Eli miehellä siis 6 vuotias tytär,joka on meillä joka toinen viikonloppu ja viikollakin käy usein..Miehen ex tuppaa olemaan vähän sen tyylinen,että muuttelee suunnitelmia tytön meille tulemisen suhteen aika usein.
Esim.Pari viikkoa sitten tytön piti olla meillä koko viikonloppu,mutta äiti vaihtoikin sen niin että oli vain yhden yön.Sitten soitti perään vielä,että tyttö on meillä myös seuraavana viikonloppuna yhden yön ja sitä seuraavan viikonlopun kokonaan.
Näettekö te tässä logiikkaa?
Noh,minulla sitten meni hermot ja otin yhteyttä miehen exään ja sanoin,että hän ei voi mielivaltaisesti muutella suunnitelmia kysymättä meiltä mitään ja johan tommonen hämmentää lastakin!Tyyppi sitten vaan alko itkeskelemään,että hänet ymmärretään aina väärin yms ja hänellä on niin kovin vaikeeta yms..Sitten alko tulemaan viestejä että ei hän tyttöä meille väkisin tuputa jos ei haluta ja lapsi on meille vaan vaivaks. :headwall: Sanoin siihen,että tyttö voi vaikka asua meillä kunhan asiasta sovitaan ja pidetään sopimuksesta kiinni.
Tämän jälkeen siis ollut välit miehen exän kanssa viileän asialliset..Tänään hän soitti ja sano,että meidän pitäis puhua kolmestaan.Sanoin,että alan kyllästyä tähän soutamiseen ja huopaamiseen,että tällä kertaa saavat selvittää kahdestaan nämä sotkut.Ex yritti kovasti,että minäkin tulisin paikalle puhumaan asioista,mutta sanoin että haluan miettiä.Nyt alan kallistua siihen että en halua mennä puhumaan asioista..Syystä että koko tämän ajan kun ollaan miehen kanssa oltu yhdessä niin minä olen sopinut riitoja,yrittänyt ajatella tytön parasta ja minä olen AINA selvittänyt tälläiset ristiriita tilanteet.Nyt alkaa olla mitta täynnä.
Eli,eikö miehen ja hänen exänsä olis aika opetella kommunikoimaan keskenään ilman minua? :|
Esim.Pari viikkoa sitten tytön piti olla meillä koko viikonloppu,mutta äiti vaihtoikin sen niin että oli vain yhden yön.Sitten soitti perään vielä,että tyttö on meillä myös seuraavana viikonloppuna yhden yön ja sitä seuraavan viikonlopun kokonaan.
Noh,minulla sitten meni hermot ja otin yhteyttä miehen exään ja sanoin,että hän ei voi mielivaltaisesti muutella suunnitelmia kysymättä meiltä mitään ja johan tommonen hämmentää lastakin!Tyyppi sitten vaan alko itkeskelemään,että hänet ymmärretään aina väärin yms ja hänellä on niin kovin vaikeeta yms..Sitten alko tulemaan viestejä että ei hän tyttöä meille väkisin tuputa jos ei haluta ja lapsi on meille vaan vaivaks. :headwall: Sanoin siihen,että tyttö voi vaikka asua meillä kunhan asiasta sovitaan ja pidetään sopimuksesta kiinni.
Tämän jälkeen siis ollut välit miehen exän kanssa viileän asialliset..Tänään hän soitti ja sano,että meidän pitäis puhua kolmestaan.Sanoin,että alan kyllästyä tähän soutamiseen ja huopaamiseen,että tällä kertaa saavat selvittää kahdestaan nämä sotkut.Ex yritti kovasti,että minäkin tulisin paikalle puhumaan asioista,mutta sanoin että haluan miettiä.Nyt alan kallistua siihen että en halua mennä puhumaan asioista..Syystä että koko tämän ajan kun ollaan miehen kanssa oltu yhdessä niin minä olen sopinut riitoja,yrittänyt ajatella tytön parasta ja minä olen AINA selvittänyt tälläiset ristiriita tilanteet.Nyt alkaa olla mitta täynnä.
Eli,eikö miehen ja hänen exänsä olis aika opetella kommunikoimaan keskenään ilman minua? :|