Mitä pitää tehdä kun ei saa lastaan kuriin?

["vieras"]

En saa minä,ei saa mies eikä saa päiväkodin työntekijät. Alkaa olla jo aika toivoton olo. Kaikki mahdollinen on kokeiltu kepin ja porkkanan väliltä,mutta ei. Lapsi hyppii surutta silmille,ei kunnioita mitään auktoriteetteja ja aukoo päätään kaikille,kokoajan.

Olemme normaali perhe ja kuopus on taas ihan päinvastainen tapaus,joten en usko että käytös johtuu perheestämme tai kasvatuksesta (tai sen puutteesta). Hävettää niin helkkaristi.

Tunnen jumalatonta epäonnistumista ja järkyttävää huolta lapsen tulevaisuudesta. Ei semmoselle kovin ruusuiset näkymät elämässä ole,joka ei koskaan opi tavoille eikä sopeudu. Pitäiskö vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne "teillä on kyllä hirveä pentu" -kommentit. Poika 5v.

 

["vieras"]

Vaikea sanoa. Millaisia ne konfliktitilanteet on ja miten olette lasta yrittäneet laittaa kuriin? Kerro jotain esimerkkejä.

 

["mä"]

Soita neuvolaan, pääsette tutkimuksiin. Lapsi voi tarvita erityistä tukea ja olla tavallista haastavampi kasvatettava, tsemppiä.

 

[vv]

perheneuvolaan ja sitä kautta testeihin.

 

[gj1]

Meillä poika täyttää pian 6v ja hänellä ainakin on nyt tullut kauhea uhmaikä. oikein ärsyttämällä arsyttää meitä ja oikein yrittää saada raivonpartaalle. Kaikki on EI, en halua, en sitä enkä tätä. Tai sitten itkee joka asiaan. Päiväkodissa on erittäin nätisti, mutta kotona välillä ihan kauhea. Tappelee 5v pikkusiskonsa kanssa (jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt ) välillä lyökin, vaikka ei ole tätäkään aikaisemmin tehnyt. meillä on kyllä erittäin tiukka linja ja päivittäin (välillä tunnin välein ) istuu jäähyllä huoneessaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23251561]Vaikea sanoa. Millaisia ne konfliktitilanteet on ja miten olette lasta yrittäneet laittaa kuriin? Kerro jotain esimerkkejä.[/QUOTE]

No esim. illalla nukkumaanmeno. Meillä on ollut säännölliset rutiinit jo ihan vauvaiästä alkaen,iltapala,iltapesu,unisatu ja sänkyyn. Kuitenkin on ehkä yhden käden sormilla laskettavissa,milloin ilta olis menny hyvin kaikkien kannalta.

Tyypillinen ilta on,kun poika huutaa ja kirkuu koko iltapesun ajan,ei siis kiukkua,vaan ihan huutaa huutamisen ilosta. Kun kielletään,nauraa räkäisesti ja jatkaa. Pojalla on parvisänky ja kun olen peittelemässä,niin viskoo yleensä aluslakanasta lähtien kaiken alas,estelyistä huolimatta. Ja kun sänky on pedattu,niin viskoo uudestaan.

Sit se jatkuva mekastus syödessä,pukiessa,ihan muuten vaan. Karjumista,kiljumista,rääkymistä,juoksua,ihan päätöntä pyörimistä pitkin lattioita. Ääni vaan kovenee sitä mukaa kun kielletään. Jäähylle jos joutuu,niin kirkuu koko jäähyajan. Saattaa tahallaan rikkoa lelujaan,heittelee niitä seinään ja hyppii päällä,rääkkää kissaa jatkuvasti jos hetkeksikin käännetään selkä.

Välillä oon miettinyt että ehkä poika vaan on luonteeltaan ilkeä. Onko semmoisia? Teettää jatkuvasti ylimääräistä työtä sotkemalla ja rikkomalla tahallaan ja nauraa päälle.

Kuitenkin on myös nitä hyviäkin hetkiä. Poika on oivaltava keskustelija,kun sille päälle sattuu. Osoittaa myös hellyyttä meille ja pikkuveljelleen ja innostuu helposti uusista asioista. Turhautuu myös ihan yhtä helposti,kun joku ei suju.

Oon netistä lueskellut noita ad/hd juttuja,mutta meillä poika kuitenkin osaa halutessaan keskittyä leikkiin pitkiäkin aikoja,samoin katsomaan jotain ohjelmaa. Puhe on sujuvaa ja vastaa ikätasoa,hienomotoriset taidot ovat tyydyttävät. Mutta sit taas suuremmat linjat on ollu hallussa jo pienestä lähtien,on oppinut tosi aikaisin kävelemään,on kova juoksija,hyvä tasapaino,tykkää urheilusta.

 

["a.p"]

Meillä poika täyttää pian 6v ja hänellä ainakin on nyt tullut kauhea uhmaikä. oikein ärsyttämällä arsyttää meitä ja oikein yrittää saada raivonpartaalle. Kaikki on EI, en halua, en sitä enkä tätä. Tai sitten itkee joka asiaan. Päiväkodissa on erittäin nätisti, mutta kotona välillä ihan kauhea. Tappelee 5v pikkusiskonsa kanssa (jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt ) välillä lyökin, vaikka ei ole tätäkään aikaisemmin tehnyt. meillä on kyllä erittäin tiukka linja ja päivittäin (välillä tunnin välein ) istuu jäähyllä huoneessaan.

Kuulostaa tutulta! Ja syömisestä lähtien kaikki on yäk,hyi,ällöttävää,ei,enkä,en haluu.

 

["a.p"]

Ja minä siis tuon pitkän sepustuksen kirjoittaja myös,vahingossa livahti tuo "vieras" nimimerkiksi.

 

["vieras"]

Aha, no nyt ehkä täältä voisi pari vinkkiä irrota. Kova kovaa vastaan: Kun huutaa ja karjuu iltapeujen aikana, annatte karjua ihan rauhassa ja hoidatte iltatoimet ilman sen kummempaa reagointia huutoon. Tuskin kauaa jaksaa karjua kun huomaa ettei saa teiltä mitään reaktioita irti.

Jos repii lakanat jne, sitten nukkuu sellaisessa sängyssä, ilman lakanaa, vaikka ilman patjaa jos ei herraa miellytä. Niin makaa kuin petaa...

Ruokapöydästä pois jos ei ruoka miellytä ja tulee ylimääräistä riehuntaa. Seuraava ruoka normaaliin ruoka-aikaan, ei ylimääräisiä välipaloja. Melko nopeasti tuon ikäinen tajuaa, että ruokapöydässä syytä käyttäytyä ihmisiksi jos ei halua olla loppupäivää nälissään.

Meillä on lasten kanssa toimittu näin ihan pienestä, n. 3-vuotiaasta alkaen, joten tietävät ettei tuollaislla venkuroinneilla saavuta ythään mitään. Olette antanut lapsen liikaa pompottaa teitä, siitä tuo kamala käytös johtuu. Asia on kyllä täysin korjattavissa vielä! Tsemppiä!

 

["Plop"]

Mulla on kans lapsi (kohta 4), jonka kasvattamisen suhteen on joutunu kokemaan epäonnistumisen tunnetta ihan pienestä asti. Temperamentiltaan todella haastava. Tosi ihanakin kyllä - empaattinen ja rakastava, mutta sellainen vastarannankiiski kaikessa. (Perinyt anopilta. ) Ja vieläkin kiukustuessaan huutaa kuin 1-vuotias. Varsinainen tuuliviiri mielialoissaan. Kaikki siirtymiset on tosi hankalia ja ihan kaikki, missä sen pitäisi totella tai antaa periksi.

Mustakin usein tuntuu, että mä en osaa kasvattaa tuosta kunnon ihmistä. Huolettaa ja surettaa. On se hirmuisesti kehittynytkin, moni asia jo sentään sujuu. Kaikesta huolimatta olen mielestäni ihan järkevä kasvattaja. Ja meilläkin kuopus on paljon ongelmattomampi.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23251781]Aha, no nyt ehkä täältä voisi pari vinkkiä irrota. Kova kovaa vastaan: Kun huutaa ja karjuu iltapeujen aikana, annatte karjua ihan rauhassa ja hoidatte iltatoimet ilman sen kummempaa reagointia huutoon. Tuskin kauaa jaksaa karjua kun huomaa ettei saa teiltä mitään reaktioita irti.

Jos repii lakanat jne, sitten nukkuu sellaisessa sängyssä, ilman lakanaa, vaikka ilman patjaa jos ei herraa miellytä. Niin makaa kuin petaa...

Ruokapöydästä pois jos ei ruoka miellytä ja tulee ylimääräistä riehuntaa. Seuraava ruoka normaaliin ruoka-aikaan, ei ylimääräisiä välipaloja. Melko nopeasti tuon ikäinen tajuaa, että ruokapöydässä syytä käyttäytyä ihmisiksi jos ei halua olla loppupäivää nälissään.

Meillä on lasten kanssa toimittu näin ihan pienestä, n. 3-vuotiaasta alkaen, joten tietävät ettei tuollaislla venkuroinneilla saavuta ythään mitään. Olette antanut lapsen liikaa pompottaa teitä, siitä tuo kamala käytös johtuu. Asia on kyllä täysin korjattavissa vielä! Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos Asumme kerrostalossa,joten väistämättä ajattelen myös naapureita..pakosti kuuluu läpi talon tuon pojan huuto :/

 

["vieras"]

Minkä ikäinen?

Jäähyä ei kannata käyttää jos se ei rauhoita lasta. Silloin se ei yksinkertaisesti toimi ja kierre syvenee.

Meillä esikoinen oli niin suunniltaan kaikissa vastaavissa tilanteissa, ettei jäähystä ollut kun haittaa. Kunnon rangaistuksia johdonmukaisesti ilman liikoja varotteluja tai lapsen rauhoittaminen (joko omassa huoneessa tai aikuisen kanssa) ja sen jälkeen tilanteen korjaaminen ja läpikäynti voisi toimia paremmin.

Vaikea sanoa onko tilanne normaali vai ei, mutta miten vanhemmat toimitte noissa iltapesuissa, syömisissä yms? Täytyy sanoa että meillä jos 4-5v heittäisi vuodevaatteet lattialle, saisi kerätä itse tai nukkua pelkällä patjalla. Jos heitelijä on 2v, ei voi ihan samoin toimia

Ehkä teidän kannattaisi ensin laatia tarkat säännöt niin tilanne ei pääse karkaamaan ääripäähän. Saako ruokaa yökötellä? Siinä vaiheessa jo varoitus ja rangaistus niin ettei tilanne luisu lattioilla pyörimiseen. Meillä jäisi ateria syömättä ja on jäänytkin tuolla menolla, ei muiden tartte katsella jonkun apinointia pöydässä.

Meillä oli kaikenlaisia syitä käytökselle. Aistiyliherkkä, kipuherkkä, sietää huonosti turhautumista, heikot taidot selvitä ongelmatilanteista jne. Ilkeä ei ollut, mutta muuten kuulostaa samalta. Silti normaali tenava. Olen saanut ison avun Keltikangas-Järvisen Temperamentti-kirjasta sekä Tulistuva lapsi-kirjasta. Jälkimmäisessä esitellään uusi tapa käsitellä lasta ongelmatilanteissa, ei pelkästään tutkita syitä.

Jos ei johdonmukaisilla rajoilla etene minnekään, kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi.

 

["juup"]

Ap:n lapsi kuulostaa meidän esikoiselta. Päätöntä riehumista, välinpitämättömyyttä kielloista, naureskelua jäähyillä ja toisaalta ilmiömäinen keskittyjä, kun sopiva tekeminen ja hetki sattuu kohdalle. Ja tutkittu on monella taholla ja kaikki ovat aika neuvottomia. Lasta kuvataan adjektiiveilla vilkas, omaehtoinen ja älykäs. Olenkin yrittänyt parhaani mukaan tunnistaa lapsen vahvoja puolia ja huomannut, että joillain älykkyyden osa-alueilla hän on huimasti ikätasoaan edellä. Näitä osa-alueita olenkin pyrkinyt ruokkimaan parhaani mukaan. Siitä saa kuitenkin voimia itselle, kun huomaa saavansa lapsen joskus tekemään jotain intoa uhkuen, silmät säkenöiden ja keskittyen! Riehumiset ja huutokohtaukset eivät ole mihinkään kadonneet, mutta ehkä vähän vähentyneet, kun olen oppinut ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa paremmin.

 

[nvtg2]

[QUOTE="vieras";23251781]Aha, no nyt ehkä täältä voisi pari vinkkiä irrota. Kova kovaa vastaan: Kun huutaa ja karjuu iltapeujen aikana, annatte karjua ihan rauhassa ja hoidatte iltatoimet ilman sen kummempaa reagointia huutoon. Tuskin kauaa jaksaa karjua kun huomaa ettei saa teiltä mitään reaktioita irti.

Jos repii lakanat jne, sitten nukkuu sellaisessa sängyssä, ilman lakanaa, vaikka ilman patjaa jos ei herraa miellytä. Niin makaa kuin petaa...

Ruokapöydästä pois jos ei ruoka miellytä ja tulee ylimääräistä riehuntaa. Seuraava ruoka normaaliin ruoka-aikaan, ei ylimääräisiä välipaloja. Melko nopeasti tuon ikäinen tajuaa, että ruokapöydässä syytä käyttäytyä ihmisiksi jos ei halua olla loppupäivää nälissään.

Meillä on lasten kanssa toimittu näin ihan pienestä, n. 3-vuotiaasta alkaen, joten tietävät ettei tuollaislla venkuroinneilla saavuta ythään mitään. Olette antanut lapsen liikaa pompottaa teitä, siitä tuo kamala käytös johtuu. Asia on kyllä täysin korjattavissa vielä! Tsemppiä![/QUOTE]

Näin minäkin tekisin tai teenkin tuon kohta 6v kanssa kun meno menee liian hurjaksi. Tosin me asutaan omakotitalossa ja saa huutaa ihan vapaasti vaikka aamuun asti jos jaksaa. yleensä lopettaa aikansa riekuttuaan ja huomattuaan, että huudolla ei saavuta mitään.

 

["vieras"]

Anteeksi vain, että sanon näin, mutta kunnon selkäsaunan tuollaiset pennut tarvii jos vanhemmilta on muut keinot loppu. Kai se on pienempi paha kuin että tuo kuriton ipana kymmenen vuoden päästä hakkaa mummoja kadulla? Pistäkää ne pentunne kuriin. Joka päivä näkee heikkoja vanhempia, joita omat lapset pompottaa miten haluavat. Aikuiset eivät ole enää aikuisia, joten lapsetkaan eivät osaa olla lapsia. Asia on ihan niin yksinkertainen, että pennut ei aikuisten silmille hypi.

 

[näin on]

[QUOTE="vieras";23251966]Anteeksi vain, että sanon näin, mutta kunnon selkäsaunan tuollaiset pennut tarvii jos vanhemmilta on muut keinot loppu. Kai se on pienempi paha kuin että tuo kuriton ipana kymmenen vuoden päästä hakkaa mummoja kadulla? Pistäkää ne pentunne kuriin. Joka päivä näkee heikkoja vanhempia, joita omat lapset pompottaa miten haluavat. Aikuiset eivät ole enää aikuisia, joten lapsetkaan eivät osaa olla lapsia. Asia on ihan niin yksinkertainen, että pennut ei aikuisten silmille hypi.[/QUOTE]

Täysi peesi!

 

[maranooka]

Lapsesi vaikuttaa tutulta lapsityypiltä.. Itse olen huomannut toimivaksi mm. seuraavat konstit. Toki lapset ovat hyvin erilaisia ja jollekin lapselle toimiva konsti ei välttämättä toimi toisella. No, ne konstit siis:
*Johdonmukaisuus.
*Selvät rajat. Eli lapsi tietää millainen käytös on sallittua ja mikä ei.
*Aikuisen kannattaa viimeiseen saakka olla provosoitumatta lapsen tempuista.
*Jäähy / lapsen riehumisen (huutamisen tms.) rajoittaminen vaikka sylissä pitämällä.
*Kun aikuinen huomaa, että lapsella alkaa mennä liian lujaa, keskeyttää lapsen touhut ja vaikka ohjata lapsen mielenkiinto johonkin muuhun asiaan (ennen kuin "tilanne" menee päälle). Esimerkiksi eräs kuvaamasi lapsi rauhoittuu sillä, että hänen kanssaan alkaa laskemaan rauhassa 1-2-3-4-5...lapsi sitten itse jatkaa tätä laskemista vaikka sataan saakka.
*Annan lapselle usein selvät rajat toiminnalle. Lapsi tietää saavansa kaksi varoitusta ja kolmannen varoituksen jälkeen aikuinen vie lapsen rauhoittumaan. Lapselle sanotaan, että seuraava varoitus on sitten viimeinen...
*Aika usein käytän laskemista myös siihen, että lasken kolmeen ja käytöksen pitää muuttua toivotuksi (lapsen olla pukemassa/rauhassa tms.)

Päiväkodin kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä ja pyytää heitä ottamaan käytettävissä olevat tukitoimet käyttöön (erityislastentarhanopettaja käy tutustumassa lapseen ja antaa käytännön vinkkejä ja ohjaa tarvittaessa lisätutkimuksiin). Ihme kyllä, jos eivät ole vielä näin tehneet.. Mitä pikemmin lapsi saa apua (ja te kasvattajat neuvoja) sitä aikaisemmin lapsen kanssa eläminen tulee "helpommaksi".

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23251781]Aha, no nyt ehkä täältä voisi pari vinkkiä irrota. Kova kovaa vastaan: Kun huutaa ja karjuu iltapeujen aikana, annatte karjua ihan rauhassa ja hoidatte iltatoimet ilman sen kummempaa reagointia huutoon. Tuskin kauaa jaksaa karjua kun huomaa ettei saa teiltä mitään reaktioita irti.

Jos repii lakanat jne, sitten nukkuu sellaisessa sängyssä, ilman lakanaa, vaikka ilman patjaa jos ei herraa miellytä. Niin makaa kuin petaa...

Ruokapöydästä pois jos ei ruoka miellytä ja tulee ylimääräistä riehuntaa. Seuraava ruoka normaaliin ruoka-aikaan, ei ylimääräisiä välipaloja. Melko nopeasti tuon ikäinen tajuaa, että ruokapöydässä syytä käyttäytyä ihmisiksi jos ei halua olla loppupäivää nälissään.

Meillä on lasten kanssa toimittu näin ihan pienestä, n. 3-vuotiaasta alkaen, joten tietävät ettei tuollaislla venkuroinneilla saavuta ythään mitään. Olette antanut lapsen liikaa pompottaa teitä, siitä tuo kamala käytös johtuu. Asia on kyllä täysin korjattavissa vielä! Tsemppiä![/QUOTE]

juuripa näin suosittelen toimimaan, heti ei ehkä tehoa, koska onhan hän saanut aika kauan toteuttaa itseään, mutta kyllä tavoille oppii, kun huomaa ettei saavuta yhtään mitään.

Olkaa vain johdonmukaisia, ei yhtään joustoa! Selittäkään lapselle seuraamukset, eli jos heität lakanat yms pois niin sitten nukut ilman ja sitten hän nukkuu ilman. Aamulla voitte ne yhdessä hänen kanssaa pedata takaisin sänkyyn. Jos ei auta petaamisessa (voi ojentaa tyynyn tms, sitä tarkoitan auttamisella tuon ikäisellä) niin seuraavakin yö menee ilman petivaatteita.

Jos rikkoo lelujansa niin risat roskiin ja aina rikotusta yksi lelu jäähylle päiväksi.

Mutta siis toivoa on, vaikuttaa ihan normaalilta lapselta, joka ihmettelee missä se aikuisen raja tulee vastaan.

Jaksamista rajojen luomiseen, mutta uskon teidän saavan ihanan lapsen jahka huomaa, teidän rajan tulleen vastaan. Niin ja muistakaa te vanhemmat pitää yhtä, tukekaa toistanne! Lapsi saattaa yrittää taivuttaa toista vanhempaa puolelleen ja silloin mennään metsään, jos siihe´n ansaan astutte.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23251966]Anteeksi vain, että sanon näin, mutta kunnon selkäsaunan tuollaiset pennut tarvii jos vanhemmilta on muut keinot loppu. Kai se on pienempi paha kuin että tuo kuriton ipana kymmenen vuoden päästä hakkaa mummoja kadulla? Pistäkää ne pentunne kuriin. Joka päivä näkee heikkoja vanhempia, joita omat lapset pompottaa miten haluavat. Aikuiset eivät ole enää aikuisia, joten lapsetkaan eivät osaa olla lapsia. Asia on ihan niin yksinkertainen, että pennut ei aikuisten silmille hypi.[/QUOTE]

Joo,mut kato sit on sossu perässä ja vanhemmat käräjillä ja lapsi huostassa ja nuorimmainen silmätikkuna =) Ei mun mielestä vahva vanhempi ole sama asia kuin väkivaltainen vanhempi.

 

[Beep]

Varmaan ketjussa jos ehdotettiin monesti joitain tutkimuksia lapselle, sillä eihän toi käytös ole kovin toimivaa. Et jos jotain neuvoja edes saisitte kaikki.

 

[yjt]

No teillä ei ole mitään auktoriteettiä lapsen mielestä. Miksiköhän? Jos lapsi tekee jotain (huutaa pesun aikana) ja häntä kielletään, eikä silti tottele, niin mitä teette? Veikkaan, että ette mitään. Eli teidän kiellot on pelkkää sanahelinää.

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";23251547]Pitäiskö vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne "teillä on kyllä hirveä pentu" -kommentit. Poika 5v.[/QUOTE]

Haluan vielä tsempata ja sanoa että vika ei ole aina vanhemmissa ja sit kysyä vielä että keneltä te oikeasti olette kuulleet suoraan että teillä on hirveä pentu?

 

["a.p"]

Haluan vielä tsempata ja sanoa että vika ei ole aina vanhemmissa ja sit kysyä vielä että keneltä te oikeasti olette kuulleet suoraan että teillä on hirveä pentu?

No ei keneltäkään suoraan. Oli kärjistetysti ilmaistu. Mutta kyllä ilmeet ja eleet kertovat paljon,samoin se että yhtään synttärikutsua ei kavereiden luo ole tullut,kukaan ei koskaan halua leikkiä pojan kanssa ja joistakin hoitajista näkee naamasta ja kuulee äänensävystä että kyseessä ei ehkä ole se kaikkein ihanin tapaus.

 

["a.p"]

No teillä ei ole mitään auktoriteettiä lapsen mielestä. Miksiköhän? Jos lapsi tekee jotain (huutaa pesun aikana) ja häntä kielletään, eikä silti tottele, niin mitä teette? Veikkaan, että ette mitään. Eli teidän kiellot on pelkkää sanahelinää.

Pesu nopeasti loppuun,yövaatteet niskaan,suoraan sänkyyn ilman sen kummempia jorinoita.

 

["a.p"]

No teillä ei ole mitään auktoriteettiä lapsen mielestä. Miksiköhän? Jos lapsi tekee jotain (huutaa pesun aikana) ja häntä kielletään, eikä silti tottele, niin mitä teette? Veikkaan, että ette mitään. Eli teidän kiellot on pelkkää sanahelinää.

Miten sä toimisit itse tässä tilanteessa? Pojalla shampoot päässä..huutaisit kurkku suorana takaisin niin kauan että hiljenee?