mitä mieltä ootte? (ikäeroista)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä mieltä ootte
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitä mieltä ootte

Vieras
Mitä mieltä te olette ikäeroista? Lähinnä jos ikäeroa olisi reilut 20v. niin miten te siihen suhtautuisitte? Oon nimittäin tavannut erään ihanan ihmisen ja alkanut kuvittelemaan meidän välille kaikkea ihanaa ja tämä kyseinen henkilökin katseli mua vähän sillä silmallä, mutta juuri tuota ikäeroa on se yli 20v. Miten te suhteutuisitte asiaan? Mies on erittäin nuorekas, eikä häntä voisi kuvitellakkaan sen ikäiseksi kuin hän on! Mutta mitä mä tekisin? Annanko asian olla ja jätän sen pelkälle ajattelu-asteelle vai teenkö jotain ja mitä? Olen kuvitellut meiän välille ties mitä ihanaa ja jännittävää ja olen palavasti ihastunut tähän mieheen!! Hän on ihanin mies jonka olen ikinä tavannut. Mitä mun pitäisi tehdä vai teenkö mitään?
 
Itse tavattuani nykyisen avopuolisoni mietin pitkään miten ikäeron (9v) kanssa toimisi ja kannattaisiko tutustua paremmin. Kuitenkin päätimme tavata ja nykyisin asutaan yhdessä ja esikoista suunnitellaan. Minusta ikäero on vain numeroita. Jokainen itse tuntee onko siitä vaikutusta mihinkään. Joskus tulee tilanteita kun huomaamme ikäeron, mutta usein niille vain nauretaan. Toivottavasti saatte juttunne toiminaan :)
 
No itse en tekisi varmaan mitään jos lapsen hankinta kuuluu tulevaisuuden unelmiisi. Itse olen 23 ja haluaisin seurustella vähintään 3 vuotta ennen kuin saan lapsen, lisäksi kärsin lapsettomuudesta joten mies saattaisi sitten olla viiskymppinen kun lapsi tulee ja se ei musta ole ollenkaan hyvä juttu. Jos et lapsia halua niin ei siinä sitten mitään.
 
Mitä tuo mies sinusta ajattelee?? Mulla on kokemusta (siskoni) tuollaisesta ikäerosta ja asiassa kävi aika köpelösti. Mies mm. päätti ettei halua ikinä enää lisää jälkikasvua kun oli jo 3 lasta... siskoni taas halusi kun ei yhtään lasta ollut. Myös tuttavapiirit ja harrastukset olivat aika erilaiset. Ja miehen lapsien mustasukkaisuus jotain ihan karmeaa :( ja miehen vanhemmat eivät hyväksyneet siskoani perheeseen.
 
Itse tavattuani nykyisen avopuolisoni mietin pitkään miten ikäeron (9v) kanssa toimisi ja kannattaisiko tutustua paremmin. Kuitenkin päätimme tavata ja nykyisin asutaan yhdessä ja esikoista suunnitellaan. Minusta ikäero on vain numeroita. Jokainen itse tuntee onko siitä vaikutusta mihinkään. Joskus tulee tilanteita kun huomaamme ikäeron, mutta usein niille vain nauretaan. Toivottavasti saatte juttunne toiminaan :)

No eihän 9 vuotta edes ole mitenkään kovin suuri ikäero.
 
Lapset eivät kuulu suunnitelmiini enään tässä vaiheessa. Mies on sinkku ja hänellä on ja on ollut paljon naisia ja tiedän sen, mutta hän vaan on niin ihana, joten vaikka hänellä on ollutkin naisia, se ei haittaa minua, koska kun hän on jonkun kanssa, niin silloin hän on, eikä juokse heti toisen naisen luokse. Mies on kova menemään ja tekemään kaikkea ja niin olen minäkin. En voi sille mitään, että mulla on tunteita itseäni huomattavasti vanhempaan herrasmieheen.
 
Anna mennä vain, miksi jättää asia sikseen ja miettiä lopun elämää, että mitä jos...Ikä on vain numeroota.

Näin mäki aattelin!!!!!! Ja jos siitä ei tuu mitään niin sitten ei tuu, mutta sitten on sekin koettu. Mulla ei ole ollut pitkään aikaan miestä, koska en ole tavannut ketään, mutta nyt musta tuntuu, että tämä henkilö on mulle se ainoa ja oikea!!!!
 

Yhteistyössä