mitä mieltä olette? kyse 3v tytöstä ja päiväkoti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "suloinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"suloinen"

Vieras
eli siis tyttö aloitti päiväkodin syyskuun alussa eikä ole vielä puhunut siellä sanakaan.. tyttö aina ollut suht ujo eikä edes juuri puhu siskolleni vaikka näemme monta kertaa viikossa. kun esim menemme siskolleni saattaa roikkua vaan mun kimpussa vaikka siellä monta leikkikaveria. mullekin usien puhuu kuiskaamalla jos on muita paikalla. tarhassa kun tapaa veljensä ulkona niin hänelle puhuu,mutta ei aikuiselle ollenkaan eikä kellekään muillekaa oikeestan kun mulle ja vanhemmille ja mun parhaalle ystävälle.
 
voi toista. mitä he ovat tehneet tullakseen vastaan? onko tyttösi mielestäsi tyytymätön päiväkodissa itsekseen oloon, kaipaako seuraa vai ei? soita neuvolaan, siellä osaavat auttaa.
 
Minun 2v- ujo tyttöni aloitti marraskuussa päiväkodin ja alkoi puhua vapautuneesti siellä joulukuun puolivälissä. Kuulostaa aika kurjalta ettei vieläkään puhu siellä, ei selvästi koe oloaan turvalliseksi :(
 
Onko puhelias kotioloissa?

Mulla 4 v poika joka siirtyi isompien ryhmään syksyllä ja alkooi puhumaan aikuisille vasta nyt. Sitä ennen jutteli vain kavreille pk:ssa. Pk-tädit väittivat ujoksi, en tiedä, mä en koe että poika olisi ujo - ja sit kuitenkin kavereilleen puhuu.

Kotona kälkättää taas ihan hullun lailla, ettei suun vuoroa saa. ja heti kun haen hoidosta alkaa pälätys. Mutta ei suostu sanomaan pk-tädeille "heippa" kun lähdetään pihalta. Puistelee vaan päätään tai ääntelehtii kieltäytymisen merkiksi. Mulle tuli jo huoli "valikoivasta puhumattomuudesta", mutta voi olla aiheeton kun nyt on vähän alkanut juttelee. Poika on kyllä ollut aina avoin, utelias maailmanvalloittaja, mutta ehkäpä ollut kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä.
 
Kotona puhuu ihan hyvin mulle ja veljelleen.. mutta joo päiväkodissa ei puhu kenellekään muulle kun veljellensä ulkona(ovat eri ryhmissä). tytön ryhmässä lapsia on 19. ja tätä on jatkunut siitä alle 2v mitä oppi puhumaan ettei puhu vieraille, mutta häiritsee ku ei juurika siskolle puhu vaikka näkevät usein jne.
 
[QUOTE="swiss";25453508]Olisiko kyseessä selektiivinen mutismi? Meidän poika oli samanlainen, alkoi puhua vieraammille vasta kolmannella luokalla koulussa.[/QUOTE]

niin enpä tiedä, mutta pitäiskö tyttöä saada johonki tutkimuksiin?
 
[QUOTE="swiss";25453525]En tiedä, mutta ainakin meidän pojalle oli apua puheterapiasta.[/QUOTE]

no mistä sä aloit kyselee apua? puhuiko poikasi pienempänä? minkä ikäisenä aoitti puheterapian?
 
[QUOTE="kipsu";25453413]Onko puhelias kotioloissa?

Mulla 4 v poika joka siirtyi isompien ryhmään syksyllä ja alkooi puhumaan aikuisille vasta nyt. Sitä ennen jutteli vain kavreille pk:ssa. Pk-tädit väittivat ujoksi, en tiedä, mä en koe että poika olisi ujo - ja sit kuitenkin kavereilleen puhuu.

Kotona kälkättää taas ihan hullun lailla, ettei suun vuoroa saa. ja heti kun haen hoidosta alkaa pälätys. Mutta ei suostu sanomaan pk-tädeille "heippa" kun lähdetään pihalta. Puistelee vaan päätään tai ääntelehtii kieltäytymisen merkiksi. Mulle tuli jo huoli "valikoivasta puhumattomuudesta", mutta voi olla aiheeton kun nyt on vähän alkanut juttelee. Poika on kyllä ollut aina avoin, utelias maailmanvalloittaja, mutta ehkäpä ollut kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä.[/QUOTE]

Lisään vielä..
Me ollaan menossa pojan kanssa jatkotutkimuksiin, mutta muunkin asian takia kuin tän puheen. Tän puhumattomuus-ongelman vuoksi pk:ssa olivat sitä mieltä että lapsi tartteis tukea sosiaaliseen kanssa käymiseen, kun ei tosiaan tarpeitakaan ilmaise tädeille. Siis jos haluais enempi ruokaa, paleltaa...yms. sen verran on saanut syksylläkin suunsa auki, että sanoo "ei" jos pitäis tehdä jotain jota ei halua. Mutta siis pari viikkoa on ollut parannusta, mutta tätäkin varmaan käsitellään kun mennään jatkotutkimuksiin (toimintaterapeutin arvio mm.)
 
Minä en puhunut peruskouluaikana sanaakaan kellekään jos ei ollut pakko. Olin aina yksin koska olin niin ujo. Minua kiusattiinkin sen takia ja jotkut vieressä ääneen epäilivät minun olevan oikeasti mykkä kun en koskaan puhu.

Kerran pari joku luokkakaveri tuli joskus ala-asteella kylään meille ja ihmetteli kun yhtäkkiä minusta tuli ihan toisenlainen millaisena hän ei ollut minua koskaan nähnyt. Puhuin ja nauroin.

Olen aina ollut sellainen etten puhu paljoakaan vieraammissa ympäristöissä, mutta tuttujen ihmisten kanssa kylläkin. Olen tosi kova jännittämään vieläkin sosiaalisia tilanteita.
 
Viimeksi muokattu:
Olen kuullut useitakin juttuja, että kun lapsi on laitettu 3v hoitoon ja sitä ennen ei kovinkaan paljoa tai ainakaan päivittäistä lapsikokemusta, niin tuppaa sulkeutumaan sitten hoidossa. Mun 1v2kk aloitti hoidon pari viikkoa sitten ja on sellainen show-mies siellä hoidossa, ettei kukaan :D Jään kohta uudelle äippälomalle, mutta mietin pitäisinkö kuitenkin isoveljen pari päivää viikosta hoidossa, että säilyy tuntuma eikä ala ujostella turhia. Niin ja siis nyt käy 3krt/vko hoidossa, kun olen osa-aikaisena.
 

Yhteistyössä