Mitä mieltä kummista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Lapseni on nyt 10v. Kummitäti on käynyt lapsen synttäreillä vain 4 kertaa. Joka vuonna kutsutaan, mutta tosiaan vain 4 kertaa on tullut. Syynä aina oma tai lapsensa sairaus (flunssa/mahatauti/pääkipu). Olen kutsunut sitten jälkikäteen uudestaan, mutta taaskaan ei tule. Yleensä on töissä tai kummin lapsi isällään ettei pääse. Ei edes soita lapsen syntymäpäivänä. Minun sen sijaan joka olen hänen lapsensa kummi tulee olla siellä joka vuosi kun on lapsen syntymäpäivä. ALkaa pikku hiljaa jurpia koko homma. Tekisi mieli olla menemättä mutta eihän se kummilapseni vika ole. Kummitäti ei koskaan kysele mitä kummilapselle kuuluu. Kävi viimeksi meillä kun lapsi täytti 5 vuotta.
 
[QUOTE="vieras";28407367]Miksi valitsit hänet kummitädiksi? Ette vaikuta kovin läheisiltä.[/QUOTE]

Hän on tai siis oli hyvä lapsuudenystäväni. Kaikki muuttui kun lapseni täytti 1v. Sen jälkeen meidän yhteydenpito hänen osaltaan lopahti. Eli oli jo kummina, en olisi pyytänyt jos olisin tiennyt mitä tulee.
 
[QUOTE="vieras ap";28407378]Hän on tai siis oli hyvä lapsuudenystäväni. Kaikki muuttui kun lapseni täytti 1v. Sen jälkeen meidän yhteydenpito hänen osaltaan lopahti. Eli oli jo kummina, en olisi pyytänyt jos olisin tiennyt mitä tulee.[/QUOTE]Harmin paikka. Mulla itselläni on ns. velvollisuuskummit, joiden kanssa en ole enää missään tekemisissä. Lapsena kyllä sain lahjat jouluna ja synttäreinä, mutta lopulta kummeilla ei ole ollut mun elämään suurtakaan merkitystä, eikä sillä ovatko osallistuneet jokaisille synttäreille.

Olishan se kiva, jos kummit olisi lapselle läheiset, mutta elämäntilanteet ja ihmisetkin muuttuu paljon. Mistä sitä tietää, onko jonkun kanssa hyvä ystävä loppuelämää, ja miten paljon kummi pystyy ja haluaa olla mukana lapsen elämässä. Lapsella voi kuitenkin olla paljon muitakin tärkeitä luottoaikuisia, vaikka heillä ei kumminkirjaa olisikaan.
 
Minusta kummina on tullut vain tavaroiden ostaja. Ei siinä mitään, muistan kyllä kaikki mahdolliset merkkipäivät, mutta kun lahjat eivät meinaa kelvata, siis vanhemmille. Nyt kun kummilapsi on isompi olenkin antanut tosi tyhmän ja kylmän lahjan niin jouluna, kuin synttärinäkin, eli rahaa. Sitä antamaani seteliä sitten katsotaan nyrpein kasvoin, taitaa olla liian vähän. Kun pyydän lasta viettääkseni hänen kanssaan aikaa, löytyy aina jokin este. Että näin.
 

Yhteistyössä