Mitä mieltä näistä nykyajan nuorista, reilu parikymppisistä, joiden pitää saada heti kaikki?

["vieras"]

ja miten voit "Ostaa talon" jos olet 20 vuotias ja pari vuotta seurustellut ???

Miten se on mahdollista sen ikäisen perseaukisen ostaa 70 000e arvoinen ok-talo tai jopa kalliimpi ?

Eihän nyt jumalauta tällaiset asiat ole mahdollisia edes. Lainan saamiseen tarvii vakuudet ja vakityöpaikan,
mielellään joku 30v ihminen johon LUOTETAAN ja jolle annetaan vastuu!
Jos olet pari vuotta teiniduunia tehnyt niin ei sitä taloa niin vaan osteta.

Onpas täällä pölkkypäillä suuret luulot itestään....
kerätkää nyt ensin tilillenne edes 1000e puhdasta rahaa ja hankkikaa vaikka auto ILMAN LAINAA niin
alatte ymmärtää ettei täällä kermaperseilyllä pitkälle pötkitä

toki se on äidin pikku 20v prinsessojen ja pikkupoikien vaikea jälleen myöntää.. pitää olla bemari, audi jne jne jne
hauva ja ok-talo kaikki heti... tiilitalo ei puutalo jne jne jne.

tällaisia pellejä ei pitäisi maassamme enempää kaivata.

oikeudet on aikuisillla joten mitä vittua nämä murkkuiän juuri ohittaneet luulee olevansa?? niinkun?

Oletpa säälittävä. Ei taida elämä olla mennyt ihan niin kuin olet halunnut jos parikymppisiä haukutaan selittämättä naurettaviksi kakaroiksi. koet olevasi niin paljon parempi ihminen kun nyt satut olemaan vanhempi. Toivon etten muutu samanlaiseksi kusipääksi täytettyäni 30.

PS. Ystäväni, opiskelija ja samaan aikaan työssäkäyvä osti juuri mainitsemasi hintaisen kämpän. Hyvin sillä menee Ja rahasta ei ainakaan pulaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no meillä nuoret, kaksi poikaa ja heidän vaimonsa laskivat, että kannattaa ostaa talo, ja maksella lainaa siitä, , koska vuokrahan on tavallaan hukkaan heitettyä rahaa, siitä ei jää mitään käteen. mutta kun lainaa maksaa, niin joskus tulevaisuudessa se talo on oma.

 

[Meri__]

Täällä yksi "nykyajan nuori" ilmoittautuu!!!

Nykyisen mieheni kanssa seurustelimme 3 viikkoa, ja menimme kihloihin. Kihloissa olimme viikon, ja päätimme hääpäivän. Häihin on nyt aikaa enää 3kk. Huomenna alkaa uuden asuntomme vuokrasopimus. Muuttoa alamme tekemään jo tänään. Seurustelua takana nyt siis 4kk, ja viikko kihloissa. 3kk häihin. Voitko kuvitella? Lapsikin mahdollisesti jo tulossa, ainakin yritetään kovasti.

Tosin olimme n. 5 vuotta sitten jo ihastuneita toisiimme, välissä oli nuo vuodet ettei nähty tai puhuttu. Liekki syttyi uudestaan, kun näimme noiden vuosien jälkeen.

Ärsyttääkö?

 

[ihme mies]

Kyllä mä enemmän halveksun niitä kolmekyt ja risat olevia jotka kuvittelevat että maailma pyörii heidän ympärillään.

 

["Vieras"]

Ja nykyään eroamattomuus ei ole vaihtoehto jos on onnettomuutta. Ajatellaan, että "tehdään nyt sellainen kiva talo ku siinä lehdessä ja pari lasta, katotaan sit toimiiko. Kulta ei se oo maailman loppu jos erotaan, nyt vaan eteenpäin."
Ja sitten uutta kierrokseen ja samaa paskaa on edessä isolla todennäköisyydellä.

Kaikki johtuu siitä, että ihminen oli ennen nöyrä ja tajusi että vika on monesti omassa peilissä. Nykyään vika on aina muissa ja haetaan parempaa siihen onnettomaan tilaan. Tila joka on jotain pilvilinnoja.

[QUOTE="vieras";27107450]No silloin oli pakko pitää perhe koossa, eroaminen ei ollut vaihtoehto. Ei se perheen koossa pitäminen tarkoita sitä, että perhe olisi ollut myös onnellinen. Perheissä saattoi olla väkivaltaa, alkoholismia ja ties mitä paskaa, mutta yhdessä pysyttiin ja vaikka sitten masennuttiin. Onko se sitten parempi kuin ero, ja onnellisen elämän jatkaminen?
Ja nykyajan trendihän on nimenomaan vitkutella sitä perheen perustamista niin kauan kuin mahdollista, sinne kolme-nelikymppiseksi saakka. Sitten lasten saaminen ei enää olekaan niin helppoa, eikä lapsiperheen rytmiin tottuminen, kun on jo muodostunut niin vahvat omat rutiinit ja tarpeet vuosien saatossa. Tästä oli vastikään joku tutkimuskin tehty.[/QUOTE]

 

["vieras"]

Sitten sua AP varmasti ärsyttää meidän perhe. Tavattiin miehen kanssa kun oltiin 28, muutettiin yhteen 5kk seurustelun jälkeen, lapsi syntyi kun oltiin oltu yhdessä reilu vuosi. Kihloihin mentiin lapsen ollessa 7kk. Talo ostettiin kun oltiin tunnettu 1,5vuotta. Töissä käydään ja asiat hoidetaan kunnolla. Ja kaiken kukkuraksi rakastetaan toisiamme ja lastamme. Ärsyttääkö?

 

["Sitrus"]

Ei juurikaan kiinnosta muiden elämä, tehkööt kuten parhaaksi näkee.

Mutta se kieltämättä vähän ärsyttää että kun minä olen nyt 25, miehen kanssa neljä vuotta yhteiseloa takana ja ollaan pikkuhiljaa alettu miettimään että jos järjestettäisiin pienimuotoiset häät, laitettaisiin hakemus asuntolainasta ja sitten vielä chillailtaisiin vuosi tai pari ja olisikos sitten esikoisen aika tulla.

Ja tämä on parin kaverini (jotka ovat juurikin noita että kaikki piti saada nythetipaikalla täysi-ikäisyyden jälkeen, koulut jätettiin kesken, lapsi ensimmäisen vastaan tulevan miehen kanssa, kihloihin ja naimisiin ja ovat ehtineet erotakin...) aivan naurettavaa. Ensinnäkin he isoon ääneen sanoivat että onneksi itse tekivät lapsensa NUORENA (...jos saan esikoiseni 26-27 vuotiaana niin olen heidän mielestään mummoäiti ) ja että ei se meidänkään suhde yhtään sen paremmin kestä kuin muidenkaan jne jne... No okei, neljä vuotta on minusta sen verran pieni osa elämästä että ei voi tietää varmaksi, mutta oloni on hyvä ja turvallinen ja rakkaus roihuaa.

Minua ei haittaa se että nuorilla on kiire, mutta se haittaa että itse olen muka jotenkin "jäljessä" kun teen asiat omaan tahtiini jonka koen hyväksi. Sitä en ala määrittelemään mikä on "normaali" vauhti asioiden etenemiselle.