mitä mieltä olette?

[didididiii]

Olen juuri 19vuotta täyttävä, ja minulla on ihan hirvittävä vauvakuume. Ollaan poikaystäväni kanssa seurusteltu 3 vuotta.
Valmistun lähihoitajaksi nyt keväällä 2011. Poikaystäväni lähtee opiskelemaan tänä syksynä.
Tahtoisimme alkaa yrittämään lasta ensi vuoden kesällä, siis 2012. kun vauva syntyisi, olisin 21 vuotias ja poikaystävän opiskelut puolivälissä ja hän olisi 22v.
se voi tuntua oudolta, että haluamme vauvan juuri siihen aikaan, kun toisella on opiskelut kesken, mutta minä tahtoisin tehdä lapseni ajoissa, enkä milloinkaan 30-vuotiaana.

Kuulostaako teidän mielestä ihan hullumaiselta? Me kun olemme jo paljon puhuneet asiasta. Pystymmekö tulemaan toimeen ihan hyvin, vaikka toinen opiskeleekin?

 

["Minnuli"]

Onko sulla tietoa työpaikasta? Jos on, niin hyvin pärjäätte, vaikka poikakaverisi opiskeleekin. Onnea teille!!

 

[Lentokala]

Olen sitä mieltä että ensin opinnot ja työpaikat kuntoon.
Ei 2-kymppisenä tarvii vielä lapsia tehdä.

 

["Silja"]

Olin 18 saadessani esikoisen tahallisesti Olin opsikelija ja rahaton. Poikaystävä jätti 4.vuoden jälkeen, koska ei yhtäkkiä halunnutkaan lasta. Mutta jos on ollut ihan hillitön vauvakuume 13.v ja pahentunut 15.v, niin ei sille voi vaan mitään ja halusin lapsen nuorella iällä Vauva syntyi, arki alkoi hyvin ja toimeen tultiin, ruokaa ja vaatteitta ja katto pään päällä Opiskelut loppu siirtyen sitte talvelle lähihoitajaksi Sain töitä heti. Hain sairaanhoitaja kouluun ja pääsin. Tyttö on nyt 6.vuotta, olen valmistunut sairaanhoitajaksi ja onnellinen. Nyt olen seurustellut uuden mieheni kanssa 2.vuotta ja odotan toista lasta rv 25 ja todella haluttu
Opiskeluaika oli haastavaa, mutta selvittiin hyvin ja nyt olen onnellinen 24.v

Minusta vauva ei katso aikaa opiskelujen ym. suhteeen, hankin lapsen sillon kuin sen halusin vaikken ollut työssä enkä rikas

 

[Pesky Pixie]

No ei se ihan hullulta kuulosta, itsehän teidän pitää laskea miten pärjäätte. Kannattaa muistaa, että vauvan tuloon liittyy paljon menoeriäkin, isoja ja kalliita hankintoja. Kyllä te varmaan toimeen tulisitte, en nyt sanoisi että "ihan hyvin" mutta jotenkin kuitenkin. Onko jotain syytä, miksi ette voi odottaa kunnes poikaystäväsi lopettaa opintonsa? Sanot, ettet halua lasta 30-vuotiaana (tai sen jälkeen), mutta siihen on siis aikaa 11 vuotta? Aikooko poikaystäväsi niin kauan opiskella? Vaikka hän opiskelisi pitkäänkin, ehtisitte ihan hyvin saada lapsen hänen valmistuttuaankin, olettaen, että hänen opiskelunsa vie max 6 vuotta. Entä oletteko ajatelleet miten lapsen hoito järjestyy, kun vanhempainvapaa loppuu? Olisitteko valmiit laittamaan hänet kovin pienenä hoitoon siksi että sinun on mentävä töihin ja miehen opiskeltava?

 

["äiti"]

Hei. Hyvä kun olette suunnitelleet vauvan yrittämisen aloittamista vasta ensi vuoden kesään. Jos tulisit raskaaksi heti kesän aikana niin poikaystäväsi olisi kuitenkin saanut opiskelun jo hyvin alkuun. Ja ikinähän ei voi tietää kauanko raskautumisessa kestää;voihan olla että poikaystäväsi ehtii valmistuakin ensin. Ja jos saisitte vauvan opiskelun aikana,niin en voi luvata että se olis helppoa,mutta kyllä te siitä selviätte. Onko poikaystäväsi nyt töissä,entä sinä? Kannattaa nyt ennen raskaaksituloa säästää mahdollisimman paljon rahaa. Lapsen saaminen kasvattaa rahanmenoa sekä ennen syntymää (vaunut,pinnasänky ym isompia hankintoja) että sen jälkeen (vaatteet,vaipat,ym.. myös sun ruoka;itse olin tottunut syömään lounaan töissä,joten oli uus tilanne että arkenakin piti olla ruokaa kaapissa joka päivälle),joten mitä enemmän säästöjä sitä helpompaa se on sitten.. Tässä vaan pari ajatusta.

 

["vieras"]

Vauvat ei aina tule ihan ekoilla yrityksillä kaikille, saattaa mennä vuosiakin ennen kuin niitä alkaa kuulumaan.
Toisaalta ei mikään hirmuinen kiire vielä oliskaan.

 

[antaa mennä vaan]

Äitisikin tais saada ensimmäisensä tosi nuorena? Niin se usein menee.. Mutta jos siltä tuntuu et vauva ois tervetullut niin miksikäs ei! Nuorena jaksaa..

 

["vieras"]

Mä olin 20v ja mies 21v kun alettiin lasta yrittämään. Miehellä silloin opinnot kesken. Toisin kävi meiän toiveitten kanssa. Ensimmäinen lapsi saatiin kun olin 25v rankkojen hoitojen jälkeen. Aina ei kannata asioita lykätä myöhemmäksi, vaan tehdä niin kuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu.

 

[didididiii]

En tahtoisi odottaa enää. Olen halunnut lasta pitkään, ja ajattelin, että kun opiskelut loppuvat, ja käyn ensin vähän aikaa töissä, niin olisi hyvä aika. Rakastamme toisiamme hirveästi ja haluaisimme jakaa ja kokea jotain erittäin hienoa ja ainutlaatuista yhdessä. Minulla ei ole vielä työpaikkaa, mutta ammattiin valmistun keväällä. Mutta luulempa, että lähihoitaja saa aika helposti töitä (niin ainakin luulen ja minulle on kerrottu ) taloudelliset asiat tosin pelottavat, mutta kun en voi sille mitään, olen odottanut jo niin kauan.
Äitini tosiaan sai ensimmäisensä nuorena, 22vuotiaana ja vanhempainvapaan aikanakin voisin selailla työpaikkoja. Tosin en ole kovin innostunut lähihoitajan hommista, en tiedä pääseekö lähihoitajakoulutuksella hirveästi muihin paikkoihin töihin. En tahtoisi 2 -tai 3-vuorotyötä...

 

[Orion-]

Antakaa palaa vaan. Varmasti pärjäätte, jos saat töitä, ni voitte säästää vauvaa varten ja sit saat isomman äitiyspäivärahanki. Jos ette leveästi elele.

 

["Minnuli"]

Jos et ole kiinnostunut ammatista, johon valmistut ja poikaystäväsi aikoo opiskella vuosia: odottakaa vauvakuumeenne kanssa! Nauttikaa nyt vaan toisistanne ja "rauhallisesta" yhdessäolosta.

 

[didididiii]

ei poikaystävä vuosia aio opiskella. opiskelut kestävät kahdesta kolmeen vuotta. ja siis aion tehdä lähihoitajan töitä nyt alkuun, tykkäisin olla vanhainkodissa töissä, mutta siellä kun tosiaan on 2 ja -3vuorotöitä (joita tosiaan on melkein kaikissa paikoissa) niin ne ahdistavat minua.... en tiedä miksi. olisi mukavaa saada lähihoitajan töitä jossa tekisin päivävuoroa