mitä me teimme väärin, että synnytin poikavauvan? joka on oikea riesa!

["työssäkäyvä äiti"]

päätimme mieheni kanssa tehdä yhden lapsen, koska olemme olleet jo niin kauan yhdessä ja olemme lapsirakkaita. emme kuitenkaan olisi arvanneet tämän olevan rankkaa ja halusimme molemmat tyttölapsen. miehen mielestä poikakin olisi ollut ihan ok. no mutta nyt kun lapsemme on 4kk vanha, olemme huomanneet että häntä on vaikea hoitaa. ei syö, ei nuku eikä ole koskaan hiljaa. huutaa kuin hullu. kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei auta. edes koiramme ei ole koskaan haukkunut noin paljoa kuin tuo kakara.
tiedämme että on olemassa pariskuntia, jotka yrittävät lasta mutta eivät onnistu siinä eikä minun pitäisi valittaa mutta tämä on niin rankkaa. rakastamme lastamme mutta myönnämme olevamme enemmän uraohjuksia kuin kotivanhempia. kai tässä pitää jotenkin pärjätä.

 

[Björn]

4kk Luulin että puhut jostain teini-ikäisestä lapsesta..

 

[ei se sukupuoli...]

Meillä tyttö yli aktiivinen, vauvana helppo ja hyvä uninen. Siihen se sitten jäikin. Sen jälkeen on piisannut kyllä "ongelmia". Touhottaa, koohottaa ja mitään ei usko. Järkyttäviä raivareita, satuttaa itseään koko ajan ja aina äänessä.

Poika taas vaativa vauvana, nyt isompana helpottanut. Tottelevainen ja rauhallinen lapsi, eikä puoliksikaan niin aktiivisesti pahan teossa kuin isosiskonsa, ei melua ja kälätä koko ajan.

Huomaa myös eron siinä että pojalla paljon kavereita ja otetaan leikkiin helposti mukaan tyttö taas usein torpedoi toisten leikit ja siitä johtuen ei niin paljon lapsia kun hänen kanssaan tahtoisi leikkiä.

 

["hohhoijaa"]

No ainakaan se vauva ei tehnyt mitään väärin, että sai raukka noin pöhelöt vanhemmat...

 

["kolmen äiti"]

Voi kuule, se vauva-arki voi olla raskasta, mutta kun lapsesi kasvaa opit vielä arvostamaan sitä aikaa. Ja varmasti tulet ajallaan rakastamaan poikaasi enemmän kuin mitään koko maailmassa.

Esikoisen kanssa arkeni oli samanlaista kuin sulla (huonosti viihtyvä, kitisevä vauva), silti "uskalsimme" tehdä vielä toisen ja vielä kolmannenkin lapsen. Nyt kun lapset ovat 3,5v., 6v. ja 8v., niin arki on aivan mahtavaa kun saa touhuta lasten kanssa.

 

[Uranus]

Vai on 4 kk ikäinen vauva teille riesa. Eipä tähän voi mitään sanoa.

 

[Miili]

No voi voi. Huono on jos provoksi on tarkoitettu.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";26344943]päätimme mieheni kanssa tehdä yhden lapsen, koska olemme olleet jo niin kauan yhdessä ja olemme lapsirakkaita. emme kuitenkaan olisi arvanneet tämän olevan rankkaa ja halusimme molemmat tyttölapsen. miehen mielestä poikakin olisi ollut ihan ok. no mutta nyt kun lapsemme on 4kk vanha, olemme huomanneet että häntä on vaikea hoitaa. ei syö, ei nuku eikä ole koskaan hiljaa. huutaa kuin hullu. kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei auta. edes koiramme ei ole koskaan haukkunut noin paljoa kuin tuo kakara.
tiedämme että on olemassa pariskuntia, jotka yrittävät lasta mutta eivät onnistu siinä eikä minun pitäisi valittaa mutta tämä on niin rankkaa. rakastamme lastamme mutta myönnämme olevamme enemmän uraohjuksia kuin kotivanhempia. kai tässä pitää jotenkin pärjätä.[/QUOTE]

Tämähän oli provo, mutta jos olisi totta niin sanoisin että nyt palkkaatte omistautuvan kodin- ja lapsenhoitajan, jonka sitoutatte paitsi rakkaudellaan lapseen myös tuntuvilla taloudellisilla eduilla.

Kaksi uraohjusta tienaa niin paljon että lastenhoitaja voi hyvinkin tehdä uran lastenhoitajana.
Minun vanhempani eivät edes ollet uraohjuksia, mutta SILTI meillä oli Alli, jonka palkka/etu/tyytyväisyys oli ensisijainen vanhempien laskunmaksussa.

30 v päästä lapsen 30 v juhlissa lapsi, jos homma onnistui, kiittää vanhempiaan ja hoitajaansa. Tasaveroisesti.

Kaikki voittaa?

 

["työssäkäyvä äiti"]

[QUOTE="kolmen äiti";26345013]Voi kuule, se vauva-arki voi olla raskasta, mutta kun lapsesi kasvaa opit vielä arvostamaan sitä aikaa. Ja varmasti tulet ajallaan rakastamaan poikaasi enemmän kuin mitään koko maailmassa.

Esikoisen kanssa arkeni oli samanlaista kuin sulla (huonosti viihtyvä, kitisevä vauva), silti "uskalsimme" tehdä vielä toisen ja vielä kolmannenkin lapsen. Nyt kun lapset ovat 3,5v., 6v. ja 8v., niin arki on aivan mahtavaa kun saa touhuta lasten kanssa.[/QUOTE]

kiitos tuesta, mutta me emme aio tehdä yhtään enempää lapsia. synnytyksen jälkeen minulle tehtiinsterilisaatio. mieheni on myös alkanut epäillä, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="työssäkäyvä äiti";26345090]kiitos tuesta, mutta me emme aio tehdä yhtään enempää lapsia. synnytyksen jälkeen minulle tehtiinsterilisaatio. mieheni on myös alkanut epäillä, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.[/QUOTE]

Mulla ainakin oli selkeät Baby Blues-oireet ekan lapsen jälkeen ja uskon vahvasti että se sinullakin saattaa olla. Meillä arki lähti hiukan helpottamaan siinä 6kk jälkeen ja mitä lähemmäs lapsi alkoi olla 1 vuotta ja oppi kävelemään, kun ei enää roikkunut niin paljon minussa. Tsemppiä, tiedän tarkkaan miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu!

 

[Naspula]

Miten ei voi tietää, että lapsen hoito voi olla raskastakin? :headwall: