Mitä mä teen ton pojan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mahza

Aktiivinen jäsen
19.03.2006
5 120
0
36
Meillä meni jo hyvin, pientä tottelemattomuutta tietenkin oli, mutta nyt tää on taas alkanu...
Mutta äskeinen... Poika istu sohvalla, vauva leikki lattialla. Mä menin keittiössä käymään, enkä päässy edes perille asti ku kuuluu tömähdys, ja vauva alkaa parkua. Poika hyppäs sohvalta päälle! Onneks ei vauvaan sattunu, poika sai telkkari- ja sohvakiellon, eikä pääse isänsä kanssa kauppaan. On muutenki terrorisoinu siskonsa leikkejä koko päivän.
Niin, pojalla ikää 3vuotta. Kaikki neuvot tervetulleita.
 
Meillä oli samaa vaivaa, ku isommat oli pieniä. En jättäny koskaan lapsia keskenään, ennenku se järki kasvoi riittävästi ja aloin luottaa isompaan. Hommattiin pinnasänkyyn renkaat ja vauva oli sielä turvassa kepposilta ja kulki mun mukana tarvittaessa.
 
joo, meillä sama. Meidän kolme vuotias istuu joka päivä jäähypenkillä kun tönii, lyö tai potkii meidän 11 kk vanhaa poikaa... Kyllä se ilkeily on nyt huomattavasti vähentynyt, mutta edelleen pienempi on täynnä mustelmia jos jättää heidän pariksikin sekuntia kahdestaan. Pinnasänky on meilläkin turvapaikka pienemmälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Meillä oli samaa vaivaa, ku isommat oli pieniä. En jättäny koskaan lapsia keskenään, ennenku se järki kasvoi riittävästi ja aloin luottaa isompaan. Hommattiin pinnasänkyyn renkaat ja vauva oli sielä turvassa kepposilta ja kulki mun mukana tarvittaessa.
Mun on ihan mahotonta vahtii noita koko ajan, meillä on vauvan sänky yläkerrassa, ja muuten vietetään aika alhaalla. Vauva ei viihdy sitterissä, eikä keittiössä oo mattoo lattiassa et vois siellä pitää. Nyt koitan pitää noi isot vaan lastenhuoneessa, ja vauvan olkkarissa, ite pakkaan tavaroita keittiössä...

 
ÄLä jätä keskenään niin niitä tilanteita ei tule... Mä luulen että tollanen ikä menee ohi kun aikasa välttelee tilanteita ja huomioi isompaa positiivisesti. Mä en jätä tota meidän vauvaa 3v kanssa hetkeksikään kahden.. Niin arvaamatonta on touhu, ja eipä tarvi sitte "turhaa" tapella tai komennella..
 
Miten pieni vauva? Jos on ihan uusi tuttavuus, niin oot varmaan jo kuullut nämä neuvot: paljon huomiota esikoiselle, kiitosta pienimmästäkin jutusta, ota mukaan vauvan hoitoon, jne. Huomioi esikkoa jopa vauvan kustannuksella, sillä se koituu loppujen lopuksi vauvan parhaaksi. Näillä keinoilla meillä selvittiin mustasukkaisuudesta lähes kokonaan, ja esikoinen on ollut alusta saakka ylpeä isosisko. No, nyt kun ne ovat vähän päälle kolme ja puolitoista, en sitten enää tiedäkään, miten näistä tappeluista selvitään. Kuopus kuitenkin jo osaa puolustaa itseään, ja alkavat olla lähes tasavertaisia.
 
No, ihan mustasukkasuudesta ei pitäis olla kyse. Vauva on jo puolvuotta, keskimmäinen kaks ja poika siis kolme. Huomiota saavat, poika ehkä eniten, kun ei nuku päikkäreitä ja silloin ollaan aina hetki ihan kaksin kun tytöt nukkuu.
Jospa sit helpottais, ku muutetaan uuteen kotiin, siellä on pojalle oma huone ja tytöille yhteinen. Ja se on yhdessä tasossa, niin helpottaa senkin puolesta. Kai...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Meillä oli samaa vaivaa, ku isommat oli pieniä. En jättäny koskaan lapsia keskenään, ennenku se järki kasvoi riittävästi ja aloin luottaa isompaan. Hommattiin pinnasänkyyn renkaat ja vauva oli sielä turvassa kepposilta ja kulki mun mukana tarvittaessa.
Mun on ihan mahotonta vahtii noita koko ajan, meillä on vauvan sänky yläkerrassa, ja muuten vietetään aika alhaalla. Vauva ei viihdy sitterissä, eikä keittiössä oo mattoo lattiassa et vois siellä pitää. Nyt koitan pitää noi isot vaan lastenhuoneessa, ja vauvan olkkarissa, ite pakkaan tavaroita keittiössä...

Joo, se on hankala vaihe. Tuntuu, että ei saa mitään tehtyä. Kantoliina oli mulla apuna kans. Meilläkään ei kukaan oo viihtyny sitterissä yhtään hetkeä, eikä oikein sielä sängyssäkään... Se oli kuitenki hyvä paikka vauvalle välillä. Eihän sitä vauvaa voi sylissä koko päivää pitää. Meillä ei oo portaita, joten tuota kahden kerroksen ongelmaa ei ollu.
:/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
No, ihan mustasukkasuudesta ei pitäis olla kyse. Vauva on jo puolvuotta, keskimmäinen kaks ja poika siis kolme. Huomiota saavat, poika ehkä eniten, kun ei nuku päikkäreitä ja silloin ollaan aina hetki ihan kaksin kun tytöt nukkuu.
Jospa sit helpottais, ku muutetaan uuteen kotiin, siellä on pojalle oma huone ja tytöille yhteinen. Ja se on yhdessä tasossa, niin helpottaa senkin puolesta. Kai...

Onpa outoa, että poika kiusaa vauvaa, vaikka on siis tottunut pikkusisaruksiin. Ehkä se on tosiaan vaan joku vaihe. Voikohan kolmevuotias jo olla kyllästynyt tyttöseuraan? siis kaipaisko poikamaisempaa menoa? Äh, en minä osaa auttaa, kun mulla on pelkkiä tyttöjä...Voimia silti!
 
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.
Siis voi kiitos. Taas olen viisaampi Äiti. :flower: :laugh: *tiukentaa otetta*

 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.

Onko sulla tyttö vai poika se esikoinen? Niin munkin esikko rakstui kuopukseen lähes heti, mutta mun mielestä hänellä on muutenkin voimakas hoitovietti (rakastaa kaikkia vauvoja). Ja olipa tämä sovinistista tai ei, niin pojat ja tytöt on erilaisia. Tosin olen myös sitä mieltä, että alussa pitäisi keskittyä voimakkaasti esikoiseen.
 
mitä ap luulet, onko täysi mahdottomuus sanoa sille esikolle, että jos sana ei kuulu, niin tukkaan tulee pipi. ja kun se sana ei näytä kuuluvan, niin sit nippasta niskavilloista vähän. sit voi kysyä et haluutko lisää? laps ei tod.näk. haluu. on helppo sanoa et kuitenki lisää tulee, jos viel kiusaat pienempiä. meil loppu kerrasta pienempien rääkkääminen tolla keinolla. peli täytyy saada kerrasta poikki ennenkuin sitä ei enää sit saakkaan millään. lapsen täytyy ymmärtää et aikuinen on pomo ja sitä uskotaan joko hyvällä tai pahalla. tiedän, et nyt tulee hirvee sontaryöppy niskaan, mut tulkoon. mulla on fiksut ja hyväkäytökiset teinit näin arveluttavista kasvatuskeinoista huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.

Onko sulla tyttö vai poika se esikoinen? Niin munkin esikko rakstui kuopukseen lähes heti, mutta mun mielestä hänellä on muutenkin voimakas hoitovietti (rakastaa kaikkia vauvoja). Ja olipa tämä sovinistista tai ei, niin pojat ja tytöt on erilaisia. Tosin olen myös sitä mieltä, että alussa pitäisi keskittyä voimakkaasti esikoiseen.


Esikko on poika ja kuopus on tyttö, eli tilanne nyt se, että poika (4v) hoitaa ja vahtiikin (tietty pieniä aikoja ja olen samassa talossa koko ajan) siskoaan joka siis 9kk. Koskaan ei ole tahallaan vahingoittanut, toki joskus haleja ja pusuja antaessa saattaa sisko kaatua tms. mut siis ne on vahinkoja.

Tarkoitin tuolla aiemmin et pitää tosi tiukkana olla jos jo 3v vahingoittaa vauvaa, koska 3v tasan tarkkaan ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja tietää mille tuntuu jos lyödään/potkaistaan.

Joskus ne tukistukset ja luunapit vaan on kohdallaan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
No, ihan mustasukkasuudesta ei pitäis olla kyse. Vauva on jo puolvuotta, keskimmäinen kaks ja poika siis kolme. Huomiota saavat, poika ehkä eniten, kun ei nuku päikkäreitä ja silloin ollaan aina hetki ihan kaksin kun tytöt nukkuu.
Jospa sit helpottais, ku muutetaan uuteen kotiin, siellä on pojalle oma huone ja tytöille yhteinen. Ja se on yhdessä tasossa, niin helpottaa senkin puolesta. Kai...

Onpa outoa, että poika kiusaa vauvaa, vaikka on siis tottunut pikkusisaruksiin. Ehkä se on tosiaan vaan joku vaihe. Voikohan kolmevuotias jo olla kyllästynyt tyttöseuraan? siis kaipaisko poikamaisempaa menoa? Äh, en minä osaa auttaa, kun mulla on pelkkiä tyttöjä...Voimia silti!

Juu, tää on nyt tullu, et kiusaa kaikkia, yleensä isompaa pikkusiskoa, mutta jos ei muita ole niin käy sitten vaikka mun kimppuun. Just eilen puras mua persuuksista, tuli vaan takaapäin kiinni ja haukkas |O Tietää tasan että niin ei tehdä...
Onneks lomakin loppuu joskus ja alkaa päiväkoti. Tulis nyt ees aurinkoiset ilmat niin voitais olla ulkona koko päivä. Siellä ei oo tarvetta kiusata ja uhmata...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
No, ihan mustasukkasuudesta ei pitäis olla kyse. Vauva on jo puolvuotta, keskimmäinen kaks ja poika siis kolme. Huomiota saavat, poika ehkä eniten, kun ei nuku päikkäreitä ja silloin ollaan aina hetki ihan kaksin kun tytöt nukkuu.
Jospa sit helpottais, ku muutetaan uuteen kotiin, siellä on pojalle oma huone ja tytöille yhteinen. Ja se on yhdessä tasossa, niin helpottaa senkin puolesta. Kai...

Onpa outoa, että poika kiusaa vauvaa, vaikka on siis tottunut pikkusisaruksiin. Ehkä se on tosiaan vaan joku vaihe. Voikohan kolmevuotias jo olla kyllästynyt tyttöseuraan? siis kaipaisko poikamaisempaa menoa? Äh, en minä osaa auttaa, kun mulla on pelkkiä tyttöjä...Voimia silti!

Juu, tää on nyt tullu, et kiusaa kaikkia, yleensä isompaa pikkusiskoa, mutta jos ei muita ole niin käy sitten vaikka mun kimppuun. Just eilen puras mua persuuksista, tuli vaan takaapäin kiinni ja haukkas |O Tietää tasan että niin ei tehdä...
Onneks lomakin loppuu joskus ja alkaa päiväkoti. Tulis nyt ees aurinkoiset ilmat niin voitais olla ulkona koko päivä. Siellä ei oo tarvetta kiusata ja uhmata...


Olisit purru takaisin! Mun poika puri mua kun oli jotain 1v ja purin välittömästi takaisin, ja se pureminen loppui pojalla siihen. Ei ne pannut tiedä mille se tuntuu kun ne tekee jollekin toiselle jotain jos kukaan ei niihin koskaan koske kuin silkkihansikkain.

Kaverin poika kans puri aina kaveriani ja ei uskonu millään. Lopulta kaverini puri takaisin ja käski miehensä kanssa tehdä samoin jos poika puree. No, miehensä ei suostunut, koska hänestä se on väärin ja yritti vaan kieltää ja selittää et ei saa...blaa, blaa... No, tilanne nyt se, että poika ei pure enää äitiään (eikä purru sen jälkeen kun siis kerran äiti puri takas) ja isäänsä puree vaikka kuin usein...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.

No en mä usko et poika kovin epänormaalikaan on. Mä pidän kyllä tiukkaa kuria, mutta tuntuu että sen on pakko kokeilla mitä kaikkea se voi tehdä salaa... Mä oikeesti olen senverran rajoja vaativa ihminen, et välillä tuntuu että liiankin ankara olen.
Hyvä että sulla on kiltit lapset. Mulla ei...
Ja siitä tukistamisesta. Mä en halua alkaa sille linjalle. Eikä ole oikein kasvattaa pelolla lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mitä ap luulet, onko täysi mahdottomuus sanoa sille esikolle, että jos sana ei kuulu, niin tukkaan tulee pipi. ja kun se sana ei näytä kuuluvan, niin sit nippasta niskavilloista vähän. sit voi kysyä et haluutko lisää? laps ei tod.näk. haluu. on helppo sanoa et kuitenki lisää tulee, jos viel kiusaat pienempiä. meil loppu kerrasta pienempien rääkkääminen tolla keinolla. peli täytyy saada kerrasta poikki ennenkuin sitä ei enää sit saakkaan millään. lapsen täytyy ymmärtää et aikuinen on pomo ja sitä uskotaan joko hyvällä tai pahalla. tiedän, et nyt tulee hirvee sontaryöppy niskaan, mut tulkoon. mulla on fiksut ja hyväkäytökiset teinit näin arveluttavista kasvatuskeinoista huolimatta.

Siis sä olet just tasan oikeassa! Väkivalta ei tietenkään ole oikein, eikä lapsia saa hakata eikä puistella niskavilloista joka päivä puolen tunnin välein, mutta jo se on helvetti jos ei aikuiset ihmiset saa enää pentujaan kuriin! Siis ihan käsitäämätöntä! Ei oo ihme että nykyisin lapset ja nuoret voi niin huonosti kun niillä ei ole vanhempia jotka asettaisi niille turvalliset rajat, se rajojen asettaminenhan tuo turvallisuuden tunteen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt nikitön:
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
No, ihan mustasukkasuudesta ei pitäis olla kyse. Vauva on jo puolvuotta, keskimmäinen kaks ja poika siis kolme. Huomiota saavat, poika ehkä eniten, kun ei nuku päikkäreitä ja silloin ollaan aina hetki ihan kaksin kun tytöt nukkuu.
Jospa sit helpottais, ku muutetaan uuteen kotiin, siellä on pojalle oma huone ja tytöille yhteinen. Ja se on yhdessä tasossa, niin helpottaa senkin puolesta. Kai...

Onpa outoa, että poika kiusaa vauvaa, vaikka on siis tottunut pikkusisaruksiin. Ehkä se on tosiaan vaan joku vaihe. Voikohan kolmevuotias jo olla kyllästynyt tyttöseuraan? siis kaipaisko poikamaisempaa menoa? Äh, en minä osaa auttaa, kun mulla on pelkkiä tyttöjä...Voimia silti!

Juu, tää on nyt tullu, et kiusaa kaikkia, yleensä isompaa pikkusiskoa, mutta jos ei muita ole niin käy sitten vaikka mun kimppuun. Just eilen puras mua persuuksista, tuli vaan takaapäin kiinni ja haukkas |O Tietää tasan että niin ei tehdä...
Onneks lomakin loppuu joskus ja alkaa päiväkoti. Tulis nyt ees aurinkoiset ilmat niin voitais olla ulkona koko päivä. Siellä ei oo tarvetta kiusata ja uhmata...


Olisit purru takaisin! Mun poika puri mua kun oli jotain 1v ja purin välittömästi takaisin, ja se pureminen loppui pojalla siihen. Ei ne pannut tiedä mille se tuntuu kun ne tekee jollekin toiselle jotain jos kukaan ei niihin koskaan koske kuin silkkihansikkain.

Kaverin poika kans puri aina kaveriani ja ei uskonu millään. Lopulta kaverini puri takaisin ja käski miehensä kanssa tehdä samoin jos poika puree. No, miehensä ei suostunut, koska hänestä se on väärin ja yritti vaan kieltää ja selittää et ei saa...blaa, blaa... No, tilanne nyt se, että poika ei pure enää äitiään (eikä purru sen jälkeen kun siis kerran äiti puri takas) ja isäänsä puree vaikka kuin usein...


Mä en pure takas. Mä en opeta tollasta käytöstä lapsille. Mitä siitäkään tulis? Poika lyö, mä lyön takas? Niinkö? Koulussa joku lyö, poika mottaa takas, kaveri kaatuu ja kuolee. Ja sit poika vaan sanoo et äiti käski lyödä takas. Juu, ei kiitos. Mä en kannata väkivaltaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.

No en mä usko et poika kovin epänormaalikaan on. Mä pidän kyllä tiukkaa kuria, mutta tuntuu että sen on pakko kokeilla mitä kaikkea se voi tehdä salaa... Mä oikeesti olen senverran rajoja vaativa ihminen, et välillä tuntuu että liiankin ankara olen.
Hyvä että sulla on kiltit lapset. Mulla ei...
Ja siitä tukistamisesta. Mä en halua alkaa sille linjalle. Eikä ole oikein kasvattaa pelolla lapsia.

oukei! sit sun täytyy vaan neuvotella uhmaikäisen kaa ja neuvottelemalla koittaa päättää uhmiksen kaa yhdessä, et kuka tein talossa on pomo. antoisia neuvotteluja! toivottavasti saatte hyviä konpromisseja aikaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt nikitön:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mitä ap luulet, onko täysi mahdottomuus sanoa sille esikolle, että jos sana ei kuulu, niin tukkaan tulee pipi. ja kun se sana ei näytä kuuluvan, niin sit nippasta niskavilloista vähän. sit voi kysyä et haluutko lisää? laps ei tod.näk. haluu. on helppo sanoa et kuitenki lisää tulee, jos viel kiusaat pienempiä. meil loppu kerrasta pienempien rääkkääminen tolla keinolla. peli täytyy saada kerrasta poikki ennenkuin sitä ei enää sit saakkaan millään. lapsen täytyy ymmärtää et aikuinen on pomo ja sitä uskotaan joko hyvällä tai pahalla. tiedän, et nyt tulee hirvee sontaryöppy niskaan, mut tulkoon. mulla on fiksut ja hyväkäytökiset teinit näin arveluttavista kasvatuskeinoista huolimatta.

Siis sä olet just tasan oikeassa! Väkivalta ei tietenkään ole oikein, eikä lapsia saa hakata eikä puistella niskavilloista joka päivä puolen tunnin välein, mutta jo se on helvetti jos ei aikuiset ihmiset saa enää pentujaan kuriin! Siis ihan käsitäämätöntä! Ei oo ihme että nykyisin lapset ja nuoret voi niin huonosti kun niillä ei ole vanhempia jotka asettaisi niille turvalliset rajat, se rajojen asettaminenhan tuo turvallisuuden tunteen!
Mun mielestä rajat asetetaan ihan muilla keinoin ku fyysisellä tai henkisellä väkivallalla. Kyllä ne rajat pitää asettaa puhumalla. Mä en halua että lapsi elää pienen ikänsä peläten, että koska taas lävähtää...

 
Kyllä niitä rajoja pystyy asettamaan ihan ilman väkivaltaakin. Mietin tossa, että ehkä poikaa jännittää se teidän muutto ja siksi purkaa sit jännitystä tolla lailla. Ja kun saa (tietenkin ja ihan ymmärrettävistä syistä) koko ajan negatiivista palautetta, on tavallaan itsekin siinä negatiivisuuden kehässä. Voisko sun mies vaikka viedä pojan jonnekin ihan kahdestaan, miesten kesken? Vaikka huvipuistoon tai jotain? Ja voisivat siellä yrittää jutella asioista: kolmevuotias tosiaan jo ymmärtää paljon. Ehkä hänestä myös tuntuu, että pitää olla isompi kuin onkaan, kun on vanhin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt nikitön:
Sori vaan mut musta kuulostaa et ei tuo oo normaalia et noin isot lapset tuolleen kohtelee vauvoja! Siis tahallaan vahingoittavat! Kannattaa ottaa kuulkaas ihan kunnon ote niihin lapsiinne, hurjemmaksi vaan elämä muuttuu.
Oma esikko oli 3v kun kuopus syntyi ja ei oo koskaan vahingoittanu, päinvastoin hoitaa ja pitää hyvänä. Koskaan ei oo tarvinnu vahtia sitä, päin vastoin se vahtii vauvaa kun teen pieniä juttuja kotona.

No en mä usko et poika kovin epänormaalikaan on. Mä pidän kyllä tiukkaa kuria, mutta tuntuu että sen on pakko kokeilla mitä kaikkea se voi tehdä salaa... Mä oikeesti olen senverran rajoja vaativa ihminen, et välillä tuntuu että liiankin ankara olen.
Hyvä että sulla on kiltit lapset. Mulla ei...
Ja siitä tukistamisesta. Mä en halua alkaa sille linjalle. Eikä ole oikein kasvattaa pelolla lapsia.


Ei se ole pelolla kasvattamista jos äärimmäisessä tilanteessa (kun kerta on jo toisen lapsen hengestä kyse) sen tukkapöllyn antaakin. Sit jos remmin kanssa uhkaa hakata joka kerta kun lapsi väärin tekee, niin se on pelolla kasvattamista. Mut, toivotaan et teidän vauva kestää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Kyllä niitä rajoja pystyy asettamaan ihan ilman väkivaltaakin. Mietin tossa, että ehkä poikaa jännittää se teidän muutto ja siksi purkaa sit jännitystä tolla lailla. Ja kun saa (tietenkin ja ihan ymmärrettävistä syistä) koko ajan negatiivista palautetta, on tavallaan itsekin siinä negatiivisuuden kehässä. Voisko sun mies vaikka viedä pojan jonnekin ihan kahdestaan, miesten kesken? Vaikka huvipuistoon tai jotain? Ja voisivat siellä yrittää jutella asioista: kolmevuotias tosiaan jo ymmärtää paljon. Ehkä hänestä myös tuntuu, että pitää olla isompi kuin onkaan, kun on vanhin?

Mmmm. Tossa on kyllä ideaa.
Poika on nyt ollu nätisti siitä asti, josko sen päästäis iskän kanssa kauppareissulle. Niiden tarttee kuiteskii pahvilaatikoita hakea, ja ne vois matkalla pysähtyy tekemään jotain kivaa.
Täytyy vaan miehelle selittää mitä sen tarttee sanoa, se on aika lepsu kasvattaja...
 

Yhteistyössä