Mitä mä teen ton puoltoistavuotiaan nukkumisen kanssa? Alkaa keinot olla loppu.

["kaari"]

[QUOTE="hei";22765800]Minä tuossa aiemmin kyselin kuinka pitkään olette samaa kaavaa toistaneet? Meillä tyttö jolla erilaisia kausia tuon nukahtamisen kanssa, nukkuu kyllä sitten nukahdettuaan yleensä hyvin.
Meillä oli 1v.tienoilla tuo kausi jolloin huusi paniikkiitkua jos yritin poistua huoneesta, joten jäin sängyn viereen ja ihan sama juttu kuin teillä että alkoi ihana esiintyminen äidille (nauraa, loikkii, seisoo ja tiirailee) Ja ei tullut siis kyseeseenkään lähteä pois, olisi huutanut ittensä läkähdyksiin, joten jäin vuoteen vierelle ja annoin ilta toisensa jälkeen esiintyä parikin tuntia, lopulta tajusi että tylsäähän tämä on kun äidiltä ei saa huomiota. Eli siihen loppui se kausi ja nukahti minun läsnäollessa hetkessä.

Sitten olikin vähän aikaa seesteistä (varmaan 2kk) ja alkoi uusi esiintymiskausi, siinä vaiheessa pimensin huoneen pimennysverhoilla niin mustaksi ettei nähnyt minua. ja tietty aloitti paniikkihuudon heti, mutta rauhoittua kun sanoin oikein napakasti että äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja tätä toistin niin kauan kunnes tajusi ettei kannata esiintyä kun äiti ei näe, ja kuitenkin on turvallista käydä nukkumaan kun äiti on läsnä. Eli pointtini on, että josko sitkeys palkittaisiin! vaatii kyllä hermoja kuukauden verran katsoa kun lapsi loikkii sängyssään jne. mutta lopulta tylsistyy kun aina vaan toistetaan samaa kaavaa.

Tällä hetkellä muutti omaan huoneeseen, tilanne vähän samanlainen kuin teillä eli pakko oikeastaan siirtää, jos meinasi lapselle rauhalliset unet saada ( isän työ ).
Tietty paniikkihuuto alkoi, mutta jäin huoneen ulkopuolelle ja joka kerta kun aloitti huudon, sanoin äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja ei tarttenut kuin muutama ilta tehdä näin niin alkoi nukkumaan meno sujua.

Suosittelen soittamaan apua tässä unikoulujutussa tai sitten miettimään oman jutun mikä toimisi parhaiten ja toistaa sitä niin kauan kunnes alkaa sujua. En itse ole huudatuksen kannalla, joten joku väsytystaktiikka olisi varmaan paikallaa, eli toistoa, toistoa ja toistoa kunnes lapsi älyää että äiti ei nyt anna periksi. Tsemppiä teille. Tässä vain omakohtaisia kokemuksia, mutta vannon että tuota nukahtamista vastaan taistellan aika ajoin meilläkin ja jos ei heti ala toistaa jotain rutiinia niin helvetti on valloillaan. Käyty hoksottimiasi mikä juttu teillä voisi toimia![/QUOTE]

Laittaisin tähän halin, jos osaisin
Kiitos sulle, että edes joku (taisi joku muukin onneksi olla kun vaiin sinä) joka ymmärsi mun ongelman!
Joo, kaipa se on vaan pakko jatkaa samaa, että ollaan vaan sängyn vieressä... Tuntuu vaan niin turhauttavalta, niinkun itekin kirjoitit
Koitan nyt ettiä täältä tota unikoulujuttua lähempää, josko sieltä sais apua... Sitä odotellessa jatketaan sängyn vieressä hengailua, jos parempia ideoita ei tule

 

[meilnäin]

Uudet runkopatjasängyt maksavat n.80€ ja näille on käyttöä sitten myöhemmin lasten sänkyinä.

Meillä on kyllä lasten uni mennyt meidän vanhempien unipaikkojen edelle. Mies on nukkunut jo reilu 2 vuotta olkkarin sohvalla. Nyt kyllä mahtuu jo makkariinkin, kun meillä 240cm leveä sänky. Meillä on kolme huonosti nukkuvaa lasta, jotka nukkuvat yön minun viekussa. Vaikka kuinka saavat läheisyyttä päivällä ja kaikki temput tehdään niin yölläkin tarvivat läheisyyttä. Lapset ovat kuitenkin vain hetken pieniä.

 

["hah"]

taas on muutama härhö etsiytynyt tähänkin keskusteluun
Ap, ymmärrän täysin, täällä on samanlainen tapaus. Ei auta kuin jaksaa, ja kannattaa olla yhteydessä johonkin unikoulun järjestäjään!

 

["Hei"]

Vielä sinulle aloittaja: kiitos haleista! Ymmärrän kyllä turhautumisesi ja välillä olen kiehunut raivosta kun tytömme loikkii kuin apina sängyssään. Olen tullut mieheni viereen monestikin ja tihrustanut itkua, etten enää jaksa kun tyttö pelleilee kustannuksellani. Mutta samalla olen sisuuntunut niin paljon ja ajatellut että istun tässä vaikka maailman tappiin asti jos muu ei auta Ja taas äiti sitkeydellään voitti lopulta, mutta hermoja vaatii.

Lohdutan vielä että luultavasti on joku kausi ja saattaa mennä vain yhtäkkiä ohi. Meilläkin luulin että kun totutin tytön siihen että jään hänen sängyn viereen niin istunpa siinä vielä kun tyttö on murrosiässä Mutta yhtenä iltana hermostuin kun aloitti taas loikkimisen ja hermoni vain petti ja läksin pois niin tyttö ei huutanutkaan ja alkoi siitä saakka nukkua ilman minun läsnäoloa. Eli näin nämä tilanteet muuttuu.. Lohduttaudu että tämä tosiaankin on vain joku kausi ja se menee ohi kun jotenkin taiteilette niin ettei äiti tai poika joudu kovin paljoa itkemään! Oikeasti kyllä siitä!

 

[Kotilohikäärme]

Meidän pikkujäbälle (1,5-v) on tärkeetä että sen laittaa joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Se aika on klo 20, viimeistään 21. Usein yhdeksältä peli on jo menetetty ja toiminta menee ylikierroksille, jolloin nukuttaminen vaikeutuu *1000. Klo 20 nukahtaa yleensä ilman ongelmia vaikka ei vaikuttaisikaan yhtään väsyneeltä.
Onko aina sama ihminen nukuttamassa? Meillä nukuttaminen helpottui huomattavasti kun minä, joka siihen asti aina nukutin, jouduin sairaalaan ja lapsen isä nukutti. Lapsi huusi tunnin ja nukahti. Siitä lähtien on nukahtanut ilman mitään huutoja oli kuka hyvänsä nukuttamassa.

Laulamisesta... Laulan joka ilta saman laulun. Ekan säkeistön aikana lapsi ei pysy makuulla, tokan aikana tulee jo haukotus, kolmannen aikana on jo ihan hiljaista.

Ja huomiosta. Jos istun sängyn vierellä, show on taattu. Menen viereiselle sängylle lukemaan ja en vastaa mihinkään huuteluihin. Ehkä 5min huomionhakuyritysten jälkeen käyn vaan kamppaamassa takaisin selälleen ja sanon hyvää yötä tai en mitään. Laulan sen laulunkin sieltä meidän sängyltä mikä on vieressä mutta sinne ei näe jos lapsi makaa kiltisti omassa sängyssään.

Niin ja yksi tärkeimmistä. Unilelu. Ilman ei enää pärjätä. Susi toiseen kainaloon ja härkä toiseen. Pyydän poikaa aina nukuttamaan ne. Siellä se sitten pussailee, halii ja hyssyttää niitä.

Vieressä nukkumisesta. Ei tuokaan ensin suostunut nukkumaan omassa sängyssään, kunnes kerran sellaiseen reissussa nukutin kun pelkäsin että putoaa meidän sängystä. Eikä enää nukkunut kunnolla vieressä vaan loppujen lopuksi paremmin siellä omassa sängyssä. Ja vaikka se oma sänky on samassa huoneessa ja lapsi on herkkäuninen, hän ei enää herää miehen herätyskelloon ym. ääniin vaikka vieressä aina heräsi kaikkeen.

Mutta siis se mikä toimii meillä ei välttämättä toimi teillä, mutta kuulostaa että joku radikaali muutos tarvitaan. Vaikka yöreissu johonkin missä joutuu nukuttamaan eri tavalla, eri henkilön toimesta ym... tai että ensin koetat saada samassa huoneessa omaan sänkyyn ja sitten vasta omaan huoneeseen myöhemmin. Rakenna vaikka teltta sängyn päälle niin ettei voi järjestää esitystä mutta tietää että oot ihan vieressä. Ja kokeile jos se aiemmin pirteän oloisen veijarin kumminkin saisi nukkumaan paremmin jo pirteänä, ettei mene kierroksille...
Tzsemppiä! =)

 

["minä"]

Ei se ap tarkoita, että jos nukut nyt patjalla saat tehdä sitä seuraavat pari vuotta. Noita vaiheita tulee ja menee.
Meillä on kolme lasta joista mä laskisin yhden huonosti nukkuvaksi (syynä sairastelu). Jos lapsella on edes yksi paikka missä nukkuu hyvin niin mun mielestä ei ole huonosti nukkuva. Meillä mies on nukkunut sohvalla, patjalla lastenhuoneessa sekä jokaisessa lastensängyssä mitä meiltä löytyy... Siis milloin missäkin riippuen siitä mihin mahtuu. Ja vieläpä ihan mielellään, koska silloin hän on vapautunut yöheräilyistä.

 

["kaari"]

Onkohan tossa patjalla nukkumisessa järkeä? Meenkö mä nyt ton lapsen viereen tohon lattialle nukkumaan, niin se näkee, että on ihan ok olla omassa huoneessa (missä se muutenkin viihtyy hyvin ja tykkää olla) ja äitiki voi olla siellä? Jos se mun kanssa nukkuis siellä täydet unet?

 

["kaari"]

joo, en mä sanokaan, että nukkuu huonosti, siis tuo lapsi on nukkunut aina tosi hyvin yönsä, kunhan vaan nukahtaa ensin. Paitsi tosiaan silloin, kun tota huudatusunikoulua kokeiltiin, niin itki yötkin. Ja nyt (kuukausi sitten kuukauden verran, eli ennen sitä, kun on nyt kuukauden nukkunut meidän vieressä) alkoi yölläkin itkeä, ja rauhoittaminen oli vaikeaa. Sitä ennen siis nukkunut aamuun asti omassa huoneessaan nukahtamisen jälkeen.

 

[LisaMarie]

No eikä se isä voi toistaiseksi nukkua muualla?
Seksiä voi harrastaa ja parisuhdetta hoitaa muuallakin kun siellä omassa sängyssä.
vaikka parisänky molempiin huoneisiin, pojan huoneeseen ja teidän makuuhuoneeseen ja vanhemmat vaihtaa sänkyä, ei lapsi.

 

["minä"]

[QUOTE="kaari";22766004]joo, en mä sanokaan, että nukkuu huonosti, siis tuo lapsi on nukkunut aina tosi hyvin yönsä, kunhan vaan nukahtaa ensin. Paitsi tosiaan silloin, kun tota huudatusunikoulua kokeiltiin, niin itki yötkin. Ja nyt (kuukausi sitten kuukauden verran, eli ennen sitä, kun on nyt kuukauden nukkunut meidän vieressä) alkoi yölläkin itkeä, ja rauhoittaminen oli vaikeaa. Sitä ennen siis nukkunut aamuun asti omassa huoneessaan nukahtamisen jälkeen.[/QUOTE]

Mä varmaan tekisin tässä tapauksessa niin, että menisin patjalle lapsen viereen silloin kun lapsi sitä vaatii. En reagoisi huomionhakuun ja luottaisin siihen, että vaihe menee pian ohi. Lapsella on nyt joku eroahdistusvaihe tms. On varmaan itsestäänselvyys, mutta onhan varmistettu, ettei itkujen takana ole sairautta esim. korvatulehdus?

 

["kaari"]

[QUOTE="minä";22766040]Mä varmaan tekisin tässä tapauksessa niin, että menisin patjalle lapsen viereen silloin kun lapsi sitä vaatii. En reagoisi huomionhakuun ja luottaisin siihen, että vaihe menee pian ohi. Lapsella on nyt joku eroahdistusvaihe tms. On varmaan itsestäänselvyys, mutta onhan varmistettu, ettei itkujen takana ole sairautta esim. korvatulehdus?[/QUOTE]

Joo, on ihan terve tapaus Korvat on putkitettu kuukausi sitten, ja jälkitarkastus ollut maanantaina, joten ei oo tulehduksia tai muita Mä meen nyt nukkumaan, katotaan mitä tästä yöstä tulee...

 

[.]

satakunnan keskussairaalassa on unikoulu. Ota yhteyttä lastenosastoon ja kysy!

 

[ninaTT]

[QUOTE="minä";22765814]Tässä taas saa lukea tästä "ongelmasta". Asia on erittäin yksinkertainen ja itse annoit jo vastauksen omassa viestissäsi. Miksi sitten et järjestä asiaa niin että pieni lapsi ei kärsi?
Tuntuu uskomattomalta että olet puoli vuotta taistellut ja suotta. Teet vain väärinpäin asian ja nyt kaikki kärsivät, erityisesti pieni lapsi.
Tuntuu kamalalta lukea että on ollut paniikki-itkua! Eikö sulla hälytyskellot soi?
Iso mies voi järjestää itsensä vaikka sohvalle nukkumaan ja sänkyjä saa melkein lahjoituksena
jos vaan etsii ja haluaa.[/QUOTE]

Tähän niin peesi. Lapsellahan tässä tilanteessa ei tunnu olevan mitään ongelmaa, vanhemmat vaan ovat saaneet päähänsä, että lapsi on kauhea. Tai jotain.

 

[tiiru]

Ongelma on se että lapsi voi herätä kesken yötä miehesi työn takia?...mutta toinen vaihtoehtohan oli jatkuva parkuminen...eikö se ole sitten pahempi?
Kyllä minäkin ehdottaisin ihan sitä perhepetiä jos nyt paniikkia itkee
Kyllä lapsi siitä kärsii jos joutuu hysteerisenä itkemään teitä viereensä.
Olisko mahdollista ostaa isompaa sänkyä tai jotain lisäosaa siihen?
Et kierähdä lapsen päälle, varmasti.

 

[flower again]

mä en ajais miestä sängystään... kyllä ton ikänen lapsi oppii ja voi todellakin nukkua jo omassa huoneessa... siinäkään ei sit mitään järkeä että talon joka huoneessa on parisänky ....

mitä jos aikaistaisit nukkumaan menoa?? käykää pari tuntia ulkoilemassa päivällisen jälkeen... sitten rauhallinen kylpy päälle... paria tuntia ennen nukkumaan käymistä ei videoita (tosin en tiedä annatteko katsoakaan ) ja ihan rauhallista oloa muutenkin. Omat nyt jo kouluikäiset lapset oon laittanu sänkyyn siinä kahdeksan, tätä nykyä yhdeksän maissa.

Ja yks minkä aikoinaan heidän ollessa pieniä, tein, oli se että siinä omassa sängyssä saatettiin käydä päivälläkin köllimässä yhdessä, luettiin ja rauhoituttiin...

ja jos itse on hermosutnut jo valmiiksi illalla kun tietää odottaa vaikeaa nukutusta, lapsi vaistoaa sen helposti ja siitä se riemu ratkeaakin... Voisiko teillä isä laittaa vaikka joka toinen ilta lapsen sänkyyn?

kauhukohtauksia tulee ton ikäisillä öisin, aikansa huutaa niin rauhoittuu kyllä.... oma pinna vaan tarvii olla katkeamaton... ei ylimääräisiä jutteluita, ei juotavaa, eikä varsinkaan syötävää.... ei valoja... mitä muuta keksin....

mutta mä oon sitä mieltä et omassa sängyssä KAIKKI nukkuu paremmin voimia sinne kovasti, tuo on ohimenevä jakso, vaikkakin ikuisuudelta tuntuva varmasti....

flower again ja kolmas tulossa...

 

[Ryysyrannan rinsessa]

[QUOTE="sondersson";22765510]no ihan varmasti mahtuu, isä muualle nukkumaan jos aiheuttaa ongelmia. Eiköhän se lapsen kehitys ole pikkasen tärkeämpi asia.[/QUOTE]

Parisuhteen hoitoa parhaimmillaan. Mietihän nyt itsekkin järjellä.
Kyllä lapsen pitää sopeutua elämään perheessä perhe-elämää, tottua ääniin jne, eikä niin että aina se joka lasta hitusen häiritsee saa lähtöpassit.

Eipä ihme että palstalla koreilee miljoonayksi yyhoo mutsia. :xmas:

 

[Donna karen]

[QUOTE="kaari";22765761]Meillä ei oikeesti oo varaa alkaa hankkia nyt mitään sänkyjä tai sohvia. Meillä on vanhempien sänky, ja lapsella oma.[/QUOTE]

En usko. Sulla on nyt tässä vaan jokin periaate. Niitä sänkyjä saa kierrätyskeskuksista tmv. käytännössä ilmaiseksi.

Lukenut enää tämän jälkeen tulleita vastauksia, mutta musta vaikuttaa siltä, että sulla on omituinen idealismi siitä, että lapsi yhtäkkiä vaan alkaisi nukahtaa nätisti omassa huoneessa ja nukkua siellä inahtamatta aamuun saakka. Mutta teidän tapauksessanne lapsi selvästi pelkää yksin jäämistä (paniikki-itku), jolloin tuo ideaali ei ole realismia. Hyväksy se. Unikoulut ovat yleensä sellaisia, että niitä joudutaan pitämään ns. suuritarpeisille lapsille, jollaiselta teidänkin lapsenne vaikuttaa. Ja nämä unikoulut tehoavat kyllä oman aikansa, mutta sitten kun tulee jotain sairastelua tmv. niin monesti tulokset katoavat tai ainakin tulee takapakkia. Sinuna minä hyväksyisin tilanteen ja järjestäisin nukkumaolot koko perheelle sellaisiksi, että kaikki nukutte hyvin. Mies toiseen huoneeseen, jos tarve vaatii. Tiedän, että on kurjaa, en minä haluaisi nukkua miehen kanssa eri huoneessa. Mutta ei tuo ikuisesti kestä. Minulla oli itselläni kaiken maailman periaatteita ennen esikoisen syntymää, yksi vahvimmista oli että lapsi nukkuu alusta saakka omassa huoneessa. Erilaisten huonosti nukuttujen vaiheiden jälkeen olemme nyt tilanteessa, jossa 1 v 9 kk nukkuu meidän huoneessa, omassa sängyssä. Jos on oikein sairas, nukkuu minun vieressäni, koska muualla ei vaan suostu nukkumaan, koska kaipaa turvaa kun olo on kurja. Näillä järjestelyillä nukumme kaikki parhaiten. Vanhemmuus on joustamista periaatteista.

 

[voi hyvä jumala]

[QUOTE="kaari";22765752]Niinhän mä jumalauta ymmärränkin, just sen takia sen lapsen pitää saada nukkua RAUHASSA omassa sängyssään, ei meidän vieressä 120cm leveässä sängyssä, josta isä joutuu heräilemään kesken yötä ja lähteä töihin, ja puhelin soi. Etkö nyt jo ymmärrä??
Pistänkö miehen pihalle, vai nukkumaan pinnasängyssä tai lattialla, kerroppa?[/QUOTE]

Sä ap taisit kirjoittaa tohon alkuun myös näin:

"Nyt viimeisen kuukauden on nukkunut (ja nukutettu) meidän viereen. Nukahtaa lähes heti suukkojen jälkeen, nukkuu aamuun asti heräämättä.
Jos siirtää omaan sänkyyn, on taas saman itkut edessä."


Eli ei niitä isän puheluita niin usein tule, jos on kuukauden nukkunut teidän sängyssä, nukkunut aamuun asti hyvin. Musta tuntuu, että kyse on nyt jostain muusta. Miksei vauvaa voi otttaa esim. sivuvaunuun? Silloin kaikilla olisi tilaa

 

[`vieras]

Parisängyn viereen voi laittaa myös sen pinnasängyn tai tehdä siitä sivuvaunun ottamalla yhden laidan pois. Mun mielestä kuulostaa tekosyyltä, että isälle voi tulla puhelu keskellä yötä. Jos kerta kuukausi on menny hyvin. Jotta perhepeti toimii, siinä tosissaan pitää olla tilaa kaikille ja riittävästi. Niinpä tässä tapauksessa on kaikista järkevintä nukuttaa se vauva vanhempien sänkyyn ja siitä kieräyttää puolen metrin päähän sivuvaunuun.

 

["vieras"]

Parisuhteen hoitoa parhaimmillaan. Mietihän nyt itsekkin järjellä.
Kyllä lapsen pitää sopeutua elämään perheessä perhe-elämää, tottua ääniin jne, eikä niin että aina se joka lasta hitusen häiritsee saa lähtöpassit.

Eipä ihme että palstalla koreilee miljoonayksi yyhoo mutsia. :xmas:

Meillä se, että nukutaan perhepedissä, on myös parisuhteen hoitoa. Lapsi nukkuu siinä parhaiten. Jos väkisin yritän nukuttaa omaan sänkyyn, huutelee pitkin yötä. Itsellä jää unet vähiin ja mä olen väsyneenä kiukkuinen ja puran sen syyttä helposti mieheen. Ja tosta ei parisuhde tykkää. Ja kuka sen määrittelee, ettei perhepeti kuulu perhe-elämään

 

["vieras"]

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.

Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

[pakko]

Tähän niin peesi. Lapsellahan tässä tilanteessa ei tunnu olevan mitään ongelmaa, vanhemmat vaan ovat saaneet päähänsä, että lapsi on kauhea. Tai jotain.

Mun on nyt kyllä pakko peesata. Kyllä aikuiset pystyy muutaman kuukauden joustamaan ja nukkumaan erilaisin ratkaisuin. Mun mielestä ei todellakaan ole järkevää tuottaa lapselle jatkuvaa pahaa mieltä ja ahdistusta nukkumisesta pakottamalla häntä omaan sänkyyn minkäänlaisin unikouluin, jos hän ei just nyt ole siihen kypsä. Korostan, että sehän on tilanne NYT. Ei sitä ikuisesti jatku ja lapsi kypsyy. Joustakaa aikuisina te sen aikaa!

Meillä pienempi on kohta 2v. Nukkui reilun vuoden iästä noin 1v6kk ikäiseksi omassa sängyssään oikein hyvin. Nyt on pari kuukautta nukkunu taas minun vieressä ja mies on siirtyny työhuoneen levitettävälle sohvalle nukkumaan. Ihan täysin luotan siihen, että tämä on vaan vaihe, joka taas menee ohi. Lapsi tarvitsee tämän vaiheen ja läheisyyden nyt, kasvaakseen luottavaiseksi ja rohkeaksi nukkujaksi isompana. Nimimerkillä meidän neiti 4v nukkuu kuin unelma omassa sängyssään, vaikka olikin pienempänä vierihoidossa vaihtelevasti melko kauan.

Niin ja jos nyt millään et ole valmis tätä kokeilemaan, niin sitten lähtisin kokeilemaan jonkun tuolla edellä jo ehdottamaa AIKAISEMPAA unille menoa. Eli jospa lapsi ehtiikin ylikierroksille illalla? Sillon ainakin meillä menee todellakin tappeluksi. Paras aika on säännöllinen aika, ennen sitä täyttä väsymystä.

 

["vieras"]

[QUOTE="kaari";22766004]joo, en mä sanokaan, että nukkuu huonosti, siis tuo lapsi on nukkunut aina tosi hyvin yönsä, kunhan vaan nukahtaa ensin. Paitsi tosiaan silloin, kun tota huudatusunikoulua kokeiltiin, niin itki yötkin. Ja nyt (kuukausi sitten kuukauden verran, eli ennen sitä, kun on nyt kuukauden nukkunut meidän vieressä) alkoi yölläkin itkeä, ja rauhoittaminen oli vaikeaa. Sitä ennen siis nukkunut aamuun asti omassa huoneessaan nukahtamisen jälkeen.[/QUOTE]

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä.

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä.

Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon.

Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

 

["vieras"]

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

 

[Pakko]

[QUOTE="vieras";22766711]Meillä se, että nukutaan perhepedissä, on myös parisuhteen hoitoa. Lapsi nukkuu siinä parhaiten. Jos väkisin yritän nukuttaa omaan sänkyyn, huutelee pitkin yötä. Itsellä jää unet vähiin ja mä olen väsyneenä kiukkuinen ja puran sen syyttä helposti mieheen. Ja tosta ei parisuhde tykkää. Ja kuka sen määrittelee, ettei perhepeti kuulu perhe-elämään[/QUOTE]

Pakko kommentoida tähän parisuhteen hoitamiseen, mikä aina vedetään näihin nukkumiskeskusteluihin mukaan. On kyllä mun mielestä TODELLA outo ja heikko sellainen parisuhde, joka alkaa rakoilemaan muutaman KUUKAUDEN joustamisesta yhteisen lapsen ehdoilla. Eihän tuossa mistään koko elämän mittaisesta ratkaisusta kyse olekaan.

Ja sitä paitsi, olen täsmälleen samaa mieltä kuin tässä yllä lainaamani kirjoittaja. Parasta parisuhteen hoitoa on taata kaikille mahdollisimman hyvät yöunet. Meillä mies on nukkunu nyt 5 vuotta eri huoneessa kuin minä. Ja ei edes pelkästään lasten takia, vaan siksi että kuorsaa niin sietämättömästi, ettei meidän nukkumisesta yhdessä tule kuin tappelu. Kun asia on yhdessä keskusteltu ja päätetty, ei tästä todellakaan mitään parisuhteen ongelmaa ole muodostunut eikä muodostu.

Ja vaikka onnellinen parisuhde toki onkin lapsen koti, niin kyllähän nyt aikuisten pitää vanhemmiksi tullessaan olla oikeasti valmiita asettamaan omat totunnaisuudet ja tavat tarkastelun alle sen yhteisen pienen vuoksi!