista (mitä siellä oikeasti tapahtuu päivän aikana, viihtyykö lapsi oikeasti, onko päätynyt tätien silmätikuksi ja miten siellä rangaistaan jne.). MUTTA tämä ei nyt tarkoita, että voitte tuudittautua siihen, että "meidän lapsi on niin älykäs jajajaja". Mutta olen aistivinani, että äiti on ihan fiksu ihminen. Suosittelen perheneuvolaa. Miksi et ole vielä sinne mennyt? Vai oletko?

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253691]Ei ole Elto käynyt ja neuvolassa kun juteltiin,niin olivat sitä mieltä että kuuluu ikään ja että ei oikein asiaa voi laittaa mihinkään eteenpäin,koska mitään viitteitä adhd yms. ei ole.

Me ollaan kokeiltu tuota uhkailua,että nyt jos et tee niin tai näin niin lelu lähtee. Ja on lähtenytkin. Mut siitä se meno vaan yltyy. Ei me takasin olla sitä annettu,mutta ei se ainakaan rauhoita tilannetta.[/QUOTE]


Kuinka pitkään olette systemaattisesti ottanut lapselta lelun pois riehumisesta? Sitä vaan, että totta kai lapsi hermostuu ja itku sekä kiukku yltyy. Mutta kun tätä tekee aina johdonmukaisesti ja etukäteen aina varoittaa lasta lelun takavarikoinnista, lapsi oppii että olette tosissanne.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23253700]No eihän tuossa tilanteessa mitään kummempaa tarvitse tehdä, sen kun antaa pojun kiljua ja itse hoitaa rauhallisesti hommat loppuun. Enemmän hallaa teet kun alat itse huutamaan, tiuskimaan tai edes hysstyttelemään. Vai estääkö lapsen kiukuttelu jotenkin sen suihkuttelun?[/QUOTE]

Ei. Tuo vastaukseni oli tarkoitettu sille,joka kirjoitti että meillä ei ole auktoriteettia koska emme tee tilanteessa asialle mitään tai kieltomme eivät tarkoita mitään. Niin siitä mä kysyin,että mtiä siinä voi tehdä,sillä sekunnilla kun muksu on suihkussa ne saippuat päässä ja huutaa ja rimpuilee,muuta kuin kieltää? Ei sekään nyt mun mielestä ihan oikein oo,että lapsi saa heittää vedet mun vaatteille roiskia sitä saippuataan mun päälle tai yrittää repiä suihkua kädestä karmeen kiljumisen säestyksellä. Tai siis..jotenkin tuntuu uskomattomalta että ei sais mitään sanoa,pitäis vaan seinille katella ja antaa lapsen sotkea?

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253691]Ei ole Elto käynyt ja neuvolassa kun juteltiin,niin olivat sitä mieltä että kuuluu ikään ja että ei oikein asiaa voi laittaa mihinkään eteenpäin,koska mitään viitteitä adhd yms. ei ole.

Me ollaan kokeiltu tuota uhkailua,että nyt jos et tee niin tai näin niin lelu lähtee. Ja on lähtenytkin. Mut siitä se meno vaan yltyy. Ei me takasin olla sitä annettu,mutta ei se ainakaan rauhoita tilannetta.[/QUOTE]

Olen huomannut, että kolmannen peräkkäin takavarikoidun lelun jälkeen tehoaa ja rauhoittuu hetken päästä. Eli siis samassa tilanteessa kolmas takavarikoitu lelu peräkkäin (siis jos jatkaa esim. huutamista, rikkomista jne., niin leluja pois, kunnes uskoo).

Uudelleen yhteys neuvolaan. Ja nyt tosissasi sanot. Varmaan aina alkuun sanotaan noin, kun on kuitenkin varmaan jonoa ja tulijoita paljon.

 

[Luonteita on erilaisia]

Minullakin on lapsi, nyt jo murkku, joka on aina ollut sellainen "väärällä jallalla" noussut. Päiväkodin tädit ja alimmilla luokilla opettajat olivat ihan helismässä (aivan kuten minäkin. Opettajat heittelivät minua adhd-diagnooseilla, huono kotikasvatus-epäilyillä ja murhaavilla katseilla.

Ensimmäisen alakouluopettajan kanssa olin loppuvaiheessa ihan sotajalalla, koska hän ei voinut ymmärtää eikä sietää tätä lasta. Vaihdoimme koulua ja sain huomata kuinka paljon ympäristö vaikuttaa siihen kuinka lapsi käyttäytyy ja millaisena oppilaana hänet koetaan. Koulun hän hoitaa nykyään täysin mallikkaasti. Hän osallistuu kaikkeen ylimääräiseenkin koulussa täydestä sydämestään ja lisäksi harrastaa urheilua ja taiteita sellaisella intenstiteetillä, että sivusta katsojaa hengästyttää. Koulusta kuulen vain ylistyksen sanoja, vaikka välillä jotkut opettajat naureskelevat minulle kuinka kiihkeä keskustelija ja kannanottaja lapseni on.

Pienenä ongelmia olivat juuri kuvailemasi iltatoimitilanteet , lisäksi syöminen ja pukeminen. Nyt noiden kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta lapseni on ärsyttävä supermurkku. Siis kapinoi kaikkea älytöntä vastaan, kuten eilen hän sanoi haluavansa muuttaa pois kotoa mahdollisimman pian. Vaikka kuinka yritin muuttaa puheenaihetta ja olla vaan hiljaa, jäkätys ja vastuksen etsiminen jatkui koko illan. Hän siis huutaa ja mesoo mennen tullen. Välillä tosin on taas 120%:n ihana ja hunajainen. Kaikkea siis aina täysillä tai ei ollenkaan.

Olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, ettei tässä lapsessa ole mitään vikaa. Hän vain on se hakalampi tapaus, jonka päähän joutuu takomaan kauniin käytöksen ja sujuvan arkielämän oppeja tavallista jämäkämmin, pitkäjänteisemmin ja älykkäämmin.

Itse asiassa lapseni on taivaallisen ihana ja kiinnostava persoona. En haluaisikaan kaappikellon tarkkuudella toimivaa viilipyttyä lapsekseni.

 

[nellien]

[QUOTE="vieras";23253657]Hmm.. Suosittelen kasvatusoppaan lukemista ja hakeutumista perheneuvolaan ihan rohkeasti.

Lapsen käytöksen tasolle meneminen (siis huutaminen) ei auta. Mielestäni shampoo päässä on aika pieni ongelma, jos teillä on tuollaista lähes joka ilta. Eli siis lapselle voi jo ennen pesua jutella, että jos huutaa, niin sitten menee parkkitalo takavarikkoon kaappiin tms. Tai sitten voi sanoa, että siitä tulee äidille paha mieli ja eikö olisi kivampi yhdessä pestä ja leikkiä samalla vaikka näilllä uusilla kumiankoilla. (Vaihda tuohon teidän lapsen kivat lelut.)

Haluaisin myös huomauttaa, että aina ei päiväkodissa ole niin osaavaa henkilökuntaa kuin luulisi. Onko erityislastentarhanopettaja jo käynyt katsomassa lasta? Pyytäkää! Ehkä ei mitään diagnoosia tulekaan, mutta saattaa olla, että hänellä olisi ideoita myös pk:n henkilökunnan kommunikaatio- ja kurinpitovaikeuksiin.[/QUOTE]

hahaha vai lelu takavarikkoon. meidän pojalle ei auta mitkään otetaan kiva lelu takavarikkoon jutut,ei pelikielto,ei piirrettykielto,ei kotiaresti, ei aresti,ei karkkipäivän peruminen(vaikka karkkia kovasti haluaisikin), mä oon joskus joutunut pitää jopa 40min kiinni huutavasta,potkivasta,sylkevästä ja purevasta 5,5vuotiaasta jotta lapsen jäähy sen jälkeen toteutu,hyödytöntä(siksi kuukauden yrittämisen jälkeen jäähy vaihtu omaan huoneeseen rauhottumiseksi).

mutta silti ei toivottu käytös jatkuu, saattaa hammaspesulla heittää yhtäkkiä kaikki tavarat nauraen lattialle-> jolloin häntä joutuu rajoittamaan tiukasti sylissä pidolla,muuten vaan jatkaa tota käytöstä. -> hän joutuu siivoo,mutta saattaa heittää uudelleen tavarat pitkin->menettää peliaikansa(varoitettu etukäteen) alkaa armoton eiEIEI EI huuto. no lopullisesti toi käytös ei lopu millään.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253735]Ei. Tuo vastaukseni oli tarkoitettu sille,joka kirjoitti että meillä ei ole auktoriteettia koska emme tee tilanteessa asialle mitään tai kieltomme eivät tarkoita mitään. Niin siitä mä kysyin,että mtiä siinä voi tehdä,sillä sekunnilla kun muksu on suihkussa ne saippuat päässä ja huutaa ja rimpuilee,muuta kuin kieltää? Ei sekään nyt mun mielestä ihan oikein oo,että lapsi saa heittää vedet mun vaatteille roiskia sitä saippuataan mun päälle tai yrittää repiä suihkua kädestä karmeen kiljumisen säestyksellä. Tai siis..jotenkin tuntuu uskomattomalta että ei sais mitään sanoa,pitäis vaan seinille katella ja antaa lapsen sotkea?[/QUOTE]

No otat vaatteet itseltäsikin pois, niin ei tarvii harmitella roiskeita. Ja jos lapsi on väkivaltainen noissa suihkutilanteissa, sitten ei auta muu kuin ottaa mies kaveriksi sinne ja toinen pitää lasta aloillaan, toinen suihkuttaa. Kieltäminen ei auta yhtään mitään jos lapsi on oppinut tuollaisille tavoille, nyt on teidän korkea aika näyttää ettei se rimpuilu ja huuto saa teitä provosoitumaan, ja että asia hoidetaan, that's it!

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23253719]Ok, sori. Ei sitä silti pelkästä tekstistä oikein voi päätellä saati uskoa, että nämä jutut on jo johdonmukaisesti käytössä.

Ehkäpä lapsen temperamentti on jotenkin haastava. Ehkäpä lapsi on älykäs (äiti ainakin vaikuttaa ihan älykkäältä) ja turhautuu päiväkodissa rutiinilaumameininkiin. Meneekö kesälomilla paremmin? Tai ehkä hänellä vain on paha ja pitkäkestoinen uhmaikä, joka toivottavasti loppuu heti murrosiän jälkeen... MUTTA yleensä "vika" kyllä on vanhemmissa, ei lapsessa. Jos todella teillä on sellainen lapsi johon ei lelutakavarikko/jäähy/uhkailu/lahjonta/positiivinen palaute/ilman lakanoita nukkuminen/jne. tehoa, niin sitten lähtisin etsimään syitä päiväkodista (mitä siellä oikeasti tapahtuu päivän aikana, viihtyykö lapsi oikeasti, onko päätynyt tätien silmätikuksi ja miten siellä rangaistaan jne.). MUTTA tämä ei nyt tarkoita, että voitte tuudittautua siihen, että "meidän lapsi on niin älykäs jajajaja". Mutta olen aistivinani, että äiti on ihan fiksu ihminen. Suosittelen perheneuvolaa. Miksi et ole vielä sinne mennyt? Vai oletko?[/QUOTE]

Olemme käyneet perheneuvolassa kerran. Ei siellä oikeastaan muuta ollut,noita samoja vinkkejä rajojen tiukentamisesta ja että kotona voitte kokeilla sitä tätä ja tuota. Mutta kun oli kokeiltu jo :/

Musta tuntuu,että poika on tietyllä tavalla jäänyt silmätikuksi hoitopaikassaan,enkä sinänsä ihmettele. Mutta se on inhottavaa,jos lasta aletaan kohdella jo valmiiksi eri tilanteissa niin,että hän on kamala eikä hänen kanssaan voi tulla toimeen. Että oletetaan jo etukäteen että poika lyö tilanteen ranttaliksi. Tätä mä epäilen siellä päiväkodissa tapahtuvan..

Poika on "parhaimmillaan" silloin kun on kahdestaan minun tai miehen kanssa. Jos käyn pojan kanssa vaikka kahdestaan ulkona,niin juttelee normaalisti niitä näitä. Mutta heti kun ollaan kaikki kotona,niin show alkaa. Ei voi mitenkään johtua liian vähäisestä huomiosta,sillä sitä on herra paratkoon annettu. Ihan positiivisessakin mielessä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253735]Ei. Tuo vastaukseni oli tarkoitettu sille,joka kirjoitti että meillä ei ole auktoriteettia koska emme tee tilanteessa asialle mitään tai kieltomme eivät tarkoita mitään. Niin siitä mä kysyin,että mtiä siinä voi tehdä,sillä sekunnilla kun muksu on suihkussa ne saippuat päässä ja huutaa ja rimpuilee,muuta kuin kieltää? Ei sekään nyt mun mielestä ihan oikein oo,että lapsi saa heittää vedet mun vaatteille roiskia sitä saippuataan mun päälle tai yrittää repiä suihkua kädestä karmeen kiljumisen säestyksellä. Tai siis..jotenkin tuntuu uskomattomalta että ei sais mitään sanoa,pitäis vaan seinille katella ja antaa lapsen sotkea?[/QUOTE]

Tee näin: Suihkuttelu loppuu kiukkukohtaukseen. Siis sanot tiukasti: "Noin ei saa tehdä. Äiti kastuu ja äidille tulee paha mieli. Äiti sanoi, että suihkuttelu loppuu, jos teet noin." (Lasta varoitettu ennen suihkua.) Sitten suihku kiinni ja sillä sipuli. Kuivataan, jos rimpuilulta sen pystyy tekemään. Antaa raivota raivonsa ja samalla voit sanoa "nyt sinua harmittaa ja suututtaa, koska et saanutkaan riehua, kohta ei enää harmita, se menee ohi". Anna raivota. Älä ota syliin (jos ei halua), älä yritä kuivata (jos ei halua). Kun rauhoittuu, älkää menkö enää pesulle, vaan jatkakaa seuraavaan iltatoimeen (tai suoraan nukkumaan). Voitte puhella tästä rauhoittumisen jälkeen ja lapsi voi pyytää anteeksi, mikä teidän perheessä sitten hyvältä tuntuu.

 

[Peppari]

Toteuta aina kaikki uhkaukset joilla uhkaat. Kerrankin löperehdit ja lapsesi pitää sinua vätyksenä. Samalla lailla pidä aina lupaukset. Onko lapsi vieraskorea? Eli käyttäytyykö ihmisen lailla vieraiden ihmisten aikana?
Perheneuvola on oikeasti paikka mikä auttaa, ei tarvitse olla mitään diagnoosia tai edes epäilyä sellaisesta.

Minä olen pitänyt aina kiinni siitä että käyttäydytään kuin ihmiset eikä kuin elukat. Ymmärrän että joskus saattaa huudattaa ja itkettää kiukusta, ja meillä saa huutaa ja itkeä, mutta ei minun korvan juuressa vaan omassa huoneessa. Toisten seuraan tullaan vasta kun osataan olla.

Kokeilepa eristää lapsi että hän saa tulla muiden seuraan vain jos osaa käyttäytyä. Jokaisesta rikkeestä viedään samantien huoneeseensa eikä sieltä poistuta.

Minä en ole koskaan neuvotellut lasten enkä koirien kanssa hoitotoimenpiteistä. Kynnet leikataan, hampaat pestään vaikka väkisin. Lääkkeet otetaan vaikka sitten selällään maaten.

 

["a.p"]

Minullakin on lapsi, nyt jo murkku, joka on aina ollut sellainen "väärällä jallalla" noussut. Päiväkodin tädit ja alimmilla luokilla opettajat olivat ihan helismässä (aivan kuten minäkin. Opettajat heittelivät minua adhd-diagnooseilla, huono kotikasvatus-epäilyillä ja murhaavilla katseilla.

Ensimmäisen alakouluopettajan kanssa olin loppuvaiheessa ihan sotajalalla, koska hän ei voinut ymmärtää eikä sietää tätä lasta. Vaihdoimme koulua ja sain huomata kuinka paljon ympäristö vaikuttaa siihen kuinka lapsi käyttäytyy ja millaisena oppilaana hänet koetaan. Koulun hän hoitaa nykyään täysin mallikkaasti. Hän osallistuu kaikkeen ylimääräiseenkin koulussa täydestä sydämestään ja lisäksi harrastaa urheilua ja taiteita sellaisella intenstiteetillä, että sivusta katsojaa hengästyttää. Koulusta kuulen vain ylistyksen sanoja, vaikka välillä jotkut opettajat naureskelevat minulle kuinka kiihkeä keskustelija ja kannanottaja lapseni on.

Pienenä ongelmia olivat juuri kuvailemasi iltatoimitilanteet , lisäksi syöminen ja pukeminen. Nyt noiden kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta lapseni on ärsyttävä supermurkku. Siis kapinoi kaikkea älytöntä vastaan, kuten eilen hän sanoi haluavansa muuttaa pois kotoa mahdollisimman pian. Vaikka kuinka yritin muuttaa puheenaihetta ja olla vaan hiljaa, jäkätys ja vastuksen etsiminen jatkui koko illan. Hän siis huutaa ja mesoo mennen tullen. Välillä tosin on taas 120%:n ihana ja hunajainen. Kaikkea siis aina täysillä tai ei ollenkaan.

Olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, ettei tässä lapsessa ole mitään vikaa. Hän vain on se hakalampi tapaus, jonka päähän joutuu takomaan kauniin käytöksen ja sujuvan arkielämän oppeja tavallista jämäkämmin, pitkäjänteisemmin ja älykkäämmin.

Itse asiassa lapseni on taivaallisen ihana ja kiinnostava persoona. En haluaisikaan kaappikellon tarkkuudella toimivaa viilipyttyä lapsekseni.

Ihana kirjoitus :heart:

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23253813]Tee näin: Suihkuttelu loppuu kiukkukohtaukseen. Siis sanot tiukasti: "Noin ei saa tehdä. Äiti kastuu ja äidille tulee paha mieli. Äiti sanoi, että suihkuttelu loppuu, jos teet noin." (Lasta varoitettu ennen suihkua.) Sitten suihku kiinni ja sillä sipuli. Kuivataan, jos rimpuilulta sen pystyy tekemään. Antaa raivota raivonsa ja samalla voit sanoa "nyt sinua harmittaa ja suututtaa, koska et saanutkaan riehua, kohta ei enää harmita, se menee ohi". Anna raivota. Älä ota syliin (jos ei halua), älä yritä kuivata (jos ei halua). Kun rauhoittuu, älkää menkö enää pesulle, vaan jatkakaa seuraavaan iltatoimeen (tai suoraan nukkumaan). Voitte puhella tästä rauhoittumisen jälkeen ja lapsi voi pyytää anteeksi, mikä teidän perheessä sitten hyvältä tuntuu.[/QUOTE]


Mä en nyt ole ihan samaa mieltä tästä toimintatavasta. Lapsi ilmeisesti inhoaa suihkua ja haluaakin sen loppuvan, joten tavallaanhan tuossa lapsi pääsee kuin koira veräjästä. Ja kun se lapsi kuitenkin on pakko silloin tällöin saada pestyä hygieniasyistä , niin joskus olisi tuosta pakko lipsua. Tuo on kyllä ok, että lapsen kiukkua sanoitetaan.

 

["vieras"]

Nyt on tullut tutkimuksia, http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1976 joissa omega 3-rasvahapon puute voisi olla syynä huonoon käytökseen. Itse ajattelin kokeilla rasittavalle 3v-pojalle. Meilläkin 1v kuopus, joka käyttäytyy hyvin ja on aina iloinen. Ehkä hän tarvitsee omega 3 vain vähemmän tai on saanut niitä lastenruokapurkeista tarpeeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";23253805]Olemme käyneet perheneuvolassa kerran. Ei siellä oikeastaan muuta ollut,noita samoja vinkkejä rajojen tiukentamisesta ja että kotona voitte kokeilla sitä tätä ja tuota. Mutta kun oli kokeiltu jo :/

Musta tuntuu,että poika on tietyllä tavalla jäänyt silmätikuksi hoitopaikassaan,enkä sinänsä ihmettele. Mutta se on inhottavaa,jos lasta aletaan kohdella jo valmiiksi eri tilanteissa niin,että hän on kamala eikä hänen kanssaan voi tulla toimeen. Että oletetaan jo etukäteen että poika lyö tilanteen ranttaliksi. Tätä mä epäilen siellä päiväkodissa tapahtuvan..

Poika on "parhaimmillaan" silloin kun on kahdestaan minun tai miehen kanssa. Jos käyn pojan kanssa vaikka kahdestaan ulkona,niin juttelee normaalisti niitä näitä. Mutta heti kun ollaan kaikki kotona,niin show alkaa. Ei voi mitenkään johtua liian vähäisestä huomiosta,sillä sitä on herra paratkoon annettu. Ihan positiivisessakin mielessä.[/QUOTE]

Tiedän kokemuksesta, että voi hyvin olla, että pk:ssa lapsesi todellakin on silmätikku. Voitko mennä päiväksi (siis koko päiväksi) mukaan päiväkotiin? Ota yksi palkaton vapaa siis. En yleensä sano, että pk:ssa voi olla vikaa, mutta valitettavasti kyllä voi. Tosin tämä ei tarkoita, etteivätkö teidän auktoriteettiharjoitukset olisi tärkeitä kotona. Todellakin jämäkkää ja johdonmukaista käytöstä tarvitaan vanhemmilta.

Voisiko ongelmatilanteita, esim. iltapesu, muuttaa jotenkin? Ihan vaikka ensin pesu, sitten iltapala. Tai pesu ammeessa tai pesu saunassa. Tajuatko pointin? Lapsi saisi mahdollisuuden "arvokkaaseen perääntymiseen" ja käyttäytymisen muutokseen. Siis iltapesulla ei tarvitse enää riehua, koska iltapesu onkin iltakylpy nykyään.

 

[hanki koiran kasvatuskirjoja]

Suosittelen hakeen kirjallisuutta kuinka olla koiralle "hyvä johtaja" jolloin koira kunnioittaa isäntäänsä. Turvallinen johtaja on päättäväinen, rauhallinen, varma, ystävällinen ja _aina_ johdonmukainen. Ei siis räyhää ja käyttäydy epäloogisesti. Tätä samaa voi soveltaa lasten kanssa aika pitkälle.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23253866]Tiedän kokemuksesta, että voi hyvin olla, että pk:ssa lapsesi todellakin on silmätikku. Voitko mennä päiväksi (siis koko päiväksi) mukaan päiväkotiin? Ota yksi palkaton vapaa siis. En yleensä sano, että pk:ssa voi olla vikaa, mutta valitettavasti kyllä voi. Tosin tämä ei tarkoita, etteivätkö teidän auktoriteettiharjoitukset olisi tärkeitä kotona. Todellakin jämäkkää ja johdonmukaista käytöstä tarvitaan vanhemmilta.

Voisiko ongelmatilanteita, esim. iltapesu, muuttaa jotenkin? Ihan vaikka ensin pesu, sitten iltapala. Tai pesu ammeessa tai pesu saunassa. Tajuatko pointin? Lapsi saisi mahdollisuuden "arvokkaaseen perääntymiseen" ja käyttäytymisen muutokseen. Siis iltapesulla ei tarvitse enää riehua, koska iltapesu onkin iltakylpy nykyään.[/QUOTE]

Pitää kokeilla tuota muutosta rutiineihin

 

["takapiru"]

Minullakin on lapsi, nyt jo murkku, joka on aina ollut sellainen "väärällä jallalla" noussut. Päiväkodin tädit ja alimmilla luokilla opettajat olivat ihan helismässä (aivan kuten minäkin. Opettajat heittelivät minua adhd-diagnooseilla, huono kotikasvatus-epäilyillä ja murhaavilla katseilla.

Ensimmäisen alakouluopettajan kanssa olin loppuvaiheessa ihan sotajalalla, koska hän ei voinut ymmärtää eikä sietää tätä lasta. Vaihdoimme koulua ja sain huomata kuinka paljon ympäristö vaikuttaa siihen kuinka lapsi käyttäytyy ja millaisena oppilaana hänet koetaan. Koulun hän hoitaa nykyään täysin mallikkaasti. Hän osallistuu kaikkeen ylimääräiseenkin koulussa täydestä sydämestään ja lisäksi harrastaa urheilua ja taiteita sellaisella intenstiteetillä, että sivusta katsojaa hengästyttää. Koulusta kuulen vain ylistyksen sanoja, vaikka välillä jotkut opettajat naureskelevat minulle kuinka kiihkeä keskustelija ja kannanottaja lapseni on.

Pienenä ongelmia olivat juuri kuvailemasi iltatoimitilanteet , lisäksi syöminen ja pukeminen. Nyt noiden kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta lapseni on ärsyttävä supermurkku. Siis kapinoi kaikkea älytöntä vastaan, kuten eilen hän sanoi haluavansa muuttaa pois kotoa mahdollisimman pian. Vaikka kuinka yritin muuttaa puheenaihetta ja olla vaan hiljaa, jäkätys ja vastuksen etsiminen jatkui koko illan. Hän siis huutaa ja mesoo mennen tullen. Välillä tosin on taas 120%:n ihana ja hunajainen. Kaikkea siis aina täysillä tai ei ollenkaan.

Olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, ettei tässä lapsessa ole mitään vikaa. Hän vain on se hakalampi tapaus, jonka päähän joutuu takomaan kauniin käytöksen ja sujuvan arkielämän oppeja tavallista jämäkämmin, pitkäjänteisemmin ja älykkäämmin.

Itse asiassa lapseni on taivaallisen ihana ja kiinnostava persoona. En haluaisikaan kaappikellon tarkkuudella toimivaa viilipyttyä lapsekseni.

Komppaan aivan täysin tätä kirjoittajaa toiset lapset vain elää ja ottaa kaiken täysillä.Vaativat vanhemmilta 100% läsnä oloa joka hetki,tsemppiä arkeen.=)