Mitä mieltä näistä nykyajan nuorista, reilu parikymppisistä, joiden pitää saada heti kaikki?

["vieras"]

Aletaan seurustella ja alkuhuumassa mennään heti kihloihin ja muutetaan yhteen, ostetaan talo ja järkätään häät ja kohta on lapsikin tulossa ja tunnettu vuosi tai kaksi.

Miksi nykyään pitää saada kaikki heti? Ennen sentään seurusteltiin ensin, sitten jossain vaiheessa muutettiin yhteen ja jos näytti siltä, että homma pelaa niin sitten kihloihin ja hankittiin talo. Tai yleensä siis ei taloa ekana vaan joku rivari tai kerrostalokämppä ja sitten perheen kasvaessa se isompi talo.

Jotenkin tuntuu, että ne jotka ennen hosui kihloihin niin nykyään se sama hosuminen hoidetaan menemällä naimisiin.

Suhteen alkuhuumakin kuitenkin kestää ainakin pari vuotta.

 

["vieras"]

Enpä ole ikinä tuollaisiin törmännyt mutta mitäs se mulle kuuluu. Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu.

 

[Phoebsi]

Ennen? Miten niin ennen seurusteltiin pitkään tai ei tehty lapsia nuorina?

No joo. Sääli, jos nuorilla on paineita "onnistua" elämässä heti, paineita hankkia kaikki se, mitä vähän vanhemmilla yleensä on. Mistä se johtuu, kuka paineet luo?

 

["vieras"]

1. "reilu parikymppinen" ei ole mikään nuori, vaan ihan omista asioistaan vastaava aikuinen joka tekee juuri niikuin parhaaksi katsoo, ihan niinkuin 3 tai 4 tai 5 kymppinenkin.

2. Kyllä myös ennenvanhaan perustettiin näitä "pikaperheitä", ei se ole mikään uusi ilmiö. Kun esimerkiksi nainen tuli vahingossa raskaaksi, saattoi mies viedä hänet vihille ettei sitten paheksuttaisi "aviotonta lasta".

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";27107381]1. "reilu parikymppinen" ei ole mikään nuori, vaan ihan omista asioistaan vastaava aikuinen joka tekee juuri niikuin parhaaksi katsoo, ihan niinkuin 3 tai 4 tai 5 kymppinenkin.

2. Kyllä myös ennenvanhaan perustettiin näitä "pikaperheitä", ei se ole mikään uusi ilmiö. Kun esimerkiksi nainen tuli vahingossa raskaaksi, saattoi mies viedä hänet vihille ettei sitten paheksuttaisi "aviotonta lasta".[/QUOTE]

Mutta silloin oltiin myös yhdessä ja pidettiin perhe koossa eikä haihateltu ja erottu heti, kun se alkuhuuma katosi.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="alkup";27107389]Mutta silloin oltiin myös yhdessä ja pidettiin perhe koossa eikä haihateltu ja erottu heti, kun se alkuhuuma katosi.[/QUOTE]

Silloin oli paineita olla yhdessä, avioero oli synti ja häpeä.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";27107389]Mutta silloin oltiin myös yhdessä ja pidettiin perhe koossa eikä haihateltu ja erottu heti, kun se alkuhuuma katosi.[/QUOTE]

Ja nykyään ei?

 

["hihhuli"]

itse olen varmaan paheksuvasi ihminen.. saatin esikoinen vuoden 2vuoden seurustelun jälkeen, ollessani 19v. (mies tuolloin 21v) toisen saimme vuosi esikoisen jälkeen ja naimisiin mentiin 4v. yhdessäolon jälkeen.. talo ostettiin 3vuoden yhdessäolon jälkeen

nyt vuosia takana yhteistä taivalta 12, ja hyvin pyyhkii

 

[dah]

Mä niin tykkään näistä yleityksistä, jotka tehdään mutun ja hevosmiesten tietotoimiston tiedon perusteella

 

["vieras"]

Tää on niin sukupolvi- ja paikkakuntakohtaista.

Pienillä paikkakunnilla omanikäiseni serkut ja kaverit (olen syntynyt 70-luvun lopulla) olivat kihloissa 17vuotiaina, pääasiallisesti, koska "on luuseri jos ei ole". Naimisiin 20vee, lapset perään ja nyt, vajaa 4kymppisinä, on uusi vauva ja uusioperhekuviot.

Itse asuin isossa kaupungissa. Kaverini, serkkuni isoissa kaupungeissa eivät menneet kihloihin, naimisiin vaan elelivät avoliitoissa, opiskelivat pitkään jne. Lapsia on nyt alkanut tulla, kun ne "maalaisserkut" pykäävät uutta kierrosta.

Toisaalta, nyt tuntuu olevan trendi, että ei ole enää "cool" olla avoliitossa, vaan nuoret avioituvat nopeammin - myös täällä isossa sitissä.

 

["vieras"]

Mikä lienee ap:lle "ennen"?

Minun mielestäni "ennen" ei harrastettu seksiä ennen papin aamenta, ei asuttu yhdessä eikä ostettu yhteistä asuntoa ennen naimisiinmenoa. Tai eihän "ennen" asunnon yhteisiä olleet, vaan miehen omaisuutta.

 

[Katylina]

Rahan käyttö enemmän huolestuttaa kuin parisuhteet.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";27107389]Mutta silloin oltiin myös yhdessä ja pidettiin perhe koossa eikä haihateltu ja erottu heti, kun se alkuhuuma katosi.[/QUOTE]

No silloin oli pakko pitää perhe koossa, eroaminen ei ollut vaihtoehto. Ei se perheen koossa pitäminen tarkoita sitä, että perhe olisi ollut myös onnellinen. Perheissä saattoi olla väkivaltaa, alkoholismia ja ties mitä paskaa, mutta yhdessä pysyttiin ja vaikka sitten masennuttiin. Onko se sitten parempi kuin ero, ja onnellisen elämän jatkaminen?
Ja nykyajan trendihän on nimenomaan vitkutella sitä perheen perustamista niin kauan kuin mahdollista, sinne kolme-nelikymppiseksi saakka. Sitten lasten saaminen ei enää olekaan niin helppoa, eikä lapsiperheen rytmiin tottuminen, kun on jo muodostunut niin vahvat omat rutiinit ja tarpeet vuosien saatossa. Tästä oli vastikään joku tutkimuskin tehty.

 

[fortunate]

Luohan se paineita, ahdistavaakin välillä, mutta yritän pysyä järkevänä ja miettiä muita juttuja.

Vastasin vain kysymykseen, kun en ole tuohon perheenperustamisen nopeuttamiseen nykynuorissa törmännyt, päinvastoin, perheen perustaminen tuntuu olevan iso mörkö monelle, juuri tämän ajan takia.
Muuten olen kyllä huomannut, että nuorten pitää saada kaikki heti.
Ei tajuta esim. sitä, että on ihan normaalia olla nuorena köyhä..

 

[Sanna80]

Jaa, paha olla mitään mieltä kun en tunne yhtäkään kuvailemasi kaltaista nuorta. Enimmäkseen mun tuntevat nuoret ajelehtii vielä pitkälle päälle parikymppisenä, jotku jopa yli kolmekymppisenä, joku käy töissä, joku opiskelee, harva edes seurustelee. Biletystä ja shoppailua näyttää elämä olevan.

Mun oman ikäisistä kavereista ne nuorimpana lisääntyneet on kyllä aika taloudellisessa kusessa ja yhteiskunnan elätettävänä, niitä kakaroita on sit siunaantunu ja omistusasunnoista tai uusista autoista ei kyllä oo tietoakaan.

 

["kyssä"]

Luohan se paineita, ahdistavaakin välillä, mutta yritän pysyä järkevänä ja miettiä muita juttuja.

Vastasin vain kysymykseen, kun en ole tuohon perheenperustamisen nopeuttamiseen nykynuorissa törmännyt, päinvastoin, perheen perustaminen tuntuu olevan iso mörkö monelle, juuri tämän ajan takia.
Muuten olen kyllä huomannut, että nuorten pitää saada kaikki heti.
Ei tajuta esim. sitä, että on ihan normaalia olla nuorena köyhä..

Esimerkiksi mitä heti? Tarkoitatko että otetaan vipeillä ja osamaksuilla koska on saatav kaikkea mihin ei ole varaa?

 

[nooh]

Ihan yhtä normaalia kuin 30v joka parin vuoden päästä naimisiin menee ja taloa ostelee. Tämä tuntuu olevan kyllä yleisempää. Luulevat olevansa niin voittamattomia ja suhde niin vakaa kun ovat 30v.

 

["vieras"]

Ap, olet vaan vanha. Tuo on siitä merkki.

 

["hmmm"]

Ap:lla taitaa olla vähän hämärtynyt kuva siitä miten ennen nämä asiat meni, jos kuvittelee että juuri nykyajan parikymppiset hosuvat.
Eivät kuulu minusta parikymppiset kategoriaan "nykyajan nuoret". Enemmänkin 13-18vuotiaat ovat niitä nykyajan nuoria. Parikymppiset nuoria aikuisia.

 

[7thHeaven]

Mä ainakin elän sillä mentaliteetilla, että tänään voi olla viimonen päivä.
Jos mua huvittais mennä kihloihin tunnissa niin menisin.
Ostaisin asunnon paskalta alueelta kahden sekunnin vilauksen jälkeen jos siitä tulis hyvät fibat.
Voisin irtisanoutua ja lähteä Andeille Chinchillatarhuriksi, jos mulle tulis sellanen fiilis.

Muiden päätökset muutenkaan harvoin on multa pois.

Ja ei kyllä ennen erityisesti odoteltu? Eiks se sillon ollu lähinnä samantien lapsi alulle ja häät? Esim. isovanhempieni aikaan. Toki sodan jälkeisistä lapsista tuli kulutuskeskeisempiä ja naisetkin alkoivat todella kouluttautua ja luomaan uraa, ei tehty lapsia ja sitoumuksia niin nuorena.

 

[Nyt 7v yhdessä]

Taidan sitten kuulua niihin. Tavattiin kun oltiin 18 ja 22v. Parin vuoden päästä kihloihin ja 3v seurustelun alusta esikoinen syntyi. Muutettiin jo ihan heti alussa yhteen ja naimisiin mentiin 4v tapaamisen jälkeen. Vai onko se 3v ja 4v sopivia aikoja sitten?

Taloa ei kyllä ole vielä ostettu vaan odotellaan vielä sopivaa hetkeä. Säästöä kertyy omaa asuntoa varten joten on jo kiikarissa.

Onko tästä jotain haittaa sitten? En ole huomannut miinuspuolia joten oikeat valinnat teimme.

Onko elämäntyylissämme sitten ollut jotain vikaa? Olen luullut että meille on käynyt todella hyvä tuuri, onnellinen avioliitto, ihana lapsi ja talous kunnossa. Pitäisikö nyt heittää rahat kaivoon ja alkaa köyhäilemään? Ja erota onnellisesta avioliitosta koska pitää olla päätön kana kolmekymppiseksi asti ja riekkua sinkkuna pitkin kyliä? (kärjistys)

 

[Janne]

Ei näistä kaksikymppisistä teineistä kukaan mitään ainakaan OSTA vaan hakee lainaa kuten kaikki kermaperseet joille on opetettu että pankki hoitaa! sitten ollaankin veloissa loppuelämä ja haarot levitetty parikymppisenä, pari mukulaa ja hauva, tila-auto ja kaikki sen takia ettei oltaisi "köyhiii ".

ärsyttäviä penskoja.

Olen nuori aikuinen päälle kolmekymppinen ja mielestäni asia on kyllä niin että nykykakaroilta puuttuu kuria.
Pankit antaa liian helpolla ja jos elämä on ollut lässyttelyä ja hemmottelua pienestä pitäen, niin tottakai nämä
leikkii heti aikuista vaikka en minä ainakaan parikymppistä aikuisena pidä vielä pitkään aikaan.

ihan selvä asia mutta eihän sitä sen ikäiset tallukat tietenkään halua myöntää.
Kova tarve on esittää aikuista mutta ei se ikä riitä.

 

[Janne]

ja miten voit "Ostaa talon" jos olet 20 vuotias ja pari vuotta seurustellut ???

Miten se on mahdollista sen ikäisen perseaukisen ostaa 70 000e arvoinen ok-talo tai jopa kalliimpi ?

Eihän nyt jumalauta tällaiset asiat ole mahdollisia edes. Lainan saamiseen tarvii vakuudet ja vakityöpaikan,
mielellään joku 30v ihminen johon LUOTETAAN ja jolle annetaan vastuu!
Jos olet pari vuotta teiniduunia tehnyt niin ei sitä taloa niin vaan osteta.

Onpas täällä pölkkypäillä suuret luulot itestään....
kerätkää nyt ensin tilillenne edes 1000e puhdasta rahaa ja hankkikaa vaikka auto ILMAN LAINAA niin
alatte ymmärtää ettei täällä kermaperseilyllä pitkälle pötkitä.

toki se on äidin pikku 20v prinsessojen ja pikkupoikien vaikea jälleen myöntää.. pitää olla bemari, audi jne jne jne
hauva ja ok-talo kaikki heti... tiilitalo ei puutalo jne jne jne.

tällaisia pellejä ei pitäisi maassamme enempää kaivata.

oikeudet on aikuisillla joten mitä vittua nämä murkkuiän juuri ohittaneet luulee olevansa?? niinkun?

 

[reilu 20 v]

no siks ku kaikkee pitää olla ja me tehdään ihan mitä vittuu vaan mieti sitä!!

 

["nuori äiti"]

Maailma on muuttunut. Suomessa tuntuu nykyään olevan paljon enemmän kultalusikka suussa syntyneitä, joille vanhemmat ostaa autot ja asunnot... Ja harmittavan usein huonompiosaiset ovat syystäkin köyhempiä.
Harvassa ovat fiksut parikymppiset.

Itse olen parikymppinen, huonoista oloista lähtöisin. Parhaani teen tässä maailmassa pärjätäkseni. Vaikka ajoittain tunnen kateutta helpon elämän saaneita kohtaan, olen hyvilläni taustastani, koska koen sen olleen itselleni hyödyksi... Olen oppinut miten tätä elämää ei tule elää, joten en käytä alkoa, en tupakoi, en käytä väkivaltaa, hoidan raha-asiat hyvin enkä velkaannuta itseäni ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ja kohtelias muille ihmisille.
Omaan kotiin olisi jo kova hinku, mutta säästää pitää ennen lainan ottamista. Enkä todellakaan ota mitään ylisuurta lainaa, vaan alle 100 000.