V
Viivi
Vieras
Kyseessä on mieheni sisko, joka sai ensimmäisen lapsen reilusti yli kolmekymppisenä noin 1,5-vuotta sitten. Olivat kuulemma jo yrittäneet pitkään lasta ja ennen lapsen syntymää hän hehkutti, kuinka aikoo olla pitkään kotona lapsen kanssa ja haluaa suuren perheen.
No, eipä mennyt pitkään esikoisen syntymän jälkeen kun lapsi jo piti saada hoitoon mummolle (eli siis mieheni äidille). Ekan kerran oli yöhoidossa n. 3 kk:n ikäisenä ja siitä lähtien on ollut vähintään pari kertaa kuussa. Päivähoidossa mummolla (joka on siis eläkkeellä) lapsi on ollut melkein joka viikko, joskus lähes päivittäin. Miehen sisko oli aikeissa palata töihin heti kun lapsi on vuoden, mutta tulikin sitten uudellen raskaaksi, ikäeroa lapsilla on 1v 3kk. Varsinkin raskausaikana lasta hoidatettiin jatkuvasti mummolla, koska oli kuulemma supistuksia, piti mennä neuvolaan tai päästä muuten vaan ostoksille jne.. Mummokin myönsi, että ajoittain jatkuva lapsen hoito on hänelle raskasta. Kakkosen syntymän jälkeen siskon mies oli reilun kuukauden kotona, jolloin kaikki näytti sujuvan melko hyvin, mutta töihin paluun jälkeen sama hoitorumba on jatkunut. Esim. viime viikolla, kun hänen miehensä oli viikon työmatkalla, oli esikoinen koko tuon ajan hoidossa mummolla. Välillä vaan kävi päiväseltään kotona. Nyt kuulin, että ovat saaneet päiväkodista paikan esikoiselleen. Mummolle ratkaisu on varmasti hyvä, lapsesta en tiedä. Kyseessä on siis 1,5-vuotias arka lapsi, joka ei ole tottunut olemaan muiden lasten seurassa.
Jokainen tietysti hoitaa lapsensa kuten itse haluaa, mutta tämä menee mielestäni jo vähän yli. Sisko ei ilmeisesti osaa/halua/jaksa hoitaa lapsiaan eikä pärjää omien lastensa kanssa. Itse en enää kehtaa viedä omia lapsiani mummolle hoitoon olleenkaan, koska tiedän, että hoitohommaa hänellä riittää muutenkin. Naurettavinta tässä on, että miehen sisko vaan edelleen hehkuttaa, kuinka ihanaa on olla äiti ja haluaa ehdottomasti ainakin vielä kolmannen lapsen. En tiedä mitä tähän sanoisi...? Mieheni on kyllä sanonut siskolleen asiasta ihan suoraan, mutta eipä ole vaikuttanut mitään.
No, eipä mennyt pitkään esikoisen syntymän jälkeen kun lapsi jo piti saada hoitoon mummolle (eli siis mieheni äidille). Ekan kerran oli yöhoidossa n. 3 kk:n ikäisenä ja siitä lähtien on ollut vähintään pari kertaa kuussa. Päivähoidossa mummolla (joka on siis eläkkeellä) lapsi on ollut melkein joka viikko, joskus lähes päivittäin. Miehen sisko oli aikeissa palata töihin heti kun lapsi on vuoden, mutta tulikin sitten uudellen raskaaksi, ikäeroa lapsilla on 1v 3kk. Varsinkin raskausaikana lasta hoidatettiin jatkuvasti mummolla, koska oli kuulemma supistuksia, piti mennä neuvolaan tai päästä muuten vaan ostoksille jne.. Mummokin myönsi, että ajoittain jatkuva lapsen hoito on hänelle raskasta. Kakkosen syntymän jälkeen siskon mies oli reilun kuukauden kotona, jolloin kaikki näytti sujuvan melko hyvin, mutta töihin paluun jälkeen sama hoitorumba on jatkunut. Esim. viime viikolla, kun hänen miehensä oli viikon työmatkalla, oli esikoinen koko tuon ajan hoidossa mummolla. Välillä vaan kävi päiväseltään kotona. Nyt kuulin, että ovat saaneet päiväkodista paikan esikoiselleen. Mummolle ratkaisu on varmasti hyvä, lapsesta en tiedä. Kyseessä on siis 1,5-vuotias arka lapsi, joka ei ole tottunut olemaan muiden lasten seurassa.
Jokainen tietysti hoitaa lapsensa kuten itse haluaa, mutta tämä menee mielestäni jo vähän yli. Sisko ei ilmeisesti osaa/halua/jaksa hoitaa lapsiaan eikä pärjää omien lastensa kanssa. Itse en enää kehtaa viedä omia lapsiani mummolle hoitoon olleenkaan, koska tiedän, että hoitohommaa hänellä riittää muutenkin. Naurettavinta tässä on, että miehen sisko vaan edelleen hehkuttaa, kuinka ihanaa on olla äiti ja haluaa ehdottomasti ainakin vielä kolmannen lapsen. En tiedä mitä tähän sanoisi...? Mieheni on kyllä sanonut siskolleen asiasta ihan suoraan, mutta eipä ole vaikuttanut mitään.