Mitä mieltä tällaisesta elämäntilanteesta (raskautta ajatellen)?

Vaikkette ehkä uskoisi, niin mä olen elänyt sen verran hurjan nuoruuden (on jo takanapäin), että en todellakaan kaipaa sellaista enää. Hyi helvetti.

Nuorihan sinä olet vieläkin. Nyt kuulostaa siltä, että puhut tietämättömyyden suomalla rajattomalla itseluottamuksella. Ei se mitään, niinhän kaikki tuossa iässä tekevät. Ajokorttikin ollut jo neljä vuotta ja kaikki...

Sun käytökses tässä lapsellista on jos jokin Toivottavasti sun itsetuntos kasvoi rajattomaksi ap:tä arvostelemalla. :snotty:

Se on vain tavallaan hellyyttävää, kuinka parikymppisenä kaikki on avoinna ja mahdollista. Vain taivas on rajana, kunnes todellisuus lyö märällä rätillä päin näköä. Mutta elämää se vain on. Pientä säröä tuohon nuoruuden itsevarmuuteen AP:n kohdalla vain tuo se, että hän hakee vahvistusta ajatuksilleen joltain nettifoorumilta. Eli ihan vähän pelottaa kuitenkin, kun ei uskalla itsenäisesti omasta elämästään päättää.

Enköhän mä ihan itsenäisesti päätä omista asioistani, mutta koska nykyään on nettimaailma, miksen käyttäisi sitä apuna ajatusteni kanavoimiseen? Tuo iva kirjoituksessasi on melko turhaa. Ja totta helkutissa mulle on vain taivas rajana, kyllä olis kurjaa olla parikymppinen nuori nainen ja olla niinku ois elämänsä myynyt; kyyninen ja iloton ihminen! Muuta en vaivaudu sanomaan, vaikka minulla olisi sinustakin omat päätelmäni.

Kerro toki lisää.

 

[Valmis vanhemmuuteen]

Vaikkette ehkä uskoisi, niin mä olen elänyt sen verran hurjan nuoruuden (on jo takanapäin), että en todellakaan kaipaa sellaista enää. Hyi helvetti.

Nuorihan sinä olet vieläkin. Nyt kuulostaa siltä, että puhut tietämättömyyden suomalla rajattomalla itseluottamuksella. Ei se mitään, niinhän kaikki tuossa iässä tekevät. Ajokorttikin ollut jo neljä vuotta ja kaikki...

Sun käytökses tässä lapsellista on jos jokin Toivottavasti sun itsetuntos kasvoi rajattomaksi ap:tä arvostelemalla. :snotty:

Se on vain tavallaan hellyyttävää, kuinka parikymppisenä kaikki on avoinna ja mahdollista. Vain taivas on rajana, kunnes todellisuus lyö märällä rätillä päin näköä. Mutta elämää se vain on. Pientä säröä tuohon nuoruuden itsevarmuuteen AP:n kohdalla vain tuo se, että hän hakee vahvistusta ajatuksilleen joltain nettifoorumilta. Eli ihan vähän pelottaa kuitenkin, kun ei uskalla itsenäisesti omasta elämästään päättää.

Enköhän mä ihan itsenäisesti päätä omista asioistani, mutta koska nykyään on nettimaailma, miksen käyttäisi sitä apuna ajatusteni kanavoimiseen? Tuo iva kirjoituksessasi on melko turhaa. Ja totta helkutissa mulle on vain taivas rajana, kyllä olis kurjaa olla parikymppinen nuori nainen ja olla niinku ois elämänsä myynyt; kyyninen ja iloton ihminen! Muuta en vaivaudu sanomaan, vaikka minulla olisi sinustakin omat päätelmäni.

Kerro toki lisää.

Ei mulla ole siihen mitään tarvetta.
Hauskaa lauantai-illan jatkoa sinulle!

 

Vaikkette ehkä uskoisi, niin mä olen elänyt sen verran hurjan nuoruuden (on jo takanapäin), että en todellakaan kaipaa sellaista enää. Hyi helvetti.

Nuorihan sinä olet vieläkin. Nyt kuulostaa siltä, että puhut tietämättömyyden suomalla rajattomalla itseluottamuksella. Ei se mitään, niinhän kaikki tuossa iässä tekevät. Ajokorttikin ollut jo neljä vuotta ja kaikki...

Sun käytökses tässä lapsellista on jos jokin Toivottavasti sun itsetuntos kasvoi rajattomaksi ap:tä arvostelemalla. :snotty:

Se on vain tavallaan hellyyttävää, kuinka parikymppisenä kaikki on avoinna ja mahdollista. Vain taivas on rajana, kunnes todellisuus lyö märällä rätillä päin näköä. Mutta elämää se vain on. Pientä säröä tuohon nuoruuden itsevarmuuteen AP:n kohdalla vain tuo se, että hän hakee vahvistusta ajatuksilleen joltain nettifoorumilta. Eli ihan vähän pelottaa kuitenkin, kun ei uskalla itsenäisesti omasta elämästään päättää.

Enköhän mä ihan itsenäisesti päätä omista asioistani, mutta koska nykyään on nettimaailma, miksen käyttäisi sitä apuna ajatusteni kanavoimiseen? Tuo iva kirjoituksessasi on melko turhaa. Ja totta helkutissa mulle on vain taivas rajana, kyllä olis kurjaa olla parikymppinen nuori nainen ja olla niinku ois elämänsä myynyt; kyyninen ja iloton ihminen! Muuta en vaivaudu sanomaan, vaikka minulla olisi sinustakin omat päätelmäni.

Kerro toki lisää.

Ei mulla ole siihen mitään tarvetta.
Hauskaa lauantai-illan jatkoa sinulle!

Samoin

 

[-]

ap tee kuten sydän sanoo! epävarmuus on normaalia harkintavaiheessa.

 

[no huh]

kylläpä on vierailija niin että ap vaikuttaa paljon kypsemmälle kuin sinä!

 

[lenttis]

Tehkää ap just sillain ku teistä tuntuu Nuo ero ihmettelyt jne on täysin naurettavia. Ei ole olemassakaan helppoa seurustelusuhdetta kumminkaan Kaikissa meissä hyvät ja huonot puolet. Unoha arvostelut ja tee just niin ku miehes kans haluatte! Kyllä ne 4-kymppiset muumimammatkin on epäilly omaa valmiuttaan aikoinaan Samassa veneessä kaikki odottajat on :flower:

 

[wb]

mä kävisin koulun loppuun, lapsen kanssa ei olis kiva opiskella. nyt kerkeen olla hyvin kotona eikä opiskelut paina päälle.. tulee turhan pitkä katkos opiskeluun ja into lopahtaa taatusti!

 

[Valmis vanhemmuuteen]

Se mua juuri mietityttääkin ehkä eniten, että jaksaako sitä todella yhdistää lapsiarjen ja opiskelun. Olen sellainen, että mielestäni kaikki järjestyy kun järjestää, mutta jaksamista on vaikea 'käskeä'. Toisaalta taas onhan muutkin selvinneet. (?)

 

[wb]

se vaan että et ehdi sit kauaa rentoutua vauvan kanssa ku opiskelut painaa päälle. tai jos vaik välivuodenkin pidät nii sit se vauva on vasta 1v.
mun tyttö on 3v ja aika menee tosi nopeesti!
ja joku valitti sitä että ku on läsnäolopakkoa ni on vaikee saada kipeelle hoitajaa ja kurssilta saa olla vaa sen tietyn määrän pois tms.
tee lapsi rauhassa ku onvelvolisuudet pois alta ehdit nauttia paremmin..

 

[lenttis]

Se mua juuri mietityttääkin ehkä eniten, että jaksaako sitä todella yhdistää lapsiarjen ja opiskelun. Olen sellainen, että mielestäni kaikki järjestyy kun järjestää, mutta jaksamista on vaikea 'käskeä'. Toisaalta taas onhan muutkin selvinneet. (?)

hmm.. varmaan ihmisestä kii ja miehestä. Meillä kaksi tasavertaista vanhempaa. Kummatkin käydään töissä + sitte minä etälukiossa. Mulla on jo ammatti, mut haluan lukion käydä nyt vähän myöhemmin. Mun aika ainakn riittää lapseen, työhön ja opiskeluun tasavertaisilla vanhemmilla tarkotan ettei mies "vahdi" ym lasta sillä välin ku minä jotain teen. Vaan molemmat huolehtivat yhtälailla lapsesta

 

[opiskelija]

Se mua juuri mietityttääkin ehkä eniten, että jaksaako sitä todella yhdistää lapsiarjen ja opiskelun. Olen sellainen, että mielestäni kaikki järjestyy kun järjestää, mutta jaksamista on vaikea 'käskeä'. Toisaalta taas onhan muutkin selvinneet. (?)

Musta olis paljo vaikeempaa yhdistää lapsiarki työntekoon. Siis jos olisin töissä, pitäis mennä töihin ku lapsi on 9kk, mutta nyt pystyn olla kotona 9kk + paljon kotona opiskelujen ohessa (mun alalla opiskelu ainakin on PALJON lepposampaa kun työnteko, en kyllä ikinä opiskelis 8 tuntia päivässä). Ja mun tuleva ammatti tulee sisältämään paljon ylitöitä eli ei ihan sovi pienen lapsen arkeen. Siksi lapset opiskeluajalla. Niin ja onhan se oman lapsen kaipuu vaivannut jo monta vuotta :heart:

 

[ihmettelijä]

mä kävisin koulun loppuun, lapsen kanssa ei olis kiva opiskella. nyt kerkeen olla hyvin kotona eikä opiskelut paina päälle.. tulee turhan pitkä katkos opiskeluun ja into lopahtaa taatusti!

Mut työt painaa päälle kuitenkin äitiysloman loputtua? Mut sehän edellyttäis et ap:en täytyis valmistumisen jälkeen hankkia työpaikka. Jos ei aio olla kotiäitinä kunnes lapsi on 3v. Eli sun mielestä ap:n pitäisi ensin odottaa et valmistuu ja sit olla kotona 3v. ja sit mennä töihin? Ei taida olla kauheesti opiskeluista hyötyä niin pitkän tauon jälkeen.

 

[up]

up