Mitä luulette (synnytykseen liittyviä asioita)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "niin"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"niin"

Vieras
Eli siis. Olen nyt raskaana, alussa vielä mutta silti takaraivoon hiipii pikkuinen "pelko" tulevasta synnytyksestä. Ei sitä nyt ehkä peloksikaan voi kuvailla, ainakaan vielä, mutta jännitys ja mietteliäisyys on paremmat sanat.

Eli siis. Mulla on takana 1 synnytys. Tyttö painoi himpun verran alle 4 kiloa ja oli harteikas neiti. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, tyttö ei meinannut mahtua tulemaan ja solisluu murtui siinä hässäkässä häneltä. Solisluun murtuminen on vastasyntyneelle kyllä harmiton juttu, mutta kuitenkin, ahtaalla oli. Menetin myös 2 litraa verta siinä touhussa ja tyttö vietiin lastenosastolle heti synnyttyään huonojen sokeriarvojen vuoksi. Ja saattoi siihen vaikuttaa sekin kun niin kauan piti ponnistella jne.

Mitä siis luulette, ottaako esim. lääkäri minua tosissaan tämän jutun kanssa, jos sanon että tuleva synnytys jännittää paljon, ja luulenpa itseni tuntien että loppua kohden jopa saattaa alkaa pelottamaan. Suostuuko lääkäri esim. tarkempaan painon seurantaan vauvalla sikiöaikana ja siten mahdolliseen synnytyksen käynnistämiseen jos esim. paino lähentelee neljää kiloa? En halua, että raskautta käynnistetään kuin korkeintaan pari viikkoa aikaisemmin mutta on sekin jotain. Ja olen myös kuullut, että käynnistetty synnytys saattaa olla kivuliaampi kuin itsestään käynnistynyt. Mutta silti nuo asiat vain pyörii päässä ja tulee mietittyä kaikenlaista. Kertokaas omia mielipiteitänne ja kokemuksia!
 
Otat ja liikut paljon ja syöt terveellisesti niin lapsikaan ei ainakaan sokerien takia tule liian isoksi. ilmeisesti oli raskausdiabeetes kun sokerit heitteli synnytyksen jälkeen?
 
[QUOTE="vieras";22455936]Otat ja liikut paljon ja syöt terveellisesti niin lapsikaan ei ainakaan sokerien takia tule liian isoksi. ilmeisesti oli raskausdiabeetes kun sokerit heitteli synnytyksen jälkeen?[/QUOTE]

Ei ollut raskausdiabetesta. Sokerit oli lapsella alhaalla. Mitä se sitten meinaiskaan. En saanut siihen koskaan vastausta.
 
Kannattaa jutella neuvolassa noista peloista ajoissa.
Itellä vähän vastaava tilanne jos joskus vielä teen lapsia. Ponnistus kesti 45 min ja päättyi imukuppiin. Traumoja jäi, vielä nyt 4 kk myöhemminkin mietin aina välillä.
 
MInä kävin ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelkopolilla puhumassa asioista ja peloistani. Sitten kun menin toista synnyttämään niin siellä huomioitiin pelot ja kipuherkkyys yms.
Raskausaikana vointiani tarkkailtiin mielestäni enemmän. Ja mitä enemmän viikkoja tuli sen enemmän keskusteltiin myös synnytyksestä. Koin tästä olevan apua. Ota rohkeasti vaan puheeksi pelot tms. neuvolassa.
 
Kannattaa jutella neuvolassa noista peloista ajoissa.
Itellä vähän vastaava tilanne jos joskus vielä teen lapsia. Ponnistus kesti 45 min ja päättyi imukuppiin. Traumoja jäi, vielä nyt 4 kk myöhemminkin mietin aina välillä.

Mulla onkin eka neuvolakin vasta torstaina, ja siellä ajattelin ottaa asian puheeksi. Jotenkin vain tuntuu, että sitten kun niistä alan puhua, esim. lääkäreille, eivät he ota tosissaan. Tällainen kuva vain jäänyt.

Ja ei mulle traumoja jäänyt. Heti oli selvää että toinenkin tehdään. Mutta nyt sitten on alkanut ensimmäinen synnytys muistua mieleen ja se kipu ja sen jälkeinen olotila. Repesin todella pahasti ja olin kauan aikaa kipeä. Mutta silti, haluan toisen lapsen, haluan kolmannenkin jne. jos meille suodaan. Mutta silti asiat mietityttää.
 
Kannattaa jutella neuvolassa noista peloista ajoissa.
Itellä vähän vastaava tilanne jos joskus vielä teen lapsia. Ponnistus kesti 45 min ja päättyi imukuppiin. Traumoja jäi, vielä nyt 4 kk myöhemminkin mietin aina välillä.

Mulla myös pojan synnytys päätty imukuppi synnytykseen sä:n laskun vuoksi. Poika synty toisella vedolla (eka lähti irti), oli sininen ja hiljanen... Luulin jo et kuollu on... ;(
Lisäks napanuora oli kaulan ympäri (on toki yleistä), pituutta 96cm ja siinä todellinen solmu...
Raskausaikana oli siis suojelusenkelit mukana!
Kiikuttivat pojan lastenlääkärille heti ku napanuora oli saatu poikki... Siinä sitten pelko perseessä kuunteli että eikö se huuda... Oli kakannu lapsiveteen ja joutuvat imemään...

Mistä syystä sulla synnytys päätty imukuppiin?
 
Terveydenhoitajalle ainakin voi näistä jutella. Ja pyydä lähete pelkopolille jos rupee liiaksi pelottamaan. Mä kans ennen synnytystä sanoin neuvolassa et pelottaa jne, niin terkkari kysy et pelottaako niin paljon et pitäis mennä juttelee. Kummasti se pelko muuttu sitten kuitenkin uteliaisuudeks uutta hommaa kohtaan, eikä tarvinu mennä juttelemaan.
Tiiä sit miten toisella kerralla.
 
Mulla myös pojan synnytys päätty imukuppi synnytykseen sä:n laskun vuoksi. Poika synty toisella vedolla (eka lähti irti), oli sininen ja hiljanen... Luulin jo et kuollu on... ;(
Lisäks napanuora oli kaulan ympäri (on toki yleistä), pituutta 96cm ja siinä todellinen solmu...
Raskausaikana oli siis suojelusenkelit mukana!
Kiikuttivat pojan lastenlääkärille heti ku napanuora oli saatu poikki... Siinä sitten pelko perseessä kuunteli että eikö se huuda... Oli kakannu lapsiveteen ja joutuvat imemään...

Mistä syystä sulla synnytys päätty imukuppiin?

Hui kauheeta. Mutta onneksi kaikki meni lopulta sullakin hyvin ?

Mulla tosiaan päädyttiiin imukuppiin sydänäänilaskujen takia ja kait siinä oli molemmilla voimat vähissä. Poitsu oli huonon värinen, veltto ja vaisu syntyessään... Mutta kaikki hyvin :)
 
[QUOTE="a p";22455950]Ei ollut raskausdiabetesta. Sokerit oli lapsella alhaalla. Mitä se sitten meinaiskaan. En saanut siihen koskaan vastausta.[/QUOTE]

Vauva kärsii matalasta verensokerista synnyttyään juuri äidin korkeiden sokereiden takia.
 
[QUOTE="a p";22455981]Vielä sellainen kysymys, että jos äidillä on ollut raskausdiabetes niin onko lapsella silloin sokerit matalalla vai korkealla syntyessään?[/QUOTE]

Matalalla
 
[QUOTE="vieras";22455992]Vauva kärsii matalasta verensokerista synnyttyään juuri äidin korkeiden sokereiden takia.[/QUOTE]

No minkähän takia mulle ei tehty missään vaiheessa sokerirasituskokeita :O Ja kai sitten saan vaatia ne tässä raskaudessa tehtävän?? Vaikka en mielellään sinne menisi, mutta pitäähän oman lapsen takia.

Voiko lapselleni olla tullut jotain haittaa siitä, että minulla oli huonot sokeriarvot???
 
Mulla ei jäänyt traumoja esikoisen synnytyksestä.. ponnitusvaihe kesti n. tunnin, ja lopuks autettiin imukupilla maailmaan, ja mähän sit sain 3 asteen repeämätkin. Tyttö oli oletettua suurempi, 55cm ja 4060g. Vaikka synnytys käynnistettiinkin jo viikolla 38+4. Mutta mun pointti oli tässä nyt se, että olen nyt uudestaan raskaana, ja multa neuvolassa kysyttiinn et haluanko että nyt seurataan sitä vauvan kokoa tarkemmin, ja tottakai halusin. En sit tiedä auttaako se mitään..kun aika paljon tuntuu silti heittelevän noi arviot.
 
Hui kauheeta. Mutta onneksi kaikki meni lopulta sullakin hyvin ?

Mulla tosiaan päädyttiiin imukuppiin sydänäänilaskujen takia ja kait siinä oli molemmilla voimat vähissä. Poitsu oli huonon värinen, veltto ja vaisu syntyessään... Mutta kaikki hyvin :)

Toivottavasti seuraavan synnys ei päätty samoin... (Meillä toinen lapsi toiveissa) Se pelko oli ihan kauheeta. Muutenki mulla oli töykee kätilö synnytyksessä joka ei juuri puhunu mitään... Lääkäriki vain tiuski ku itkin... Jälkikäteen tosin ehkä oli pakkoki ku olin niin sekasin ja itkunen... :ashamed:
Synnytyssalissa vielä kysyin lääkäriltä että voiko olla joku aivovamma...
Pisteitä sai vain 3/10 mut 5min jälkeen sitten jo täydet 10

Mutta tosiaan terve poika saatiin syliin kaiken tuon kauhun päätteeksi. En tiiä mitä olisin tehny jos toisin olis käyny! Nykyään tomera 1v joka menee aivan joka paikkaan... Äitillä ei ole paljoa vapaa-ajan ongelmia ku saa juosta perässä :laugh:
 

Yhteistyössä