V
"Vieras"
Vieras
Aviomieheni (aikuisen ihmisen iässä oleva suomalainen mies) käyttäytyy minua ja lasta kohtaan todella omituisesti tietyissä asioissa, ja ihmettelen syvästi, jos olen tällä palstalla ainut, joka tällaista käytöstä ihmettelee. Sanottakoon, että lähipiirissä on ihmetys herännyt muillakin ihan niin, että minulle on asiasta tultu sanomaan. Eli ainakaan mistään kuvitellusta ei ole kysymys.
Elikä siis; mies haluaa jostain syystä sulkea minut ja lapsen koko sukunsa ulkopuolelle eikä jostain syystä ota meitä yhtään huomioon ollessaan sukulaistensa kanssa tekemisissä. Hän ei tunnu myöskään haluavan, että minä tai lapsi olemme tekemisissä hänen sukulaistensa kanssa -vaikka onhan tuossa tapauksessa kysymys lapsenkin sukulaisista.
Kun miehen sukulaisia on käymässä meillä, mies suorastaan hätistelee minut ja lapsen pois siitä, missä muutkin ovat. Sanoo, että ei meidän tarvitse siinä olla. Jos taas ollaan "omin päin" sovittu miehen sukulaisten kanssa, että lapsi menee leikkimään serkkujensa kanssa ja minäkin samalla tapaan ikäistäni juttuseuraa, mies on suuttunut. "Mitä te sinne menette?" hän kysyy, enkä minä voi tätä ymmärtää. (Ymmärtää ei tätä myöskään tunnu voivan nämä miehen sukulaiset itse.)
Jos taas mies on yksinään kylässä esim veljensä luona, ja minä satun soittamaan hänelle ilmoittaakseni, että me ollaan nyt lapsen kanssa menossa tuonne puistoon/naapuriin tms., että miehen ei tarvitse sitten ihmetellä, niin mies joka ikinen kerta menee puhumaan ikään kuin muiden kuulomatkan ulkopuolelle. Tämän olen siis havainnut siitä, että mies puhelimeen vastatessaan sanoo, että "Odota vähän", kävelee johonkin, ja puhuu vasta sitten. Ei ole tarvis epäillä että tuossa sinänsä olisi mitään "hämärää", koska sukulaisten äänet kuuluvat taustalta ja muutenkin tiedossa on, että noina hetkinä on todella sukulaistensa luona kyläillyt.
Sukulaiset itsekin ovat laittaneet asian merkille. Esimerkiksi muutamia päiviä sitten miehen sisko kysyi, että olinko soittanut miehelle miehen viimeksi kyläillessään heillä tiettyyn aikaan. Vastasin ihmeissäni, että joo, soitinhan minä. Sisko ihmetteli ääneen, että kun mies menee aina puhumaan meidän - minun tai lapsen - kanssa johonkin muualle, ja kun häneltä kysytään, että mekö sieltä soitimme, niin hän suorastaan kieltää sen.
Ihmetyttää ja loukkaa tuollainen käytös. Enkä voi ymmärtää. Miehelle itselleen olen tuosta sanonut ja hän on kuitannut sen sillä, että "En tykkää puhua kenenkään kanssa niin, että siinä on muita paikalla." Kyllä hän yleisesti ottaen on voinut puhua sukulaistensa ja minunkin paikallaollessa vaikka ja kenen kanssa - mutta jostain syystä minun ja lapsen kohdalla toimii tällä lailla.
Sekavasti selitetty, mutta jospa joku ymmärsi. Mikä neuvoksi?
Elikä siis; mies haluaa jostain syystä sulkea minut ja lapsen koko sukunsa ulkopuolelle eikä jostain syystä ota meitä yhtään huomioon ollessaan sukulaistensa kanssa tekemisissä. Hän ei tunnu myöskään haluavan, että minä tai lapsi olemme tekemisissä hänen sukulaistensa kanssa -vaikka onhan tuossa tapauksessa kysymys lapsenkin sukulaisista.
Kun miehen sukulaisia on käymässä meillä, mies suorastaan hätistelee minut ja lapsen pois siitä, missä muutkin ovat. Sanoo, että ei meidän tarvitse siinä olla. Jos taas ollaan "omin päin" sovittu miehen sukulaisten kanssa, että lapsi menee leikkimään serkkujensa kanssa ja minäkin samalla tapaan ikäistäni juttuseuraa, mies on suuttunut. "Mitä te sinne menette?" hän kysyy, enkä minä voi tätä ymmärtää. (Ymmärtää ei tätä myöskään tunnu voivan nämä miehen sukulaiset itse.)
Jos taas mies on yksinään kylässä esim veljensä luona, ja minä satun soittamaan hänelle ilmoittaakseni, että me ollaan nyt lapsen kanssa menossa tuonne puistoon/naapuriin tms., että miehen ei tarvitse sitten ihmetellä, niin mies joka ikinen kerta menee puhumaan ikään kuin muiden kuulomatkan ulkopuolelle. Tämän olen siis havainnut siitä, että mies puhelimeen vastatessaan sanoo, että "Odota vähän", kävelee johonkin, ja puhuu vasta sitten. Ei ole tarvis epäillä että tuossa sinänsä olisi mitään "hämärää", koska sukulaisten äänet kuuluvat taustalta ja muutenkin tiedossa on, että noina hetkinä on todella sukulaistensa luona kyläillyt.
Sukulaiset itsekin ovat laittaneet asian merkille. Esimerkiksi muutamia päiviä sitten miehen sisko kysyi, että olinko soittanut miehelle miehen viimeksi kyläillessään heillä tiettyyn aikaan. Vastasin ihmeissäni, että joo, soitinhan minä. Sisko ihmetteli ääneen, että kun mies menee aina puhumaan meidän - minun tai lapsen - kanssa johonkin muualle, ja kun häneltä kysytään, että mekö sieltä soitimme, niin hän suorastaan kieltää sen.
Ihmetyttää ja loukkaa tuollainen käytös. Enkä voi ymmärtää. Miehelle itselleen olen tuosta sanonut ja hän on kuitannut sen sillä, että "En tykkää puhua kenenkään kanssa niin, että siinä on muita paikalla." Kyllä hän yleisesti ottaen on voinut puhua sukulaistensa ja minunkin paikallaollessa vaikka ja kenen kanssa - mutta jostain syystä minun ja lapsen kohdalla toimii tällä lailla.
Sekavasti selitetty, mutta jospa joku ymmärsi. Mikä neuvoksi?
