O
Onnellista odotusta?
Vieras
Voi että tekis mieli ampua tuo ukko kuuta kiertävälle radalle.
Mulla on kolmen viikon päästä laskettu aika, esikoista odotan. Yöunet on olleet tunnin-kahden pätkissä viime heinäkuulta asti, juoksen vessassa parin tunnin välein. Alapäässä on liitoskipuja kun paikat on alkaneet löystyä synnytystä varten, Närästää ihan sikana, väsyttää ja en jaksa seisoa varttia pidempää ilman että pitää huilata välillä.
Mies ei voi ymmärtää! Hänen suurin ongelmansa on tällä hetkellä se että en osoita ammatillista kunnianhimoa, mun työura ei ole hänen mielestään edennyt mihinkään valmistumisenjälkeisen ekan työpaikan jälkeen. (oikeesti, onko just nyt se oikea aika huolehtia tuosta???). Minä en jaksa kuunnella sitä mäkätystä ja se hermostuu siitä, huutaa, että ei raskaus tee kenestäkään aivotonta, sun on ihan turha teeskennellä. (ei sit tuu mieleen, et 7 kk riittämätöntä unta ja jatkuvat kivut, vois vaikuttaa keskittymiskykyyn?). En jaksanut kuunnella sitä päpätystä ja laitoin kylppärinoven lukkoon takanani. Se sitten keksi, että se tarvii just sillä hetkellä siellä olevan kylpytakin ja alkoi sit hakata ovea. Kun sain asiani hoidettua avasin oven ja käskin olla huutamatta, sain sitten iskun käsivarteeni, siinä on nyt sitten mustelma. Kehui lyövänsä uudestaankin jos aihetta ilmenee. Sanoin miehelle että saa alkaa etsimään uutta osoitetta. Raskaanaolevaa naista lyövä ja sillä ylpeilevä mies ei kuulu mun elämää eikä etenkään mun lapsen elämään.
Olen nyt sitten nukkunut yöt mahoineni olkkarin sohvalla viime lauantaista asti. Mies ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään eikä todellakaan mitään syytä pyytää anteeksi. Olis varmaan pitänyt soittaa poliisit hakemaan sen pois heti silloin. Nyt se vaan natisee et eihän hän ole edes raiskannu mua tai mitään, ei nainen voi muuttua aivottomaksi raskaana, ei voi olla noin vähän kiinnostusta omaan ammattiin ja urakehitykseen.... pälä pälä pälä...
Joo raskaus on naisen parasta aikaa. Not!
Tuokin mies oli ihan mukava ennen tätä raskautta. Ollaan oltu kimpassa liki 12 vuotta ja nyt yhtäkkiä pitää kaivaa kaikki vanhat ongelmat ja kysymykset tuolta viimeisten 12 vuoden ajalta ja ne pitäis saada ratkaistua välittömästi. Tän kun olisin tiennyt etukäteen niin olisin antanut tolle kenkää ja hoitanut lisääntymisen jonkin fiksumman miehen kanssa.
Mitä hemmettiä mä teen nyt?
Yritänkö saada jonkun kokeneemman isän selittämään tolle mitä naiselle tapahtuu raskaana ollessa? Siis että nainen ihan oikeesti "kadottaa" ne aivonsa, eikä todellakaan kykene samaan kuin ennen raskautta, puhumattakaan että saisi ratkaistua kaikki menneen ajan mysteerit, jotka jäivät ratkomatta silloin kun oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Vai hommaanko jotku gorillat heittämään ton hittoon mun elämästä? Se on kuitenkin tän lapsen isä ja siinä on mulla sitten selittelemistä paitsi läheisille myös lapselle itselleen.
Mä en jaksa.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Mulla on kolmen viikon päästä laskettu aika, esikoista odotan. Yöunet on olleet tunnin-kahden pätkissä viime heinäkuulta asti, juoksen vessassa parin tunnin välein. Alapäässä on liitoskipuja kun paikat on alkaneet löystyä synnytystä varten, Närästää ihan sikana, väsyttää ja en jaksa seisoa varttia pidempää ilman että pitää huilata välillä.
Mies ei voi ymmärtää! Hänen suurin ongelmansa on tällä hetkellä se että en osoita ammatillista kunnianhimoa, mun työura ei ole hänen mielestään edennyt mihinkään valmistumisenjälkeisen ekan työpaikan jälkeen. (oikeesti, onko just nyt se oikea aika huolehtia tuosta???). Minä en jaksa kuunnella sitä mäkätystä ja se hermostuu siitä, huutaa, että ei raskaus tee kenestäkään aivotonta, sun on ihan turha teeskennellä. (ei sit tuu mieleen, et 7 kk riittämätöntä unta ja jatkuvat kivut, vois vaikuttaa keskittymiskykyyn?). En jaksanut kuunnella sitä päpätystä ja laitoin kylppärinoven lukkoon takanani. Se sitten keksi, että se tarvii just sillä hetkellä siellä olevan kylpytakin ja alkoi sit hakata ovea. Kun sain asiani hoidettua avasin oven ja käskin olla huutamatta, sain sitten iskun käsivarteeni, siinä on nyt sitten mustelma. Kehui lyövänsä uudestaankin jos aihetta ilmenee. Sanoin miehelle että saa alkaa etsimään uutta osoitetta. Raskaanaolevaa naista lyövä ja sillä ylpeilevä mies ei kuulu mun elämää eikä etenkään mun lapsen elämään.
Olen nyt sitten nukkunut yöt mahoineni olkkarin sohvalla viime lauantaista asti. Mies ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään eikä todellakaan mitään syytä pyytää anteeksi. Olis varmaan pitänyt soittaa poliisit hakemaan sen pois heti silloin. Nyt se vaan natisee et eihän hän ole edes raiskannu mua tai mitään, ei nainen voi muuttua aivottomaksi raskaana, ei voi olla noin vähän kiinnostusta omaan ammattiin ja urakehitykseen.... pälä pälä pälä...
Joo raskaus on naisen parasta aikaa. Not!
Tuokin mies oli ihan mukava ennen tätä raskautta. Ollaan oltu kimpassa liki 12 vuotta ja nyt yhtäkkiä pitää kaivaa kaikki vanhat ongelmat ja kysymykset tuolta viimeisten 12 vuoden ajalta ja ne pitäis saada ratkaistua välittömästi. Tän kun olisin tiennyt etukäteen niin olisin antanut tolle kenkää ja hoitanut lisääntymisen jonkin fiksumman miehen kanssa.
Mitä hemmettiä mä teen nyt?
Yritänkö saada jonkun kokeneemman isän selittämään tolle mitä naiselle tapahtuu raskaana ollessa? Siis että nainen ihan oikeesti "kadottaa" ne aivonsa, eikä todellakaan kykene samaan kuin ennen raskautta, puhumattakaan että saisi ratkaistua kaikki menneen ajan mysteerit, jotka jäivät ratkomatta silloin kun oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Vai hommaanko jotku gorillat heittämään ton hittoon mun elämästä? Se on kuitenkin tän lapsen isä ja siinä on mulla sitten selittelemistä paitsi läheisille myös lapselle itselleen.
Mä en jaksa.
Kiitos kun jaksoit lukea.
