Mitä mieltä olette?

[Miettivä mies]

Minulla on 8-vuotias poika, jota en ole ikinä tavannut. Erosin poikani äidistä hänen ollessaan raskaana. Nyt olen alkanut miettiä, poikaani tutustumista. Olisiko kirjeen kirjoittaminen hyvä idea? Vai miten edetä tässä tilanteessa. Poikani äidin osoitteen olen saanut selville. En tiedä mitä poika minusta tietää.

 

["vieras"]

Minkälainen teidän ero aikoinaan oli? Jos naisen mielestä olit kusipää silloin niin tokkopa hän on mieltään muuttanut. Eli siinä tapauksessa kirje on ihan turha.

 

[keppälerttu]

kannattaa kirjoittaa kirje.Mutta äidille.Kerro miltä sinusta tuntuu, mitä ajattelet ja mitä haluaisit lapselle kerrottavan.
Kirjoita et haluaisit tavata, mut anna äidin päättää.Jätä yhteystietosi ja sano et miettii asiaa, ja ottaa yhteyttä vaikka sit vasta 5v päästä, tai et ainakin joskus kun lapsi kyselee sinusta.

Onnea yritykseen :heart:

 

[asdasd]

Sinulla on oikeus tavata lastasi, sanoi äiti mitä hyvänsä. Jos sinua ei ole tunnustettu isäksi, niin voit vaatia dna-näytteiden ottoa ja isäksi tunnustamista.

 

[TriplaIsä]

Olisiko mahdollista että ottaisit ensin yhteyttä pojan äitiin? Pahoittelisit kelvottomuuttasi isänä ja haluaisit tietää mitä pojalle kuuluu.
Paskamaisin tilane olisi se että äiti olisi puhunut pojalle pahaa isästään (joka tosin on ilmeistä) ja poika on jo muodostanut kuvan sinusta. Mutta jospa tilanne äidin kautta vähän kerrallaan aukeaisi.

 

[Squawe]

Tee joka tapauksessa kaikkesi saadaksesi välit lapsen äitiin kuntoon (mikäli ero oli riitaisa) ja yritä saada hänet uskomaan, että olet rehellisin aikein liikenteessä. Aivan ihanaa, jos lapsen isä olisikin kiinostunut lapsestaan!

 

[.....]

Ota yhteyttä. Itse olen iloinen kun oma isäni 34vuoden jälkeen halusia alkaa pitää yhteyttä minuun ja lapsiin.Odotti kunnes äitini kuoli ja alotettiin ihan alusta. Joskus asiat vaan mutkistuu vuosien myötä.

 

[keppälerttu]

on myös mahdollista et äiti ei ole puhunut pahaa ja on ihan iloinen (vaikkakin varmasti hämillään ) siitä et haluat tavata lasta.

mut kehoitan kyllä sit miettimään ensin oikeasti mitä siitä tapaamisesta ja tutustumisesta tahdot.Se lapsi ei todellakaan sit kaipaa isää joka tulee 8v jälkeen hänen elämäänsä ja katoaa pian uudestaan.Joko tai, ei ole välimuotoja.

 

[Queen of Nothing]

Äitiin ensin yhteyttä. Hän luultavasti pystyy parhaiten ensimmäisenä vastaamaan kysymyksiin ja valottamaan tilannetta. Kärsivällisyys on myös hyvä asia. Ja sen muistaminen, että jos asia etenee ihan oikeasti, niin lapsen tunteet eivät välttämättä ole vain positiivisia ja onnellisia, vaan voivat olla hyvinkin ristiriitaiset. Nekin on sitten otettava vastaan.

 

[edwedwefd]

Otathan myös huomioon että lapsella voi olla jo isä? Vaikkakaan ei ole biologinen mutta arjessa mukana oleva isä. Voi olla että lapsi ei tiedä sinusta mitään ja ajattelee äitinsä miesystävän olevan hänen isänsä (Jos siis on miesystävä). Mutta mielestäni kannattaisi kirjoittaa äidille kirje ja vaikka laittaa oma kuvasi mukaan ja kirjoittaa lapselle oma kirje samaan kuoreen. Äiti voi sitten päättää mitä kirjeillä ja kuvalla tekee. Mielestäni sinun ei tosiaankaan kannata alkaa vaatimaan mitään testejä tai tapaamisia jos äiti ei heti olekkaan halukas antaa lapsen tavata sinua, niin vain kiristät välejänne tulevaisuudessa. Anna äidille ohjat ja kerro että haluaisit oppia tuntemaan poikasi ja nähdä hänet, olla isä hänelle jos ei ole liian myöhäistä. Jos äiti ei halua sinun tapaavan poikaa, pyydä edes että hän kertoisi kuulumisia, kuinka pojalla menee vaikkei sinusta tiedäkkään. Näin osoitat olevasi aidosti kiinnostunut pojan asioista ja pojasta. Aika on nyt valttia! Olet ollut pois 8 vuotta joten sinulla pitää olla kärsivällisyyttä odottaa 8 vuotta vastausta, kunhan teet selväksi että haluat suhteen poikaan. ONNEA!

 

["Mä"]

Ilman muuta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta muista, että jos nyt aloitat yhteydenpidon, se on sitten lopunikäistä. Toista kertaa et voi lastasi hylätä. Siihen ei anna lapsen äitikään mahdollisuutta. Onnea matkaan.

 

[Neydan]

Ota ehdottomasti yhteys äitiin!
Minun exäni aloitti yhteydenpidon samanlaisessa tapauksessa lähettämällä pojalle synttäri- ja joulukortit, jotka allekirjoitti omalla nimellään. Noin vuoden kuluttua, olivat äiti ja exä yhteydessä, jolloin sopivat että poika ja bioisä voivat tutustua. Hyvin se siitä lähti menemään ja kaikki olivat tyytyväisiä!

Exä tuolloin teki noin, koska oletti että äiti olisi haukkunut häntä pojalle, eikä sallisi yhteydenpitoa. Arveli siis, että jo lukeva poika osaa kysellä kuka on XXX, jolta tulee kortteja, jolloin äidin olisi kerrottava isästä. Mutta suotta pelkäsi negatiivista reaktiota. Uskon, että myös sinun exäsi on onnellinen on haluat pitää poikaasi yhteyttä!

 

[fortunate]

Kirjoita vaan se kirje.
Kirjeessä saat parhaiten ilmaistua asiasi, kun ei ole mahdollista päästellä paniikkisammakoita suustansa kuten esim.puhelimitse..
Lisäksi lapsen äiti voi myös lukea kirjeen rauhassa ja sulatella asiaa.

Toivottavasti kaikki menee hyvin lapsen kannalta, eikä aikuiset pilaa lapsen mahdollista isäsuhdetta ylpeydellään.
Yleensä kyllä äidit on sellaisia, et toivovat lapselleen parasta eli sitä toimivaa isäsuhdettakin, mut eihän sitä ikinä tiedä mitä sinulla on vastassa.
Itseäni varmaan vastaavassa tilanteessa vituttais ja lujaa, mut "pakko" olisi antaa jonkinlainen mahdollisuus lapselle tutustua isäänsä ja laittaa omat tuntemukseni taka-alalle.
En voisi katsoa lastani silmiin, jos olisin häneltä jotain noin suurta omaa itsekkyyttäni evännyt.


Niin...mieti niitä omiakin motiivejasi ja yritä ajatella asioita muutenkin kuin oman navan kautta.
Sillä pienellä lapsellakin on tunteet, toimi sen mukaan. Lapsi ei ole lelu...