Tälläkin hetkellä tällä palstalla on sen sata aloitusta missä nainen on ihan umpikujassa ukkonsa kanssa. On väkivaltaa, pettämistä yms. ihan käsittämättömiä asioita. Ja siellä muksut poukkoilee jossain välimaastossa. Jos suhde on perseestä eikä puhumisesta huolimatta ota korjaantuakseen niin kertokaa että miks siinä suhteessa pitää kitkutella? Tottumus, epäitsenäisyys, mikä mikä mikä? Ja kaks vastausta on sit sellaisia joita ei tässä ketjussa hyväksytä; rakkaus. NOT! Tuollaisissa suhteissa voi olla kiintymystä ja läheisriippuvaisuutta mutta ei oikeaa RAKKAUTTA. Ja toinen; Lasten takia yhdessä. NOT! Lapset kärsii jos vanhemmat ovat onnettomia, mieluummin kaksi eri kotia ja tyytyväiset vanhemmat kuin riitelevä kotitalous.
Mitä pirua sitä vatuloimaan paskassa suhteessa?
- Viestiketjun aloittaja Rytkäätys
- Ensimmäinen viesti
:flower:
Samaaa ihmetellyt, miksi itsestään pitää tehdä joku helkutin marttyyri ja katkeroitua samalla..
Samaaa ihmetellyt, miksi itsestään pitää tehdä joku helkutin marttyyri ja katkeroitua samalla..
H
Haloo
Vieras
En minäkään ymmärrä. Ilmeisesti se mies on sitten aina välillä kiva - ja toki on tosi hyvä isä (vaikka muijallensa tekisi mitä vain). Eiköhän se ole tottumus.
samaa mieltä..mutta.. 
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
Onko sitten hyvä fiilis kun vanhana katsoo elämäänsä taakse päin? Että oli siellä jokunen onnellinen päivä joukossa? Häh?
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:samaa mieltä..mutta..
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
No se on sitten sen ympäristön ongelma. Minä olen ennenkin sanonut että jokainen on oman onnensa seppä. Minä ainakin teen päätökseni sen mukaan mikä on omalle mielenterveydelle parasta.
Se on vaan sitä ettei osata päästää irti ja jää mielummin sit siihen huonoon. Voi olla myös joillaki se pelko ettei kelpaaa enää kellekkä muulle ulkonäöllisesti tai jotenkin muuten. Ei pärjää rahallisesti, et jäädään huonoon niin toimeentulo on ainaki turvattu, senki uhalla et oma ja lasten elämä kärsii.
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:samaa mieltä..mutta..
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
Itsehän sen suon (=kukaan ei tiedä mitään) on itselleen kaivanut. Ja aika usein sitä kyllä muut aavistelee kaikennnäköistä...
Muutos on aina hankalaa, sen myönnän, mutta elämä on kuitenkin elämisen arvoista, eikä sitä kannata hukata k**ipäisen miehen kanssa.
Älyttömintä näissä jutuissa on usein se, että ne puolisot on olleet samanlaisia paskahousuja jo vuosikausia, esim. eivät koskaan ole osallistuneet yhdenkään lapsensa hoitoon tai arkirutiineihin, ja sitten niitä kakaroita on kuitenkin tällä läjälle pitänyt puskea useampia, vaikka jopa 3-4.
Ja sitten itketään jälkeenpäin, että mitäs nyt?
Ja sitten itketään jälkeenpäin, että mitäs nyt?
V
vieras
Vieras
Jep, paitsi suhteilla on ylämäkiä ja alamäkiä, ja on pariskuntia jotka pystyvät selvittämään vaikeutensa ja jatkamaan suhdetta. Ja kaipa sitä on niitä lapsiakin ajateltava joskus, kun niitä tuli hankittua, vai?
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:samaa mieltä..mutta..
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
No se on sitten sen ympäristön ongelma. Minä olen ennenkin sanonut että jokainen on oman onnensa seppä. Minä ainakin teen päätökseni sen mukaan mikä on omalle mielenterveydelle parasta.
Ja mä en voisi hyvällä mielikuvituksellanikaan kuvitella tilannetta, ettäkö joku ulkopuolinen tulisi mulle kommentoimaan mun valintojani.
Kenellä voi olla niin röyhkeitä "läheisiä"?
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
Tätä mäkin ihmettelen, mutta palstan mukaan jokaisen toimia ihmettelee suuri joukko puistotuttavia, anoppeja ja naapureita. Hassua kun ei oo omalle kohdalle sattunut ketään tuollaista..
N
Niinie
Vieras
Luulen että se suurin syy on ettei mitta ole vielä tullut täyteen. Se milloin se tulee täyteen riippuu niin ihmisestä.
Aluksi uhotaan että jos mun mies pettäisi lähtisin heti, sitten kun se tapahtuu ei lähdetäkään kun halutaan antaa vielä mahdollisuus ja toinen ja kolmas ettei vaan täytyisi menettää sitä mielikuvaa siitä ihmisestä jonka on kuvitellut miehensä olevan. Ei olla valmiita olemaan yksin läheisriippuvaisuuden takia eikä olla valmiita hyväksymään ettei se toinen ollutkaan unelmaprinssi. Toiset on yhdessä taloudellisten seikkojen takia.
Aluksi uhotaan että jos mun mies pettäisi lähtisin heti, sitten kun se tapahtuu ei lähdetäkään kun halutaan antaa vielä mahdollisuus ja toinen ja kolmas ettei vaan täytyisi menettää sitä mielikuvaa siitä ihmisestä jonka on kuvitellut miehensä olevan. Ei olla valmiita olemaan yksin läheisriippuvaisuuden takia eikä olla valmiita hyväksymään ettei se toinen ollutkaan unelmaprinssi. Toiset on yhdessä taloudellisten seikkojen takia.
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:samaa mieltä..mutta..
ei se lähteminen aina ole helppoa, ympäristön paineet on kuitenkin aika isot..ei lähimmät ystävät/sukulaisetkaan yleensä tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu ja lähtemisen jälkeen saa vielä kuulla luovuttaneensa liian helposti, olevansa itsekäs ja luuseri yh.. :/
No se on sitten sen ympäristön ongelma. Minä olen ennenkin sanonut että jokainen on oman onnensa seppä. Minä ainakin teen päätökseni sen mukaan mikä on omalle mielenterveydelle parasta.
niin minäkin teen, tai opin kantapään kautta niin tekemään..
mut tuossa just onkin se ongelma, et miten ihminen käsittelee asian..pystyykö elämään huonossa suhteessa sen avulla et muut kuvittelee elämän olevan hyvää ja onnellista, kokee olevansa normaali muiden ihmisten silmissä vaikka totuus on jotain muuta.
vai ottaako riskin ja lähtee huonosta suhteesta ja kestää ne säälivät katseet, arvostelun ja piikittelyn sitten tuttujen ja tuntemattomien taholta.
no, ei kaikki arvostele eronneita tai yh vanhempia, mut ikävä kyllä niitä mahtuu tähänkin maahan ihan kiitettävä määrä :/
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos mun ukko katsoisi tarpeelliseksi yhdenkin kerran minua käsiksi käymällä kouluttaa tai vierasta pimppiä kokeilla, niin mulla ei ikinä löytyisi halukkuutta sellaisia asioita edes ryhtyä selvittämään/korjaamaan. Se on kerrasta poikki.
Monilla naisilla on myös joku ihme tarve nalkuttaa, naputtaa ja heittäytyä marttyyriksi suhteessaan. hakea oikeen hakemalla "paskaa" ja täältä hakea sitten itselleen tukea ja ymmärtämystä...Näissä tarinoissa se puoliso esitetään läpipaskana , peiliin ei katsota eikä erokaan ole mahdollinen,mutta yhdessäkään ei ole hyvä.
Joo, en tajua, enkä haluakkaan.
Joo, en tajua, enkä haluakkaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Niinie:
Mulla tuli exän kanssa mitta täyteen noissa asioissa ja voin sanoa että silloin päätin että ikinä jos mua loukataan sillä tavalla vielä, niin silloin ei voi rakkausliitosta enää puhua ja sen on silloin loputtava.
Niinhän se on..mutta. Oikeat ongelmat on erikseeen ja niistä on vaikea päästä eroon. Mutta kun nykyään ihmisillä tuppaa olemaan sellainen ihmeellinen minä-minä-minä ja mun tunteet-elämä ja arkielämää ei vaan osata elää.
Se on heti eron paikka jos toinen ei muista nimipäivän puolivuotispäivää yms, muuta yhtä älytöntä.
Ja itsekkyys ei parane kumppania vaihtamalla, tai voihan sitä löytyä joku joka suostuu olemaan kynnysmatto. Mutta jos ongelmat lähtee itsestä ja heijastuu sitä kautta koko suhteeseen/perheeseen niin silloin kannattaa katsella peiliin hetken ajan.
Se on heti eron paikka jos toinen ei muista nimipäivän puolivuotispäivää yms, muuta yhtä älytöntä.
Ja itsekkyys ei parane kumppania vaihtamalla, tai voihan sitä löytyä joku joka suostuu olemaan kynnysmatto. Mutta jos ongelmat lähtee itsestä ja heijastuu sitä kautta koko suhteeseen/perheeseen niin silloin kannattaa katsella peiliin hetken ajan.
niin siis selvennän vähän tuota kantaani..eihän tuosta käynyt ilmi mitä oikeesti tarkoitan :ashamed:
siis ei välttämättä kukaan arvostele tai hauku (vaikka kyllä niitä mahtuu maailmaan ) vaan monella se ajatus siitä et ero on epäonnistumista, ja kuvitellaan itse et muut pitää sua huonompana, pitää ihmisen kiinni siinä huonossa suhteessa.
siis ei välttämättä kukaan arvostele tai hauku (vaikka kyllä niitä mahtuu maailmaan ) vaan monella se ajatus siitä et ero on epäonnistumista, ja kuvitellaan itse et muut pitää sua huonompana, pitää ihmisen kiinni siinä huonossa suhteessa.
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Mäkin tunnen naisen, joka oikeasti ajamalla ajaa tilanteen aina itselleen tukalaan tilaan vaikka voisi sen tietyllä tavalla estääkin, ja oikeasti silmin nähden nauttii sitten kun taas pääsee sanomaan ja vierittämään parit kyyneleet. Ja voi sitä vanhojen kaivelua. Miks olla yhdessä kun on sellaista. Varmana molemmille tulis taas kyky hengittää kun reilusti vain eroaisivat.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Niinpä. Mutta täällä ei saisi sanoa edes vaihtoehdoksi sitä, että kannattaa miettiä, mihin suostuu... Täällä pitäisi mitätöidä vaan sen valittajan tunteet ja sanoa, että hyvin menee, näin kaikilla.
Ja mä tähdennän, etten tarkoita sellaisia arkipäivän pikkunahisteluja tms. ongelmia vaan oikeasti niitä suuria ongelmia jotka syö ihmisen henkiset eväät.
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
peesi. sekä siun että rytkäätyksen sanoille!
mutta sitten on niitäki joilla se puoliso on niin henkisesti lytänny paskaksi ettei kykene enää lähtemään. ne tarvii sitten kovasti sitä ystäviltä ja lähipiiriltä saatavaa tukea.
ehkä ne jotka lähtee, on vahvempia ihmisiä henkisesti? ymmärretään että elämä voi olla ihanaa ja se voi mennä eteenpäin ilman sitä toista osapuoltaki? ja ennenkaikkea: osataan olla myös yksin.
miulla ei ole mitään ongelmaa elellä yyhoona. mieluummin onnellisesti yyhoona ku paskassa parisuhteessa jossa vaan vituttaa kun ei tiiä missä toinen on, ei tiiä millä jalalla toinen nousee ylös, toinen ei tee mitään ellet miljoona kertaa asiasta sano... jne...
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Näin tais olla toi tän päiväinenkin ketju. Ikinä ei väkivalta ole uhrin syy, sen ymmärrän. Mutta tietyllä tavalla on kyllä kaivanut verta nenästään jos ensin käskee ukon vierashuoneeseen yöksi, sitten menee sinne perään huutamaan ja viskoo puhelimen ikkunasta ulos? Nainen tässä ihan syytön siihen että mies nappasi tukasta kiinni? Väkivalta ei ole puolusteltavissa mutta kyllä tossa nyt voi vähän itsekin peiliin katsoa miksi näin kävi???