Mitä mieltä? (Yrittäjän lapsien päivähoito)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "emppu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Hmh";30793145]Nimenomaan. Tästä harvoin puhutaan. Ihannoidaan vaan vanhan ajan kiinteitä ydinperheitä...[/QUOTE]
Isot hoitoryhmät, meteli ja vilske ja vaihtuvat aikuiset ei välttämättä ole ihan sama asia kuin tuttu mummola tai tätilä...
 
[QUOTE="a.p.";30793150]Samaa olen tässä ihmetellyt. Ehkä meillä on vain käynyt sietämättömän hyvä tuuri lastemme päiväkotien suhteen :) Meillä lapset viihtyvät päiväkodissa, hoitajat ovat mukavia, innokkaita, tekevät lasten kanssa kaikkea kivaa ja kommunikoivat meidän vanhempien kanssa hyvässä yhteishengessä. Päiväkodissa on aina rauhallista, lapset eivät kilju tai tappele, jokainen saa tarvitsemaansa apua ja huomiota. Töistämme ja tilanteestamme on aina puhuttu avoimesti ja hoitajat ovat mielestäni hyvinkin rehellisesti keskustelleet kanssamme siitä mikä on lapsille parasta.[/QUOTE]

Sori mutta ellei paikalla ole aikuisia lähes yhtä paljon kuin lapsia, en usko ettei tarhassa ole yhtään meteliä, kiirettä ja että aina kaikki sais tarvitsemansa huomion ja avun. Ei ne hoitajat voi sanoo, että ihan kauheeta täällä on päivällä, mutta jätä vaan lapses, kyllä se hengissä on kun tulet hakemaan. Isosta määrästä lapsia lähtee jo pelkästään ääntä aika paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yrittäjä myös;30793170:
Niin, onko se oikeasti lapsen edun mukaista, että vanhempi tinkii kaikista omista menoistaan, jotta lapsi saa olla mahdollisimman paljon kotona? Vai olisiko lapsen edun mukaista, että vanhempi harrastaa sen verran, että pysyy itse terveenä ja iloisena? Harrastaa kuitenkin "vain" sen verran, että aikaa jää reilusti myös lapsille. Olen nähnyt _paljon_ niitä äitejä, jotka "menetettyään" 10-15 vuotta intensiiviselle lapsenhoidolle ovat täysin loppu, ilottomia, 30 kiloa ylipainoisia, terveys niin ja näin ja itsetunto palasina. No, kotona on oltu, mutta onko kaikki ne vuodet oltu 100 % läsnä aidosti, vai vain fyysisesti läsnä? Onko ilmapiiri ollut pääsääntöisesti mukava, rento ja iloinen, onko touhuttu yhdessä, vai onko vain oltu ja hoidettu pakolliset jutut ja facebookkailtu hiekkalaatikon reunalla lapsen touhutessa omiaan? Elämä ei ole niin mustavalkoista, että lapsen etu mitattaisiin sillä, kuinka paljon kotonaolotunteja kertyy. Suurin osa ihmisistä tarvitsee jonkin verran omaa aikaa voidakseen hyvin. Jos vanhempi ei voi hyvin ilman pientä määrää omaa aikaa ja sitä omaa aikaa saa käyttämällä lapsen päiväkotiaikaa, niin silloin päiväkotiaika on käytetty hyvin, ei tarpeettomasti. Ja veikkaan, että aika harvalla lapsella jokainen päiväkotipäivä joka päivä pitenee vanhempien harrastusten takia. Jos lapset ulkoilevat tunnin kauemmin pari kertaa viikossa, niin tuskin se tuottaa suurta katastrofia ainakaan niille lapsille, jotka siellä päiväkodin pihassa oikein mielellään ulkoilevat.

Ja toki, lapsi voivat olla illalla kotona isän kanssa sillä aikaa kun käyn liikkumassa (ja muutaman kerran viikossa näin toki onkin). Mutta harrastamalla keskellä päivää ehdin viettämään lapsen kanssa enemmän aikaa, kuten jo kerroin. Ja samoin muuten tekee myös mieheni, käy salilla keskellä muutaman kerran viikossa ollessaan jo muutenkin kaupungilla. Siinä säästää mukavasti ajoaikaa tunnin verran (ts. tunti enemmän lapselle) kun ei ensin tarvitse tulla kotiin ja sitten uudestaan keskustaan.

2-vuotiaan lapsen kanssa ne liikunta-aktiviteetit, joita voi tehdä yhdessä ja jotka oikeasti kehittävät vanhemman kuntoa, ovat hyvin vähissä. Käydään kyllä monta kertaa viikossa lapsen kanssa yhdessä vaunulenkeillä ja viikottain myös uimahallissa yhdessä, mutta kävellen ei vanhemman kunto kasva ja uimahallissa aika menee lapsen vahtimiseen, ei siinä pysty omaa kuntoaan hoitamaan. Juoksulenkit, rullaluistelu tai hiihto eivät onnistu lapsen kanssa. Salille voi lapsen ottaa mukaan lapsiparkkiin leikkimään, mutta ei siinä kuitenkaan tule yhteistä aikaa. Leikkipuistossa ollessa voin välillä tehdä lihaskuntoliikkeitä, mutta ei sekään onnistuu riittävällä intensiteetillä ollakseen riittävän tehokasta ainoaksi lihaskuntoliikunnaksi. Liikuntaa kuitenkin tarvitaan terveenä ja hyvinvoivana pysymiseen, siitä ei pääse mihinkään.

Te teette niinkun teette, mutta jos mielipidettä kysytään niin en kyllä todellakaan kannusta pitämään normaalisti täyttä päivää ja viikkoa päiväkodissa olevaa 2-vuotiasta säännöllisesti vielä kaks kertaa viikossa tunnin pidempään hoidossa vanhempien harrastusten takia. Pitääkö sen liikuntapaikan olla tunnin ajomatkan päässä myös niinä vuosina kun lapsi on niin pieni? Ootko selvittäny teidän lähialueen liikuntamahollisuudet että löytyykö sieltä jonkulaista perheliikuntaa? Entä kotijumppa? Pyöräily lapsi istuimessa? Juoksu niiden rattaiden kanssa? Se että vanhemmat ei harrasta lasten kustannuksella varhaisvuosia ei tarkota sitä ettei vanhemmat vois harrastaa lainkaan liikuntaa ja huolehtia itsestään ja jaksamisestaan. Puhumattakaan siitä että varhaislapsuuden vuodet menee nopeesti, koululainen todennäkösesti viettää jo sen verran paljon vapaa-aikaa kavereiden kanssa ettei enää joka hetki kaipaa vanhempia.
 
En ymmärrä, miksi lasten pitää olla neljään asti hoidossa, eikä hakea vaikka välipalan jälkeen 14.30-15 aikoihin, jos siihen on mahdollisuus. Toki lapset voivat valittaa, kun heidät haetaan liian aikaisin, mutta lapsiryhmän kannalta parempi, kun ne haetaan aikaisin, ketkä voidaan hakea.
 
Mutta ihmisillä on tosi erilainen näkökulma pienten lasten hoidossa pitämiseen. En vaan ymmärrä miten kotona olosta voi nauttia (siis rauhassa harrastamisesta, kodinhoidosta yms. minkä voi tehdä myös lapsen läsnäollessa ja osallistuessa vaikkei se ihan niin helppoo olekaan, mutta saa edes olla oman lapsen seurassa) tietäen, että kaksvuotias on päiväkodissa (mikä ei tietääkseni kasvatusalan ammattilaisten mielestä ole välttämättä kauheen hyvä paikka pienelle lapselle muutenkaan). Ite kyllä yleensä kaipaan lapsen seuraa, en halua työntää sitä muiden hoidettavaks ellei ole pakko.
 
Mä oon tehnyt niinkuin ollut mulle ja mun lapsille parasta. Toiset tekee toisin. Ja tosiaan hoitopaikkoja on monenlaisia, ryhmistä, pph:ta, päiväkotia isoa ja pientä... Ja puhutaan nyt monenikäisistä lapsista. Joku 5 v. voi ihan hinguta päiväkotiin ja tarhakavereiden luo.
 
Mä oon tehnyt niinkuin ollut mulle ja mun lapsille parasta. Toiset tekee toisin. Ja tosiaan hoitopaikkoja on monenlaisia, ryhmistä, pph:ta, päiväkotia isoa ja pientä... Ja puhutaan nyt monenikäisistä lapsista. Joku 5 v. voi ihan hinguta päiväkotiin ja tarhakavereiden luo.

Viisvuotias varmaan, joo, mutta tuskin kaksvuotias. Enkä kyllä usko että täyden päivän hoidossa oleva viisvuotiaskaan hyötyy siitä että täyttä päivää venytetään vielä yhdellä tunnilla. Aina se lapsen tahto ei ole lapsen paras. Leikin kesken jättäminen voi tuntua just sillä hetkellä tylsältä, mutta päiväkodin meininki on sen verran vilkasta että lapset kyllä tarvitsee vastapainoks paljon myös rauhallisempaa kotiympäristöä.
 
[QUOTE="Hömelö";30793458]Te teette niinkun teette, mutta jos mielipidettä kysytään niin en kyllä todellakaan kannusta pitämään normaalisti täyttä päivää ja viikkoa päiväkodissa olevaa 2-vuotiasta säännöllisesti vielä kaks kertaa viikossa tunnin pidempään hoidossa vanhempien harrastusten takia. Pitääkö sen liikuntapaikan olla tunnin ajomatkan päässä myös niinä vuosina kun lapsi on niin pieni? Ootko selvittäny teidän lähialueen liikuntamahollisuudet että löytyykö sieltä jonkulaista perheliikuntaa? Entä kotijumppa? Pyöräily lapsi istuimessa? Juoksu niiden rattaiden kanssa? Se että vanhemmat ei harrasta lasten kustannuksella varhaisvuosia ei tarkota sitä ettei vanhemmat vois harrastaa lainkaan liikuntaa ja huolehtia itsestään ja jaksamisestaan. Puhumattakaan siitä että varhaislapsuuden vuodet menee nopeesti, koululainen todennäkösesti viettää jo sen verran paljon vapaa-aikaa kavereiden kanssa ettei enää joka hetki kaipaa vanhempia.[/QUOTE]

Joo en todellakaan ole kyselemässä lupia täältä, vaan tehdään juuri niinkuin parhaaksi nähdään :). Mutta niinkuin olen jo pari kertaa todennut ja perustellut, vanhemman päiväliikunnan ei tarvitse tarkoittaa pidempää tarhapäivää lapselle. Suomessa aika moni asuinpaikka on sellainen, että liikuntapaikkoja ei juuri ole aivan vieressä. Puolisen tuntia suuntaansa eli tunti matkohin yhteensä on minusta ihan normaali matka kaupungille / melkein minne vaan kotoa, ei mikään älyttömän pitkä ajo, luulisin että aika monella matkat on tuota luokkaa jos ei ihan ydinkeskustassa tai suuressa kaupungissa asu.

En tiedä oletko käynyt perhejumpissa, mutta minä olen ja enempi ne on hauskanpitoa ja liikuntaa lapselle kuin vanhemmalle riittävän rankkoja jumppia kunnon kohottamiseen. Useammassa perhejumpassa ollaan käyty, mutta vielä ei ole "kunnon jumppaa" näistä löytynyt. Eikä siinä mitään, käydään perhejumpassa edelleen viikottain, mutta lapsen takia, ei itsemme. Kotijumppa onnistuu yksin, muttei lapsen kanssa, eli siitä ei ainakaan vielä ole ollut vastaukseksi lapsen kanssa yhdessäoloon. Kahvakuulia, jumppapalloa yms. meiltä kyllä löytyy ja säännöllisesti niitäkin käytetään. Pyörät pitäisi hankkia koko perheelle ihan siksi että lapsen kanssa päästään pyöräilemään, meistä aikuisista kuitenkaan kumpikaan ei pyöräilystä oikeastaan pidä, joten pyöriä ei olla tähän mennessä omistettu. Lähinnä ajatuksena oli tehdä pyöräretkiä lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla, ei niinkään vanhempien kunnonkohotus. Oma liikunta pitää hoitaa niillä lajeilla joista pitää, tai se jää kokonaan hoitamatta. Rattaiden kanssa juoksu on sen verran ankeaa ja hartioita jumittavaa touhua, että joka juoksulenkkiä ei voi tehdä niin. Siitäkin syystä, että se kaikkein tärkein / eniten treenattava sykealue (peruskestävyys) ei rattaiden kanssa onnistu, kun syke väkisinkin nousee liian korkealle. Toisinaan rattaiden kanssa juoksu toki sopii, muttei montaa kertaa viikossa. Ja ehkä olen huono äiti kun tarvitsen myös sitä kuuluisaa omaa aikaa jokusen kerran viikossa, juoksulenkki yksin omia ajatuksia tai äänikirjaa kuunnellen on mitä parhainta pään tuuletusta ja hermolepoa. Enkä todellakaan tunne huonoa omaatuntoa siitä, että kaipaan pari sellaista tuntia viikkoon kun saan olla ihan vaan keskenäni ja rentoutua. Kysy keltä tahansa psykologilta, se on aivan normaalia ja jopa toivottavaa itsestään huolehtimista.

[QUOTE="Hömelö";30793458]Kyllä se mekkala jo pelkästään on päiväkodeissa melkonen, että ihan jo pelkästään sen rauhattomuuden takia en sois yhenkään muksun säännöllisesti viettävän kovin pitkiä päiviä päiväkodissa ihan vaan siks että vanhempi haluaa tehä jotain muuta kuin hakee lapsen hoidosta. Kovin pienet lapset saadaan just ja just puettuu, syötettyy, nukutettua ja vaihdettua vaipat. Ei siinä rauhallisesta oleilusta turvallisen aikuisen läheisyydessä ole tietookaan. Ei henkilökunta sitä voi vanhemmille suoraan sanoa, että tämmöstä tämä nyt vaan on, hyvää työpäivää. Ja mitä pienemmästä lapsesta kyse, sitä enemmän se tarvitsee vanhempiaan, ei hälinää, vilskettä ja vaihtuvia aikuisia. Että siinäpä sitte vanhempi viivyttelee vielä hakemista että itse pääsee rentoutumaan välillä.[/QUOTE]

Meillä päiväkoti on todella erilainen kuin tästä kirjoituksesta saa kuvan. Kun lapsi aloitti päiväkodissa, olin siellä mukana tutustumassa noin viikon verran. Tuskin sitä viikkoa mitenkään erityisesti järjestettiin tai palkattiin sen takia lisää henkilökuntaa että joku on tutustumassa… Lapsi on pienimpien ryhmässä, mutta siitä huolimatta joka päivä tehtiin paljon muutakin kuin perushoitoa. Laulettiin, leikittiin, jumpattiin, askarreltiin, piirrettiin, luettiin kirjoja, jne jne. Ryhmä on usein jaettu kehitystason mukaan pienryhmiin, joissa on 4-6 lasta (joista kaikki eivät kuitenkaan ole paikalla joka päivä eli oikeasti ryhmät ovat käytännössä aina pienempiä). Mitään korvia särkevää meteliä ei juurikaan ollut paitsi silloin kun joku itki ja silloin kun jumpassa lapset hihkuivat innosta. Hoitajista on talven aikana vaihtunut yksi, muuten on sairaslomia lukuunottamatta ollut samat tädit, jotka ovat myös tulleet lapselle tutuiksi ja tärkeiksi. No sen verran vaihtuvuutta on, että aina pari kuukautta kerrallaan on joku opiskelija tekemässä harjoitteluaan, eli yksi aikuinen lisää lainmukaiseen mitoitukseen nähden, minkä ajattelen olevan pelkästään positiivinen asia. Lapsi puhuu tädeistä lämpimään sävyyn kotona, samoin kuin parhaista päiväkotikavereista :). En osaa nähdä tätä päiväkotia paikkana, josta minun pitää lapseni pelastaa mahdollisimman aikaisin joka päivä. Toki välillä haetaan aikaisemmin ja useamman kerran kuussa on pidetty ylimääräisiä vapaapäiviä, yrittäjä kun pystyy itselleen sellaisia aina toisinaan järjestämään. Mutta ihan hyvillä mielin olen silloinkin, kun lapselle tulee tarhassa täysi päivä.
 
Yrittäjä myös, odotapa kun lapsesi siirtyy isompien ryhmään.. Kyllähän noissa pienten ryhmissä useimmiten onkin suhteellisen rauhallista ja leppoisaa. Isommissa sitten jo eri juttu.
 
Yleensä päiväkodeissa on yks aikuinen neljää vauvaa/taaperoa kohden. Yks kun sairastuu eikä saadakaan tuuraajaa, niin mitäs tehdään? Tai kun yks käy kahvilla/tekemässä paperitöitä tms., niin ei siinä paljoo kerkiä aina yhtä lasta sylittelemään.

Joka tapauksessa, mä en tunne yhtään hoitoalalla olevaa joka suosittelee pienille lapsille päiväkotia. Lomakausina on vähän rauhallisempaa, samoin saattaa olla loppukesästä/alkusyksystä kun vanhemmat palaa töihin asteittain.

Mun on joka tapauksessa vaikee ymmärtää vanhempia (kahden vanhemman perheissä) jotka on kovin mieltyneitä omaan vapaa-aikaan, minkä ehtona on se että oma pieni lapsi on päiväkodissa. Selityksiä löytyy aina vaikka kuinka paljon, miksi vain semmonen liikuntamuoto kelpaa, mitä voi tehdä ilman lasta ja just päiväkotiaikana ettei toinen vanhemmista voi olla sen aikaa lapsen kanssa kotona. Sitä vaan hämmästelen. Kaksvuotias ei hyödy mitenkään siitä, että hoitopäivää venytetään vanhempien harrastusten takia.

Mutta kuten olen sanonu, jos todella työpäivä ja sen myötä lapsen hoitoaika lyhenee harrastamalla keskellä päivää, ei siinä minusta ole ongelmaa. Herää tosin kysymys, onko todella näin, vai selitätkö sä sitä itselles parhain päin ettei omatunto kolkuttelis.

Kotijumppa muuten voi olla hyvinkin raskasta lähes ilman välineitä, tiedoksi vaan. Lapsi voi vieressä puuhailla jotain, tai jumpan voi hoitaa uniaikana, tai toinen vanhemmista voi sen aikaa olla lapsen seurana. Ei nyt sillä että näin olis pakko tehdä, mutta ihan vaan vinkkinä, että on se mahdollista.
 
[QUOTE="Hömelö";30794472]Yleensä päiväkodeissa on yks aikuinen neljää vauvaa/taaperoa kohden. Yks kun sairastuu eikä saadakaan tuuraajaa, niin mitäs tehdään? Tai kun yks käy kahvilla/tekemässä paperitöitä tms., niin ei siinä paljoo kerkiä aina yhtä lasta sylittelemään.

Joka tapauksessa, mä en tunne yhtään hoitoalalla olevaa joka suosittelee pienille lapsille päiväkotia. Lomakausina on vähän rauhallisempaa, samoin saattaa olla loppukesästä/alkusyksystä kun vanhemmat palaa töihin asteittain.

Mun on joka tapauksessa vaikee ymmärtää vanhempia (kahden vanhemman perheissä) jotka on kovin mieltyneitä omaan vapaa-aikaan, minkä ehtona on se että oma pieni lapsi on päiväkodissa. Selityksiä löytyy aina vaikka kuinka paljon, miksi vain semmonen liikuntamuoto kelpaa, mitä voi tehdä ilman lasta ja just päiväkotiaikana ettei toinen vanhemmista voi olla sen aikaa lapsen kanssa kotona. Sitä vaan hämmästelen. Kaksvuotias ei hyödy mitenkään siitä, että hoitopäivää venytetään vanhempien harrastusten takia.

Mutta kuten olen sanonu, jos todella työpäivä ja sen myötä lapsen hoitoaika lyhenee harrastamalla keskellä päivää, ei siinä minusta ole ongelmaa. Herää tosin kysymys, onko todella näin, vai selitätkö sä sitä itselles parhain päin ettei omatunto kolkuttelis.

Kotijumppa muuten voi olla hyvinkin raskasta lähes ilman välineitä, tiedoksi vaan. Lapsi voi vieressä puuhailla jotain, tai jumpan voi hoitaa uniaikana, tai toinen vanhemmista voi sen aikaa olla lapsen seurana. Ei nyt sillä että näin olis pakko tehdä, mutta ihan vaan vinkkinä, että on se mahdollista.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä.
 
Lapseni nukkuu vieressäni, syömme aina yhtä aikaa, käymme vessassa yhtä aikaa, ulkoilemme vain lapsen vauhdilla, jumppaamme hiekalla täytetyillä limsapulloilla, lapset käy kavereiden luona vain jos jompikumpi kumpi vanhemmista mukana. Yritämme pikkukakkosta, mies hoitaa oman osuutensa ensin purkkiin vessassa kun minä olen lapsen kanssa, sitten vaihdetaan vuoroa, ei vaan ole tullut plussaa :(
 
Lapseni nukkuu vieressäni, syömme aina yhtä aikaa, käymme vessassa yhtä aikaa, ulkoilemme vain lapsen vauhdilla, jumppaamme hiekalla täytetyillä limsapulloilla, lapset käy kavereiden luona vain jos jompikumpi kumpi vanhemmista mukana. Yritämme pikkukakkosta, mies hoitaa oman osuutensa ensin purkkiin vessassa kun minä olen lapsen kanssa, sitten vaihdetaan vuoroa, ei vaan ole tullut plussaa :(

Onpas teillä hankalaa, pahoitteluni :D

Mutta oikeesti, se on kumma miten kaksvuotiaan pitämistä säännöllisesti pitkää päivää päiväkodissa vanhempien harrastusten takia puolustellaan sillä että toinen vaihtoehto on sitte yllä mainittuna. Kas kun ei kukaan oo vielä tullu totuttuun tyyliin sanomaan, että jossain päin maailmaa on sota, siihen verrattuna kaksvuotiaan turha pitäminen päiväkodissa on pientä. Mikä kyllä on periaatteessa totta, mutta samalla logiikalla vois vaikka meidän kotimaan köyhiltä tiputtaa puolet tuista pois ja sanoa että jossain päin maailmaa kuollaan nälkään, siihen nähden sun 500 euron kuukausitulot on luksusta...
 
[QUOTE="Hömelö";30794472]Yleensä päiväkodeissa on yks aikuinen neljää vauvaa/taaperoa kohden. Yks kun sairastuu eikä saadakaan tuuraajaa, niin mitäs tehdään? Tai kun yks käy kahvilla/tekemässä paperitöitä tms., niin ei siinä paljoo kerkiä aina yhtä lasta sylittelemään. [/QUOTE]

Yleensä päiväkodeissa on se yksi hoitaja per neljä pientä lasta, mutta ei aina. Esimerkiksi meidän lapsen päiväkodissa on jatkuvasti harjoittelijoita, joiden takia ryhmissä on aina yksi "ylimääräinen" aikuinen. Nämä harjoittelijat ovat muuten vielä useimmiten todella aktiivisia ja innostuneita työstään, joten ovat todella positiivinen lisä vakkarihoitajien joukkoon. Ja ainakin pienten ryhmässä moni lapsista on vain osan päivistä paikalla, joten todellisuudessa lapsia on vähemmän kuin on laskettu. Aikuisia on siis käytännössä aina enemmän kuin lain vaatima minimi. Tässä samaisessa päiväkodissa on pari vakiotuuraajaa, joten useimmiten hoitajien sairastuttua sijainenkin on lapsille entuudestaan tuttu. Jos kävisi niin, ettei tuuraajaa saakkaan (en ole tämmöisiä tilanteita huomannut, ainakin aamuisin on aina sama määrä hoitajia paikalla), yksi ylimääräinen aikuinen per ryhmä tarkoittaa sitä, että edelleen on se tavallinen määrä hoitajia töissä. Enkä usko, että tämä päiväkoti on ainoa laatuaan Suomessa.

[QUOTE="Hömelö";30794472]Selityksiä löytyy aina vaikka kuinka paljon, miksi vain semmonen liikuntamuoto kelpaa, mitä voi tehdä ilman lasta ja just päiväkotiaikana ettei toinen vanhemmista voi olla sen aikaa lapsen kanssa kotona. Sitä vaan hämmästelen. Kaksvuotias ei hyödy mitenkään siitä, että hoitopäivää venytetään vanhempien harrastusten takia.[/QUOTE]

Nämä joita nimität "selityksiksi", ovat toiselle ihmiselle ihan todellisia syitä, kaikki eivät ajattele ja koe asioita juuri niinkuin sinä. Eikä sinun tapasi ole se ainoa oikea.

[QUOTE="Hömelö";30794472]Mutta kuten olen sanonu, jos todella työpäivä ja sen myötä lapsen hoitoaika lyhenee harrastamalla keskellä päivää, ei siinä minusta ole ongelmaa. Herää tosin kysymys, onko todella näin, vai selitätkö sä sitä itselles parhain päin ettei omatunto kolkuttelis. [/QUOTE]

Niin, tulihan sieltä taas se "selitys", kun joku tekee toisin kuin sinä. Yrittäjävuosinani, kun en ole ollut vastuussa siitä kuinka monta työtuntia teen, vaan siitä, mitä saan niiden tuntien aikana aikaiseksi, olen oppinut todella paljon siitä, miten homma hoituu parhaiten ja tehokkaimmin. Ja se on muuten hyvinkin tunnettu asia, että liikunta auttaa ajattelemaan ja tehostaa työpäivää, samoin kuin vaikka päikkäreiden nukkuminenkin kesken työpäivän (jota muuten myöskin toisinaan/tarvittaessa harrastan, jälleen kerran hyvällä omallatunnolla, vaikka lapsi onkin samaan aikaan päiväkodissa). Mutta hyvä äiti istuisi nenä kiinni ruudussa 8-16, jotta ei vaan tule tehneeksi mitään liian kivaa lapsen päiväkotiaikana, ja vain "selittele"?

"Ajattelu vaatii myös fyysistä aktiivisuutta. Istuminen on huono tapa tehdä ajatustyötä. Istuminen viestittää aivoille, ettei mitään tärkeää ole tapahtumassa.Piirre periytyy luolamiesajoilta, jolloin istuttiin, kun oli toimeton hetki. Mieli lukee istumista yhä samalla lailla. Työnteolle vähiten otolliset olot ovat toimistossa, jossa istutaan koko päivä samassa asennossa tietokoneen ääressä, ikkunat kiinni.Seisominen ja liikkuminen saavat aivot ajattelemaan dynaamisemmin. Yhdistä lounastuntiin puolen tunnin liikuntahetki." (Taukojen pitäminen ja musiikin kuuntelu tehostavat työntekoa - Työelämä - Ura - Helsingin Sanomat)

"Tutkimus paljasti, että lenkkeily ja kevyt lounas sen jälkeen tuo perinteistä lounastaukoa paremman lopputuloksen mitattaessa ihmisten vireystilaa ja työtehoa." (Tehokas työpäivä on täynnä taukoja - Työhyvinvointi - Ura - Helsingin Sanomat)

[QUOTE="Hömelö";30794472]Kotijumppa muuten voi olla hyvinkin raskasta lähes ilman välineitä, tiedoksi vaan. Lapsi voi vieressä puuhailla jotain, tai jumpan voi hoitaa uniaikana, tai toinen vanhemmista voi sen aikaa olla lapsen seurana. Ei nyt sillä että näin olis pakko tehdä, mutta ihan vaan vinkkinä, että on se mahdollista.[/QUOTE]

Joo, olen elättänyt itseni monta vuotta ohjaamalla liikuntaa, joten uskon tietäväni siitä jotakin. Ehkä joidenkin lapset puuhailevat itsekseen vieressä jotakin kun äiti jumppaa, mutta meidän lapsi ei, enkä usko hänen olevan ainoa laatuaan. Taas "selitys"? ;) Meillä ei mikään "oikea" treeni onnistu silloin kun lapsi on vieressä, hän haluaa tehdä mukana, jutella, osallistua ja vaikuttaa jumpan sisältöön. Ja se siitä tehokkaasta treenistä. Treenin tehokkuus ilman välineitä muuten riippuu myös siitä, mitkä ovat treenin tavoitteet ja millainen on treenaajan kunto. Kestävyystyyppistä lihaskuntotreeniä on paljon helpompi tehdä kotioloissa kuin vaikkapa lihasmassan kasvattamiseen tähtäävää treeniä. Pidempään treenannut, voimakas ihminen tarvitsee kotona varsin suuret vastukset/painot, jotta saa muun kuin kestävyystyyppisen lihaskuntotreenin tehtyä.

Meissä näyttää muuten olevan sellainen ero, että itse haluan viettää lapsen kanssa aktiivisesti aikaa hänen ollessaan kotona. Enkä tehdä omia juttujani lapsen puuhaillessa vieressä.

Monen vanhemman jaksamista varmasti auttaisi muutama oma liikunta- tai muu harrastus-/oma-aikakerta viikossa. Jos lapsi on sen takia esimerkiksi kaksi kertaa viikossa tunnin pitempään ulkoilemassa päiväkodissa, niin en usko lapsen kärsivän yhtään. Kun vastapainoksi lapsi saa virkeämmän, iloisemman ja jaksavamman vanhemman. Sellaisen, joka jaksaa panostaa lapsen kanssa olemiseen niinä tunteina kun lapsi on kotona, eikä tee omia juttujaan sillä aikaa kun lapsi puuhailee omiaan vieressä.
 
No huh vaan monille. Todellakin käyn keskellä päivää salilla tai ostamassa farkut, jos olen sitä aikaa saadakseni hiki hatussa huhkinut päivän hommat nopeammin kuin normaalisti. Mitä usein teen. Jotta pääsen sinne salille tai kauppaan, jottei tarvitse illalla ottaa pois vähäisestä yhteisestä perheajasta. Lapsi 4v on päiväkodissa vajaata 7 tuntia, yleensä minä vien sekä haen, koska itsetyöllistävänä ja kotona työskentelevänä ehdin paremmin kuin kellokorttimies. Lapsen pk-ryhmä on rauhallinen, viihtyy kavereiden kanssa. Yhteistä perheaikaa on kotona noin 18-20, ikävä siinä olisi lähteä omiin menoihin. Lapsen nukkumaan mentyä teen usein vielä töitä. En näe tässä minkäänlaista rikosta. 2-vuotiaana (ja 1,5-vuotiaan) lapsi oli kotonaan ja kaverin kotona hoidossa hoitajan kanssa, tein samaa silloinkin, mutta toki kotiympäristö on parivuotiaalle rauhallisempi. Onpa kuulkaa ollut päiviä, jolloin en tee juuri ollenkaan töitä, vaan humputtelen jopa kaupungilla ja museoissa ihan yksin, repikää nyt siitä sitten tuomionne! Samaa teen lapsen kanssa, on kyllä käynyt erittäin paljon kaupoissa, liikuntaharrastuksissa, konserteissa, matkoilla ja muualla. Usein matkustellaan muksun kanssa mummolaan ja ulkomaille, koska yrittäjän vapaus sen mahdollistaa. Päiväkodissa on mielestäni tärkeää säännöllinen rytmi ja rutiini eli vien ja haen aina samaan aikaan (9.15-15.45).
 
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että maksetaan kalliisti hoidosta, ja sitten ei saa käydä saamari edes kaupassa ilman pentuja. Keneltä se on pois?
Itselläni lapsi oli todella vähän hoidossa, ja tuli kauppaan yms. mukaan. Mutta onhan se nyt eri asia yhtä tottelevaista tyttöä pitää mukana, kuin kolmea pientä eri suuntiin kipittävää, väsynyttä, nälkäistä lasta.
 
Ajatelkaa ennen oli 6-10 lasta perheessä.
äiti hoiti kodin navetan ja maaTyöt.
Ei tarvittu 10h hoitoa lapsille. EläMä oli onnellista.

Nyt äiti ei edes pientä hetkeä pärjää lasten kanssa
 
Meillä on joka perheen kanssa tehty hoitosopimus jossa on lapsen päivittäinen hoidon tarve. Mulle on ihan yks ja sama mitä vanhemmat tekevät sillä aikaa kun lapset on hoidossa kunhan tulevat hakemaan sovittuun aikaan.
 
Hoidossa pitää olla 10h ja sit märistään päiväunista.
Kun on mahdollisuus lyhentää päivää töiden vuoksi niin miksi annatte lasten nukkua päiväkodissa.
Kyllä itse hakisin ennen unia kotiin.
Hoitomaksukin olisi pienenpi.
 
[QUOTE="Sirkkeli";30797661]En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että maksetaan kalliisti hoidosta, ja sitten ei saa käydä saamari edes kaupassa ilman pentuja. Keneltä se on pois?
Itselläni lapsi oli todella vähän hoidossa, ja tuli kauppaan yms. mukaan. Mutta onhan se nyt eri asia yhtä tottelevaista tyttöä pitää mukana, kuin kolmea pientä eri suuntiin kipittävää, väsynyttä, nälkäistä lasta.[/QUOTE]

3 lapselle voi opettaa miten ollaan kaupassa rajat on rakkautta
 
[QUOTE="Sirkkeli";30797661]En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että maksetaan kalliisti hoidosta, ja sitten ei saa käydä saamari edes kaupassa ilman pentuja. Keneltä se on pois?
Itselläni lapsi oli todella vähän hoidossa, ja tuli kauppaan yms. mukaan. Mutta onhan se nyt eri asia yhtä tottelevaista tyttöä pitää mukana, kuin kolmea pientä eri suuntiin kipittävää, väsynyttä, nälkäistä lasta.[/QUOTE]

Ai että kalliisti maksat hoidosta? O.K. Suurin osa ei maksa kalliisti, vaan sen pikkurahan n.250€/kk/lapsi. Lähes ilmaista siis suurimmalle osalle. Miksiköhän te sitten makselette lastenne hoidosta kalliisti. (Tarkoittanee jotain 1000€/kk).
 
Ai että kalliisti maksat hoidosta? O.K. Suurin osa ei maksa kalliisti, vaan sen pikkurahan n.250€/kk/lapsi. Lähes ilmaista siis suurimmalle osalle. Miksiköhän te sitten makselette lastenne hoidosta kalliisti. (Tarkoittanee jotain 1000€/kk).

Siksi koska meillä lapset ovat yksityisessä päiväkodissa, joka noudattaa tiettyä pedagogiikkaa. Ei siis mikään kunnallinen tai kunnan/kaupungin ostopäiväkoti, missä hinnat ovat mainitsemaasi hintaluokkaa.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä