Mitä mieltä olette ujoista ja hiljaisista?

[hmm]

Riippuu tämän ulkonäöstä ja pukeutumisesta. Jos on tosi siistit vaatteet ja muutenkin laitettu, ajattelen, että hän on snobi joka ei viitsi edes tällaisille törkyturville puhua.

 

[leijona76]

OK ja erittäin tervettä. Itse kuulunkin tähän kategoriaan.
En tosin enää ole niin ujo kuin lapsena.

Joo tosi uskottavaa... Säkö ujo??? Jos SÄ olet ujo niin sitten on vaikka Madonnakin!

No en eri asia olla irl elämässä ujo ja palstalla suulas.

Aivan. Tälleen naamattomana kyllä uskaltaa, mutta irl aivan eri juttu.

 

[vieras]

En mä mitään erityistä ajattele, ihmiset ovat erilaisia.

 

[IhanaValo]

No itse oon hiljaisempi ku useimmat, ja tarvin olla tutustunut ensin ihmisiin ennen ku on luontevaa suutaan availla. Oon miettinyt että annanko itestäni semmosen hienostelevan tai nirppanokkaisen kuvan kun en paljo puhu, kun kumpaakaan en oo vaan yleensä ihan positiivisen uteliaasti uusiinkin ihmisiin suhtautuva.

 

[RouvaRajatapaus]

Mielumin ujohko ja hiljainen kuin suulas ja alati läpättävä, jos saa valita. Nimittäin mua ahdistaa sellainen suulaat "päällekäyvät" tyypit. :snotty: Tokihan noista välimuotojakin löytyy, mutta täällähän on tapana kärjistää. :saint:

 

[Huspati Huta]

Saisinko sairaslomaa siis?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ujo ja hiljainen on parempi kuin sellainen ylisosiaalinen adhd tapaus joka puhuu kokoajan kuuntelematta yhtään toisia.

Entä epäsosiaalinen adhd-tapaus?

 

[Kowalski]

Ihan jees.

Mutta se olisi toki kivaa, jos ujokin saisi suunsa auki kun häneltä jotain kysyy. Ujo saa olla, mutta ei töykeä.

 

[Carlos74]

Mitä mieltä olette ihmisistä (aikuisista tai lapsista) jotka ovat ujoja ja hiljaisia, eli eivät puhu koko aikaa ja jotka haluavat ennemmin olla yksin kuin muiden kanssa? Onko se jotenkin sairasta vai ihan ok?

No ei tod. ole ainakaan sairasta! Mä kans luettelen itseni tähän "ujo/hiljainen"-sarjaan. Ja varsinkin tohon "yksinään viihtyvään". Mun mielestä enemmän häiriintynyttä on se, että on kokoajan oltava äänessä. Tosin mulla sitäkin joskus ilmaantuu...
Mut mä olen sitä mieltä, että suunsa voi pitää kiinnikin, jos sieltä ei ole mitään asiallista tulossa. Mut edelleenkin myönnän, että en itsekkään tätä ohjetta osaa noudattaa... :|

 

[tilhi]

ei ole mitään vikaa.. mä kuulun niihin itse, porukassa olen hiljaa, jollen siis tunne kaikkia.. keskityn kuuntelemiseen aj sitten kun tiedän about että millasia ihmisä ne on niin ehköä uskallan puhua.. tosin enpä mä noin muutenkaan jaksa heittää mitään jonninjoutavaa läppää.. tuntemattomien kanssa siis.. en viihdy isoissa porukoissa enkä vieraiden ihmisten seurassa, mutat sirtten kun tutustun ihmiseen niin puhun sitäkin enemmän
onneksi mun ei tarvii töissä puhua juuri kellekkään.. ja ne joilel mun tarvii enemmän puhua on asiakkaita ja niille voin vittuilla

 

[Non compos mentis]

Mä viihdyn yksin ja olen aika hiljainen IRL, mutten ujoksi itseäni luonnehtisi. Ei mulla ole mitään ketään vastaan. Tosin voi olla, että todella aran ihmisen seurassa saattaisin polttaa päreeni, jos hän henkisi jotain marttyyriasennetta ja jotenkin olisi sellaisen itsesäälin vallassa tuoden arkuuttaan koko ajan esille. Ujous ja arkuus ovat ihan ymmärrettäviä, mutta silloin, jos ne estävät normaalin elämän (siis sen, minkä itse kunkin katsoo itselleen normaaliksi!), kannattaa miettiä oisko hyötyä esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai jostain vastaavasta. Samoin, jos lapsi muuttuu yhtäkkiä araksi, hälytyskellojen pitäisi soida.

 

[Phoebsi]

Mä olen ujo uusien ihmisten seurassa ja arka uusissa tilanteissa. En myöskään viihdy isossa seurassa tai esimerkiksi ihmishälinässä, vaan kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa. Viihdyn kotona paljon.

Ujoksi en ehkä sittenkään itseäni kutsuisi (joskus olen mieltänyt että olen todella ujo) vaan olen enemmänkin varuillani. Ujot ihmiset eivät ärsytä enkä oikeastaan ole mitään mieltä pelkän ujouden takia... kokonaisuus ratkaisee.