M
"Meikku83"
Vieras
Mies ja koko miehen perhe on sellaista hyvin ´kylmää´,ei sanota että rakastetaan,ei halailla,ei puhuta oikeastaan mistään.
Kauhukseni huomasin että olen oppinut itsekin tälle tavalle!! Aiemmin en ole pitänyt itkemistä mitenkään pahana,nyt en enää itke mieheni nähden.Kyllä hän osaa lohduttaa ja kyselee miten jakselen (meiltä tänään kuoli rakas lemmikki). Olen vaan urheana selittänyt että kyllä minä pärjään,ja salaa toivon että pääsen vaan rauhassa suremaan...
Se TODELLINEN empatia ja toisen lohduttaminen puuttuu!
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilusti yli 10 v,lapsia on useampi. Tuleeko lapsista yhtä kylmiä?
Olen oikeasti ihan järkyttynyt ja pelkään miten minun käy,kun joudun sulkemaan kaiken sisälleni.Ei ole ystävää tai sukulaista kenelle voisin itkeä.
Kauhukseni huomasin että olen oppinut itsekin tälle tavalle!! Aiemmin en ole pitänyt itkemistä mitenkään pahana,nyt en enää itke mieheni nähden.Kyllä hän osaa lohduttaa ja kyselee miten jakselen (meiltä tänään kuoli rakas lemmikki). Olen vaan urheana selittänyt että kyllä minä pärjään,ja salaa toivon että pääsen vaan rauhassa suremaan...
Se TODELLINEN empatia ja toisen lohduttaminen puuttuu!
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilusti yli 10 v,lapsia on useampi. Tuleeko lapsista yhtä kylmiä?
Olen oikeasti ihan järkyttynyt ja pelkään miten minun käy,kun joudun sulkemaan kaiken sisälleni.Ei ole ystävää tai sukulaista kenelle voisin itkeä.