Mitä mieltä tällaisesta avioehdosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naimisiin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

naimisiin

Vieras
Olemme menossa miehen kanssa naimisiin ja avioehdosta keskustelu tullut ajankohtaiseksi.

Pidän itsestään selvänä, että mahdollisessa erossa avio- oikeuden ulkopuolelle rajataan esim. toisen puolison perintö ja ennen avioliittoa hankittu henkilökohtainen omaisuus.

Meillä tuota henkilökohtaista omaisuutta ei ole muuta kuin miehellä perintö ja tältä osin asia ok ja itseasiassa tuo perintö on jo testamentissa haluttu rajata mahdollisilta aviopuolisoilta pois. Yhteinen asuntolainan ja siis koti on 50/50 osuuksilla, joten siltäkään osin ei mitään epäselvyyttä. Lapsia 2, enempää tuskin tulee.

Kiistaa aiheuttava asia onkin, että mieheni haluaa avioehdon siltä varalta, että jos hän perustaa avioliittomme aikana yrityksen, niin eron sattuessa tuo yritys jäisi avio- oikeuden ulkopuolelle. Hänellä on lähipiirissä tapaus, jossa mies ei halunnut virallista avioeroa, ettei (ex) vaimonsa saisi osuutta isohkosta yrityksestä jossa pari muuta osakasta. Käytännössä siis vuosikymmenien elämäntyö.

Periaatteessa ymmärrän miestä, mutta minusta tuo asia ei ole ihan noin yksioikoista. Mieheni on aiemminkin toiminut yrittäjänä (nyt palkkatyössä) ja todella tiedän, mitä se välillä on kun tehdään duunia 24/7 eikä välttämättä pysty palkkaa alkuun nostamaan. Tällaisessa tilanteessa elettäisiin siis minun tuloilla, minulle jäisi kaikki vastuu kodista ja lapsista. Tämäkin sinänsä on minulle ok, jos minun tulojen varassa toinen voi yrittäjyyttä aloitella.

MUTTA mielestäni tuossa nyt lähdettäisiin rakentamaan (toivottavasti menestyvää) yritystä minun kustannuksellani, eli kaikki vastuu arjesta ja lapsista olisi minulla, pahimmassa tapauksessa en edes näkisi miestä kuin silloin kun käy kotona nukkumassa. Ja tuollainen tilannehan saattaa aloittelevalla yrittäjällä kestää vuosikausia! Tuona aikana minun olisi aika mahdotonta panostaa omaan uraani jne.

Toki jos tilanne menisi niin, että mies perustaisi vaikka perintörahoillaan yrityksensä ja olisi normaalit työajat ja jakaisi vastuun kotona kaikesta jne. Niiin silloin minusta olisi täysi oikeus ja kohtuus, että tuon haluamansa avioehdon saisi.

Me saatiin aikamoinen kiista asiasta ja molemmille paha mieli. Miten tällainen tilanne pitäisi mielestänne hoitaa?
 
Älä anna periksi. Jälkikäteen harmittaa, jos myönnyt kaikkeen. Mies voi löytää uuden nuoren ja nätimmän. JA menestyvän yrityksen tuloineen saa pitää ittellään, kun vanhan eukon heivaa sivuun ja ottaa nuorikon tilalle.
 
[QUOTE="vieras";28147151]Sinulle osuus firmasta (esim 30%-70%) ja miehelle lunastusoikeus sinun osuuteesi mahdollisen eron sattuessa.[/QUOTE]

Jotain tällaista mäkin olisin ehdottanut.
 
[QUOTE="vieras";28147151]Sinulle osuus firmasta (esim 30%-70%) ja miehelle lunastusoikeus sinun osuuteesi mahdollisen eron sattuessa.[/QUOTE]

Tämä kuulostaa ihan fiksulta. Ainoastaan sellaisessa tilanteessa, että mies perustaa yrityksen, jossa useampia osakkaita, niin enhän minä voi silloin mennä osuutta vaatimaan yrityksestä jolle en käytännössä tee yhtään mitään töitä tms.

Ei haluaisi tällaisia edes miettiä, mutta jotenkin tämä asia täytyy hoitaa kun tiedän että miehelle tärkeä asia. Ja ei, ei aio antaa tässä asiassa täysin periksi vaikka miehellä nyt minusta ahne fiilis :/
 
Minusta on ihan järkevää jos yritys on vain miehesi työpaikka. Avioeron sattuessa voisi muuten käydä niin että yritykselläkään ei ole mahdollisuutta jatkaa toimintaansa varojen puuteen vuoksi. Jos yrityksen eteen molemmat tekee töitä asia on toinen. Kotityöt ja lasten kasvatus ja hoito voidaan taloudessa ottaa huomioon muulla tavoin säästöillä, eläkesäästöillä, muulla omaisuudella jne.
 
Minä ymmärrän miestäsi aivan täysin. Yrityksen toiminnan jatkaminen riitaisessa erossa on aivan helvettiä. Siinä yleensä menee yritys, omaisuus ja terveys. Aviorerossa voidaan ositus ja mahdollinen rahallinen korvaus tehdä muutenkin kuin jakamalla yritys. Jos vaikkapa sattuu vielä niin, että yrityksellä on työntekijöitä, teidän riitainen eronne (johon jo myt haluat valmistautua) vaikuttaa heidänkin heidän perheittensä toimeentuloon ym.

Minusta miehesi on vähintään järkevä esityksessään.
 
Mies on muutaman vuoden pyörittänyt firmaa. Minun palkkatienestejäni on älyttömät määrät menneet firman laajentamiseen ja kuluihin ja muun elämän pyörittämiseen. Vaikka yritys on miehen nimissä niin käytännössä yhteinen yritys, myös henkisesti. Meillä ei ole avioehtoa.
 
Meillä vaimo perusti yrityksen jonka kautta tekee alihankintana töitä. Siinä sivussa syntyi lapset ja hoitui opiskelut. Maksoi muutaman tonnin, nyt tienaa sen mukaan miten haluaa töitä tehdä. Erittäin kätevää ja erittäin tuottoisaa!
 
Samaa asiaa olen miettinyt. Omassa liitossa tilanne sikäli selvä, että mies on yrityksensä perustanut ennen avioliittoa. Ja meidänkin tapauksessa oli selvä, että liittoa edeltävä omaisuus rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mietittiin silti monelta eri kantilta sitä, mikä tuottaa reilun lopputuloksen missäkin tilanteessa.

Mikäli teette miehen mallin mukaisen avioehdon, huolehdi siitä, että oikeudenmukaisuus tulee toteutumaan myös kuvaamassasi tapauksessa (eletään alussa sinun palkalla, hoidat lapset ja muutoin mahdollistat miehen yrittäjyyden). Suomessa on sopimusvapaus - voitte puolisonne kanssa sopia melkein mitä vain minkä hyvänsä asian varalta. Suosittelen kysymään avioehdon laativalta juristilta, mitä ajatuksia hänellä olisi asiasta.
 
[QUOTE="vieras";28147214]Minä ymmärrän miestäsi aivan täysin. Yrityksen toiminnan jatkaminen riitaisessa erossa on aivan helvettiä. Siinä yleensä menee yritys, omaisuus ja terveys. Aviorerossa voidaan ositus ja mahdollinen rahallinen korvaus tehdä muutenkin kuin jakamalla yritys. Jos vaikkapa sattuu vielä niin, että yrityksellä on työntekijöitä, teidän riitainen eronne (johon jo myt haluat valmistautua) vaikuttaa heidänkin heidän perheittensä toimeentuloon ym.

Minusta miehesi on vähintään järkevä esityksessään.[/QUOTE]

Kyllä minustakin on järkevä jollain tavalla suojata yritys ja ymmärrän kyllä miestänikin ja syynsä tähän. Mutta onko sinusta täysin kohtuullista, että parisuhteen toinen osapuoli jää täysin altavastaajaksi jos ero tulee? On mahdollisesti vuosikymmeniä tukenut puolisoaan, ottanut enemmän vastuuta perus arjesta samalla kun toinen kasvattaa omaisuuttaan? Minun moraalikäsityksen mukaan kaikki ei vain mene oikein, jos yritys rajattaisiin KOKONAAN kaiken ulkopuolelle. Etenkin kun sitä ei ole perustettu ennen yhteiseloa vaan lasten syntymisen ja avioliiton solmimisen jälkeen.

Eikä tietenkään tässä kukaan ole eroa suunnittelemassa, mutta ymmärrän että mieheni (yhden avioeron kokeneena, nainen jätti) haluaa varautua tuollaiseen.
 
Niin mites sitte kun yritys menee konkurssiin ja jää vain velkaa, onko siitä sit osa sun vai lähekkö käveleen ja jätät velat äijälle.Tai jos ero vaiheessa yrityksellä on vain velkarahaa taseesa niin maksatko sitä oman osuutes verran pois, mitä olisit vailla +tilaanteesa?
 
[QUOTE="vieras";28147138]Siis olette naimisiin menossa ja nyt jo riitelette eron jälkeisistä asioista :/[/QUOTE]

Viisas varautua etukäteen, koskaan ei voi olla varma mitä tulee tapahtumaan
 
[QUOTE="vieras";28147264]Niin mites sitte kun yritys menee konkurssiin ja jää vain velkaa, onko siitä sit osa sun vai lähekkö käveleen ja jätät velat äijälle.Tai jos ero vaiheessa yrityksellä on vain velkarahaa taseesa niin maksatko sitä oman osuutes verran pois, mitä olisit vailla +tilaanteesa?[/QUOTE]

Tässäpä se kysymys tasa-arvosta. Tuliko edes ajatelluksi?
 
[QUOTE="vieras";28147311]Tässäpä se kysymys tasa-arvosta. Tuliko edes ajatelluksi?[/QUOTE]

No täytyy myöntää, ettei tuo vaihtoehto käynyt mielessä. Mieheni tuntien, hän ei velkarahalla lähde yrittäjäksi tai jos yritys joutuu jossain vaiheessa velkaa ottamaan, täytyy yrityksen olla sen verran arvokas, että riittää lainan takaukseksi, eikä osakeyhtiössä olla henkilökohtaisesti vastuussa veloista. Jos yritys haetaan konkurssiin, ei tietenkään minulle siitä jää mitään.

Jos yritys on miinuksella niin silloin voisin kuvitella, että lasketaan joku laskennallinen (verotus)?arvo/osake jonka mukaan mennään. Jos yritys ei ole minkään arvoinen, ei luonnollisesti silloinkaan minulle jäisi mitään.

En oikeasti tiedä miten tuollaisessa tilanteessa asiat juridisesti menisi, täytynee ottaa asia puheeksi kun avioehto juristin kanssa laaditaan.
 
[QUOTE="vieras";28147311]Tässäpä se kysymys tasa-arvosta. Tuliko edes ajatelluksi?

No täytyy myöntää, ettei tuo vaihtoehto käynyt mielessä. Mieheni tuntien, hän ei velkarahalla lähde yrittäjäksi tai jos yritys joutuu jossain vaiheessa velkaa ottamaan, täytyy yrityksen olla sen verran arvokas, että riittää lainan takaukseksi, eikä osakeyhtiössä olla henkilökohtaisesti vastuussa veloista. Jos yritys haetaan konkurssiin, ei tietenkään minulle siitä jää mitään.

Jos yritys on miinuksella niin silloin voisin kuvitella, että lasketaan joku laskennallinen (verotus)?arvo/osake jonka mukaan mennään. Jos yritys ei ole minkään arvoinen, ei luonnollisesti silloinkaan minulle jäisi mitään.

En oikeasti tiedä miten tuollaisessa tilanteessa asiat juridisesti menisi, täytynee ottaa asia puheeksi kun avioehto juristin kanssa laaditaan.[/QUOTE]
 

Yhteistyössä