Mitä mieltä olette?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Muua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Muua"

Vieras
Kysyn mielenkiinnosta, millaisia ajatuksia herättää erään tuttavani ratkaisu.

Hän menetti ainoan lapsensa äkillisesti vuosi sitten. Lapsi oli teini-ikäinen.
Nyt, lähes vuosi myöhemmin, hän on adoptoinut puolivuotiaan tytön.

Olen tätä naista usein miettinyt ja ollut huolissani, ja täytyy sanoa, että kun uutisen kuulin, olin hyvin huojentunut. Ajattelin että ihanaa, nyt hänellä on taas syy elää.

Mieheni taas vähän puisteli päätään, eikä ollut olleenkaan niin varma, oliko tämä kaikkien kannalta oikea ratkaisu.

Mitä te ajattelette?
 
Mahdoton olla mitään mieltä, kun ei tiedä asiasta mitään. Voi olla, että lapsen elämästä tulee helvettiä, kun hänestä tulee ylisuojelevan äidin elämän ainoa tarkoitus ja hänen pitäisi korvata tämä kuolut lapsi.
Voi myös olla, että kyse on toipumisesta, nyt äiti on valmis ottamaan vastuun pienestä ihmisestä ja osaa taas iloita elämästä.
 
Oliko tämä äiti siis jo käynyt kaikki adoptioon kuuluvat jutut? Olivatko siis adoptoimassa jo teinitytön eläessä? Sittenhän asia on kaikinpuolin ok, halusivat toisenkin lapsen. Muuten tuskin olisi noin äkkiä onnistunut niinkuin moni jo sanoikin.
 
Se, että jokin asia tapahtuu jonkin toisen asian jälkeen, ei luo näiden asioiden välille automaattisesti syy-seuraussuhdetta. Kuten yllä on jo kerrottu, adoptioprosessi kotiselvityksineen, adoptioneuvontoineen ja lapsiosoituksen odottamisineen vien useita vuosia. Ilmeisesti adoptioprosessi ei keskeytynyt lapsen kuoleman takia.

Lapsen adoptoiminen lääkkeeksi itsetuhoisuuteen kuulostaa aika kamalalta, onneksi tässä ei ole siitä kysymys.
 

Yhteistyössä