V
vierailija
Vieras
Oon naimisissa, kahden yläkoululaisen äiti.
Mun mies on varmaan alkoholisti. Vuosien aikana juominen on lisääntynyt paljon. Nykyään on välillä lastenkin edessä humalassa. Eikä nyt puhuta saunaoluista. Hän uhkaa mua lyömisellä joskus. Viimeksi töissä viikolla. Kännissä. Selvinpäin oli loukkaantunut, koska "häpäisin" hänet soittamalla paikalle mun sukulaisen.
Haluaisin erota, mutta en saa itseäni tekemään sitä. Tästä pikkukylästä ei löydy mulle ja lapsille asuntoa. Talo pitäisi kunnostaa loppuun ennen kuin se kannattaa myydä. Mies ei sitä tee. Eroaminen olisi paljon helpompaa muutaman vuoden päästä, kun lasten koulu ei sanele sitä, missä haluan asua. Lainojenkin suhteen siihen mennessä helpottaisi. Nyt on aika tiukkaa.
Mutta jaksanko tätä niin kauan?
Mitä tämä tekee lapsille?
Kumpi on pahempi heille jäädä vai lähteä?
Oon ollu jo vuosia (varmaan 7 vuotta jo) enempi tai vähempi ihastunut toiseen mieheen. Tiedän, että tunne on molemminpuolinen. Kai. Se ei ole kadonnut minnekään, vaikka välimatkaa on välillä ollut satoja kilometrejä. Me ei haluta tehdä mitään väärää. Tai mä en halua. Mies on sanonut, että mä päätän, miten tässä edetään. Ei olla edetty.
Harvoin näemme. Lähinnä yhteisten tuttavien kanssa, satunnaisesti baarissa. Meillä kotona, hän on perhetuttu.
En tiedä olenko ihastunut häneen vai olenko vain onnellinen, että joku tykkää musta.
Tämän miehen takia en eroa, mutta hän lohduttaa mua. Viestein pääasiassa. Onko se väärin? Mitä jos joskus haluaisinkin edetä? On ihanaa, kun kelpaa jollekin.
Mitä mä teen?
Mun mies on varmaan alkoholisti. Vuosien aikana juominen on lisääntynyt paljon. Nykyään on välillä lastenkin edessä humalassa. Eikä nyt puhuta saunaoluista. Hän uhkaa mua lyömisellä joskus. Viimeksi töissä viikolla. Kännissä. Selvinpäin oli loukkaantunut, koska "häpäisin" hänet soittamalla paikalle mun sukulaisen.
Haluaisin erota, mutta en saa itseäni tekemään sitä. Tästä pikkukylästä ei löydy mulle ja lapsille asuntoa. Talo pitäisi kunnostaa loppuun ennen kuin se kannattaa myydä. Mies ei sitä tee. Eroaminen olisi paljon helpompaa muutaman vuoden päästä, kun lasten koulu ei sanele sitä, missä haluan asua. Lainojenkin suhteen siihen mennessä helpottaisi. Nyt on aika tiukkaa.
Mutta jaksanko tätä niin kauan?
Mitä tämä tekee lapsille?
Kumpi on pahempi heille jäädä vai lähteä?
Oon ollu jo vuosia (varmaan 7 vuotta jo) enempi tai vähempi ihastunut toiseen mieheen. Tiedän, että tunne on molemminpuolinen. Kai. Se ei ole kadonnut minnekään, vaikka välimatkaa on välillä ollut satoja kilometrejä. Me ei haluta tehdä mitään väärää. Tai mä en halua. Mies on sanonut, että mä päätän, miten tässä edetään. Ei olla edetty.
Harvoin näemme. Lähinnä yhteisten tuttavien kanssa, satunnaisesti baarissa. Meillä kotona, hän on perhetuttu.
En tiedä olenko ihastunut häneen vai olenko vain onnellinen, että joku tykkää musta.
Tämän miehen takia en eroa, mutta hän lohduttaa mua. Viestein pääasiassa. Onko se väärin? Mitä jos joskus haluaisinkin edetä? On ihanaa, kun kelpaa jollekin.
Mitä mä teen?