Eihän kukaan sanokaan, ettei vaikka lipasto saisi olla jonkin tietyn värinen. Pointti on se, että jos hyvin tehdyn esineen käyttöikä on vaikka nyt alakanttiin arvioiden 200 vuotta, niin miksi joku, joka käyttää sitä noin 10 vuotta, saisi lyhentää sen elinikää puolella? Millä oikeudella niin saa tehdä? Vastaavaa perinnekalua kun ei koskaan enää sen tilalle saa. (massatuotettuihin kalusteisiin tää mun mielipide ei siis yllä, niille tehköön kukin mitä tykkää) Mun mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se, että arvostan vanhaa käsityötä enkä ymmärrä minkäänlaista kerskakulutusta (heitä pois ja osta uusi -asennetta).
Jos se mööpeli on maalattava, niin miksei sitä voi tehdä sellaisella maalilla, joka antaisi materiaalille mahdollisuuden hengittää ja voida hyvin? Maaväreistä saa mitä vain sävyä - mä maalasin vanhan lasten sivustavedettävän tytöille pinkiksi, itse sekoittamallani pellavaöljypohjaisella maavärillä. Sen saa seuraava sukupolvi, tai mä itse muutaman vuoden päästä, rapsittua pois aiheuttamatta minkäänlaista hallaa alkuperäiselle pinnalle.
Ei kenenkään tarvitse tehdä kodistaan museota, ei kaikkia voi miellyttää samat värit tai kuosit, ei tietenkään. Mutta se, että ehdoin tahdoin läpsitään mahdollisimman kova ja hengittämätön muovimaali satoja vuosia vanhan piirongin pintaan - niinkuin tuossa yhdessä kuvassa oli tehty - sitä mä en vain käsitä.