On myös yhteiskunnan etu, että lasten vanhemmat pysyvät täysijärkisinä ja hyväntuulisina. Ja moni tarvitsee omaa aikaa pysyäkseen täysijärkisenä ja hyväntuulisena. Monella harrastus voi hoitua helpoiten ja nopeimmin työmatkalla, kun ei tarvitse käyttää aikaa edestakaisin ajeluun. Jos lähtee erikseen harrastamaan illalla, siihen tuhrautuu matkoinen helposti lapsen kotonaoloaika kokonaan tai lähes kokonaan. Kun vanhemmat voivat hyvin, myös lapsista kasvaa varmemmin täysipainoisia yhteiskunnan jäseniä, jotka eivät kuormita yhteiskuntaa kouluhäiriköinnillä, mielenterveyspalveluiden tarpeella, aikuisena työttömyydellä, jne. jne.
Veikkaan, että juuri kukaan ei pidä lapsia tarhassa harrastustensa takia _joka_päivä_ pidempään päiväkodissa, joten kuinka suuri tämä ongelma on oikeasti? Luulisin, että osa vanhemmista käyttää toisinaan, ehkä kerran-pari viikossa, ehkä tunnin-pari pidempään hoitoa harrastuksen tai vaikka ripeästi sujuvan kaupassakäynnin takia. Luulisin myös, että hyödyt (kun hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia) ovat suurempia kuin näiden muutamien ekstrahoitotuntien aiheuttamat haitat, jos niitä haittoja nyt ylipäätään on. Yleensä ajatellaan, että lapselle ulkoilu on hyvästä, mutta yhtäkkiä ulkoilu muuttuukin pahaksi, kun se tapahtuu päiväkodin pihassa? Ulkoiluaikaahan se vanhemman kauppa- tai harrastuskäynti nimenomaan yleensä pidentää.