Mitä olette tästä mieltä? (tasavertaisuudesta)

[romuluu]

Muutin opsikelusoluun kun täytin 18v. Vanhempiin ja isoonveljeen viileät välit. En saanut kuin minimit opintotuet ja asumislisät. Menin sossuun, sieltä lähetettiin m un vanhemmille kirje, että koska heidän tulot vaikuttaa minun tukiini, ovat he velvollisia maksamaan minulle erotuksen, jotta opintoni on turvattu. Tuo summa taisi olla jotain 600-700mk. (90-luvulla). Tätä summaa maksoivat minulle 2v, koska valtio velvotti.

Minun veli, asui kotona 24veeksi (meni peruskoulusta suoraan työhön) ei maksanut mitään koskaan kotiin, myöhemmin sinne muutti syötettäväksi myös veljen tyttöystävä.

Nyt mun vanhemmat ilmoittivat, että mun veli tulee saamaan perinnössä sitten leijonanosan koska minä olen aina tarvinnut heiltä enemmän!!?

Jotenkin minusta vaan kotona asuminen, syöminen, vesimaksut puhelimen, lehden, auton käyttäminen kuukaudessa + tyttöystävän syömiset sun muut voisi ajatella tulevan kalliimmaksi kuin 2 vuoden nimellinen tukememinen (hyvätuloiset vanhemmat).

Sitten: äiti syyöölistää, että mikä pakko minun oli muuttaa kotoa pois? Noh, olen käynyt 15veestä terapiassa koska veljeni hakkasi minua, äitini alkoholismin takia ja ylipäätänsä sen takia, että en ole koskaan kokenut voivani hengittää "kodissani".

Mulla menee nyt hyvin, 2 ammattia, 2 lasta, mukava aviomies ja oma asunto, mutta miten mun vanhemmat saa AINA mut näin rikki? Kamalaa todeta olevansa jollekin vain taakkaa.

ps. jos haluat vääntää veistä haavassa, kiitos toinen päivä, nyt olen ihan romuna : (

 

[ap]

ja pahoittelee kirjoitusvirheitä, itkun lomasta on vaikeaa kirjoittaa.

 

[vieras]

tiedän täysin miltä sinusta tuntuu! Itseltäni kuoli äiti kun olin 12v ja sen jälkeen en isälleni enää ollut mitään muuta ku kodin siivooja yms. Koskaan en saanut mitään kun veljeni sai kaiken mitä halusi. Ja sama jatkuu edelleen vaikka veljeni on jo aikuinen. Kai minä vaan tyttölapsena en sitten kelvannut. Mutta tämän kokemuksen kautta olen hyvin tarkka siitä että omat lapseni saavat tasapuolisen kohtelun joka asiassa!

 

[ap]

Minä myös olen tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden "perikuva". Terapeuttikin aina sanoo, että mulla on erittäin kehittynyt taito olla oikeudenmukainen.. Että kyllähän tuo todella on sellainen "elämän koulu" tuollaisessa perheessä asuminen..

 

[vieras]

ja koska itse joutunut kokemaan kuinka kurjalta tuo tuntuu niin kyllä nään punaista aina kun nään että jonkun lapsia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Ja vaikka itse jo aikuinen ja omillaan pärjäävä niin silti myös tulee välillä itkua tihrustettua että miksi ei ole kunnon perhettä tukena.

 

[Hophopdabadaba]

:hug:
Tuo "tasavertaisuus" on erittäin tuttua omasta perheestäni.
Itse muutin pois kotoa ollessani 17, en enää jaksanut kun mulle valitettiin siitä että söin kotona, kävin suihkussa tai yleensäkään olin siellä. apua en pyytänyt kertaakaan sen jälkeen kun lähdin reppu täynnä vaatteitani.

Veli asui myös 23 vuotiaaksi kotona, opiskeli ja meni töihin, muutti tyttöystävänsä kanssa vanhempien luo. Vauvan syntymän lähestyessä sitten muuttivat omaan kotiin, vanhemmat ostivat lähes kaikki huonekalut sinnekin.

Ja vanhemmat kehtaavat väittää että meitä on pidetty aina tasavertaisina.. eli et ole ainoa.

Mulla menee myös nyt hyvin, 4 lasta, ammatti,ihana mies. Ja silti se sattuu aina yhtä paljon kun kuulee joko veljeltä tai vanhemmilta kuinka he ovat ostaneet veljelle jotain. (viimeksi tuliterä mikro, edellinen kun oli vanhempien vanha jopa 4 vuotta vanha.)

Mä yritän olla tyytyväinen siihen mitä mulla on ja toimia omien lasteni kanssa oikeasti tasavertaisesti. Helppoa se ei aina ole mutta yritän parhaani mukaan katkaista eriarvoisuuden kirouksen tähän.

 

[...]

Mulla ei ole kokemusta tollasista asioista, mutta musta ois kauhee ajatus, että joku mun lapsista myöhemmin ajattelis, ettei ois kelvannut mulle sellaisenaan.

Mulla on kaksi sisarusta ja kaikki oltiin ihan samassa asemassa, ja ollaan vieläkin. Elämäntilanteet tosi erilaiset keskenään. Minä olen perheellinen, veli pääsi juuri vankilasta ja sisko asuu tyttöystävänsä kanssa. Näin sen kuuluu olla.

Valitettavasti et voi vaikuttaa "kantaperheesi" tekemisiin ja sanomisiin, mutta toivottavasti ymmärrät, ettei kyse ole siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Vika on ihan muualla!

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sanoudu irti kaikesta siitä sonnasta. Keskity siihen, että omat lapsesi voivat kasvaa vapaasti ilman pelkoa tuollaisista asioista. Tsemppiä!

 

[Voimia]

Sitten: äiti syyöölistää, että mikä pakko minun oli muuttaa kotoa pois? Noh, olen käynyt 15veestä terapiassa koska veljeni hakkasi minua, äitini alkoholismin takia ja ylipäätänsä sen takia, että en ole koskaan kokenut voivani hengittää "kodissani".

Sellaista alkoholistia ei ole keksittykään, jolla olisi todellisuuden tajua. Äitisi on sairas ja luultavasti kuolee sairauteensa. Yleisin työikäisten kuolinsyy Suomessa on viina.

Et voi kuin koittaa selvitä mahdollismman vähin vaurioin itse, eli päättää elää oma elämääsi ja "unohtaa" perheesi .

 

[ap]

joskus kaipaisi ihan vertaistukiryhmää, koska mun kavereilla kaikilla on todella hyvät välit vanhempiin ja ollut sellainen hyvä ja tasapainoinen lapsuus. Joskus ihan itkettää kun kaveri kertoo, että äitinsä kanssa ovat menossa matkalle tai teatteriin tms. Toki olen iloinen hänen puolesta, mutta kenen kanssa mä jaan näitä "ei niin kivoja"-lapsuusmuistoja?

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Kuulostipas tosi inhottavalle :|

Jos haluat jakaa näitä asioita, niin varmasti netin kautta löydät parhaiten saman kokeneita.. Minullakaan ei tuollaisesta ole kokemusta, mutta ei tuo millään tavalla reilulta kuulosta. Ja alkoholistit ei monestikaan tajua sitä miten asiat todellisuudessa menee, on vaan sokeita oman käyttäytymisen suhteen.

Niin kauan kuin vanhempasi eivät tajua syyllistävää ja epäreilua käytöstään niin sinuna olisin mahdollisimman vähän heidän kanssaan tekemisissä. Ei sinun tarvitse kuunnella syytöksiä tai kuulla mitä uutta kivaa vanhemmat on veljellesi ostaneet jne.

:hug:

 

[LisaMarie]

joskus kaipaisi ihan vertaistukiryhmää, koska mun kavereilla kaikilla on todella hyvät välit vanhempiin ja ollut sellainen hyvä ja tasapainoinen lapsuus. Joskus ihan itkettää kun kaveri kertoo, että äitinsä kanssa ovat menossa matkalle tai teatteriin tms. Toki olen iloinen hänen puolesta, mutta kenen kanssa mä jaan näitä "ei niin kivoja"-lapsuusmuistoja?

Tule tuonne alkoholistien läheisten kerhoon.
http://kaksplus.fi/kerhot/