Minulle sanottiin täällä odotahan vaan kun - juttuja niin paljon, etten enää muista kaikkea. Mutta lapsistani huolimatta olen säilyttänyt oman itseni ja minuuteni ja kiinnostuksen kohteeni, vaikka sanottiin, että kaikki se unohtuu sitten kun minustaa tulee Äiti.
Olen syönyt ruokani lämpimänä ja jäätelöni kylmänä. Olen saanut hengähtää kun lapset nukkuu (ei, en tee kotitöitä päiväuniaikaan vaan silloin, kun lapset on hereillä). Olen jatkanut lukemista ja muita omia juttuja...
Parisuhteeni on edelleen kunnossa. Yhtään antibioottikuuria tai polikäyntiä ei ensimmäiseen kolmeen vuoteen mahtunut. Yöt esikoinen nukkuin hyvin, kuopus huonommin mutta siitäkin selvisin miehen ja muiden tuella. Lapset muuttivat meidän elämäämme PALJON, ja joitain asioita jäi pois, mutta ei mitenkään pahalla, huonolla tavalla. Katkeralla tavalla.
Jotkut tuntuvat olevan niin katkeria, jossittelevat, jokottelevat ja sanovat kaikesta että odotahan vaan!
No, edelleen odottelen.