Mitä lääkkeitä syötte (vaikeaan) paniikkihäiriöön?

["aapee"]

Itse olen nyt pari kuukautta syönyt Citalopramia, ensin 20mg ja sitä nostettiin muutama viikko sitten 30mg. Lisäksi rauhoittavana lääkkeenä Diapamia 10mg 1-3 päivässä.

Eilen olin lääkärillä ja omalääkäri oli vaihtunut. Olisin itse halunnut vaihtaa Diapamin toiseen, koska toleranssi on selvästi noussut ja se ei enää toimi yhtään niin hyvin kuin ennen. Kysyin, olisiko lääkkeelle vaihtoehtoja, niin lääkäri sanoi, että "ei tiedä" ja hänen mielestään on parempi jatkaa Diapameilla, vaikka en ilman niitä pärjää. Olisin myös tarvinnut nukahtamislääkettä, josta oltiin puhuttu edellisen lääkärin kanssa aikaisemmin, mutta hän ei suostunut niitä määräämään. Kerrankin kun oikein itse ehdotin, niin tulos oli tämä. Mulla on taustalla pitkäaikaista, usean vuoden hoitamatonta vaikeaa masennusta tämän lisäksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kaikilla sitten ollut Diapam rauhoittavana lääkityksenä varsinaisen SSRI-lääkkeen täyden hoitovasteen saavuttamiseen asti, vai oliko lääkäri vain niin nihkeä määräämään mulle mitään. Hän käski ottaa Diapamin sitten illalla, että se väsyttää myös, mutta ei ne murheet ja ahdistus ole sillä kadonnut vaikka kuinka olen yrittänyt. Lisäksi sain niitä niin vähän (30kpl), että eipä tässä pitkälle pötkitä sillä määrällä jos joka iltakin joutuu sellaisen vetäisemään.

 

["..."]

Mulla on Citalopram 40mg/vrk ja iltaisin 7.5mg Mirtatsapin nukahtamiseen. Varuiksi on beetasalpaajaa, kun en rauhoittavia suostu syömään.

 

["noh"]

Ikävä että tablettien voimalla pitää elää. Kannattaisiko ottaa irtiotto arjesta, mennä jonnekin mökille ja siellä ei tarvitsisi nähdä ketään eikä sitä myöten panikoida. Voisi rentoutua, lueskella, kalastella.

 

["..."]

[QUOTE="noh";28542951]Ikävä että tablettien voimalla pitää elää. Kannattaisiko ottaa irtiotto arjesta, mennä jonnekin mökille ja siellä ei tarvitsisi nähdä ketään eikä sitä myöten panikoida. Voisi rentoutua, lueskella, kalastella.[/QUOTE]

Tiedätkö sinä, mitä paniikkihäiriö on? Ei se pelkällä irtiotolla parannu.

Aloittajalle vielä, että sinuna pyytäisin myös jonkinlaista terapiaa häiriöön ja yrittäisin jättää nuo rauhoittavat kokonaan pois. Nyt jo kuulostaa siltä, että alat olla koukussa.

 

[St]

Tämän tahtoisin minäkin tietää. Mulla on Xanor pelkästään. Mullakin toleranssi kasvanut nopeasti. En voi oikein muuta syödä, kun tulee niin paljon päälle jääviä oireita sivuvaikutuksena. Siis noita ssri yms. maselääkkeitä. En pärjää ilman Xanoria, joten pakko nostaa annostusta koko ajan.

 

["noh"]

[QUOTE="...";28542956]Tiedätkö sinä, mitä paniikkihäiriö on? Ei se pelkällä irtiotolla parannu.

Aloittajalle vielä, että sinuna pyytäisin myös jonkinlaista terapiaa häiriöön ja yrittäisin jättää nuo rauhoittavat kokonaan pois. Nyt jo kuulostaa siltä, että alat olla koukussa.[/QUOTE]

Niin, eihän se noita lääkkeitä napsimallakaan parane. Että eikö kannattaisi muuten yrittää nauttia elämästä ja kesästä, ilman päihdyttäviä lääkkeitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";28542980]Niin, eihän se noita lääkkeitä napsimallakaan parane. Että eikö kannattaisi muuten yrittää nauttia elämästä ja kesästä, ilman päihdyttäviä lääkkeitä.[/QUOTE]

Voi elämä Joo, ei parane mutta olisin todennäköisesti tappanut itseni ilman lääkkeitä. Ja kärsin todella, todella vaikeasta paniikkihäiriöstä, olen ollut sairaalahoidossa sen takia useita viikkoja psykiatrisella.

Ap, suosittelen ehdottomasti terapiaa! Itselleni on ollut iso apu, nykyään en enää kohtauksia saa tai jos tulee ahdistuksia pystyn itse ne hallitsemaan. Lääkkeinä ollut ja on vielä sepram, tarvittaessa diapam (enää 1-3 vuodessa) aiemmin oli myös mirtazapin.

 

["..."]

[QUOTE="noh";28542980]Niin, eihän se noita lääkkeitä napsimallakaan parane. Että eikö kannattaisi muuten yrittää nauttia elämästä ja kesästä, ilman päihdyttäviä lääkkeitä.[/QUOTE]

ssri-lääkkeet eivät päihdytä. rauhoittavat on ihan eri asia. turha kommentoida, jos ei tiedä asiasta yhtään mitään.

 

["noh"]

[QUOTE="...";28543010]ssri-lääkkeet eivät päihdytä. rauhoittavat on ihan eri asia. turha kommentoida, jos ei tiedä asiasta yhtään mitään.[/QUOTE]

No eivät päihdytä mielialalääkkeet toisin kun xanorit ja kaikenmaailman pamit. Jos on eri mieltä, niin silloinko ei tiedä mitään. Jos sinä olet sairas ja minä terve, niin kumpikohan ajattelee selvemmin

 

["..."]

[QUOTE="noh";28543028]No eivät päihdytä mielialalääkkeet toisin kun xanorit ja kaikenmaailman pamit. Jos on eri mieltä, niin silloinko ei tiedä mitään. Jos sinä olet sairas ja minä terve, niin kumpikohan ajattelee selvemmin [/QUOTE]

No, mä olen sitten sairas, mutta koulutukseltani tohtori. Kumpi meistä ajattelee selvemmin? Yritäpäs nyt käyttäytyä siellä ja pidä ennakkoluulosi ihan omana tietonasi.

 

["elvi"]

En voi syödä lääkkeitä, en suostu enää kokeilemaan uusia kun olen kolmesta kokeillusta saanut hyvin pahat oireet. sekavuutta, hallusinaatioita yms, vaikka lääkkeiden pitäisi olla yleisesti siedettyjä. Olen jotenkin kummallisen herkkä.

Aluksi tieto siitä, etten voi saada edes ajoittaista lääkkeellistä apua pahensi paniikkikohtauksia, ja sai aikaan sen että koko ajan pelkäsin koska seuraava tulee. Mielikuvaharjoituksista on ollut apua, ja siitä että nykyisin mä osaan itse toimia paremmin. Siis kun huomaan, että nyt alkaa paniikki, meen tilaan jossa voin olla yksin, vaikka sit vessa, jos vaan mahdollista, ja toistelen itselleni koko sen kohtauksen ajan, että tää on paniikkikohtaus, tää menee ohi, tää on paniikkikohtaus, tää menee ohi.

Hassua kyllä se pelko niistä kohtauksista on vähentynyt, kun oon hyväksynyt sen että se paniikki tulee ja sen sijaan että yritän sitä estää, niin yritän vaan selvitä sen läpi. Kun en pelkää enää koko ajan, niin niitä kohtauksiakin on vähemmän.

Mutta tiedän, kuinka kamalia ne on, joskus mulla alkaa tuntua siltä kuin kurkku turpoaisi umpeen ja tuntuu että hajoan siihen paikkaan. Pahinta on, jos ei pääse minnekään yksityiseen paikkaan, on vaikea pitää itseään kasassa muiden nähden.

Toivottavasti sulle löytyy sopiva lääkitys, ja saat siihen lisäksi sitten jotain terapiaa.

 

["aapee"]

Mä sain lähetteen psykiatrille ja käyn myös psykologilla. Olettaisin, että psykiatrilla asiat sitten ratkenevat vähän paremmin kuin yleislääkärillä. Tekisi mieli nostaa tuota Citalopramia itse 40mg, mutta en kai voi. Ja mikään mökkirentoutumishomma ei tule tässä vaiheessa kyseeseen, mä olen loukussa neljän seinän sisällä enkä uskalla edes parvekkeelle mennä yksin...

Oli tosi hankalaa eilen siinä 20 minuutissa selittää koko historiani taas uudelle lääkärille, hän ei tiennyt juuri mitään mun lääkärikäynneistä. Kela vaatii psykiatrian erikoislääkärin b-lausunnon 1.7. alkaen ja mulla on yleislääkärin b-lausunnon sairaslomaa kesäkuun loppuun asti. Saapi nähdä, ehdinkö saada sitä lausuntoa ennen heinäkuuta Jonoja on ja rahaongelmat stressaa, saan minimisairauspäivärahaa ja kohta en välttämättä sitäkään ainakaan säännöllisesti, jos tämän lausunnon saaminen kestää ja Kelan päätöksissä kestää.

 

["noh"]

[QUOTE="...";28543039]No, mä olen sitten sairas, mutta koulutukseltani tohtori. Kumpi meistä ajattelee selvemmin? Yritäpäs nyt käyttäytyä siellä ja pidä ennakkoluulosi ihan omana tietonasi.[/QUOTE]

Minä yritän vaan auttaa. Kun ei se lääkkeiden pumppaaminen sinua pelasta kuitenkaan.

 

["noh"]

Kun niissä on vielä vieroitusoireina paniikkihäiriön oireet.

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";28543082]Minä yritän vaan auttaa. Kun ei se lääkkeiden pumppaaminen sinua pelasta kuitenkaan.[/QUOTE]

Kyllä ne lääkkeet vaan auttaa. Sairaudet ovat kemiaa ja oikealla lääkityksellä ne sairaudet saadaan poistumaan. Paniikkihäiriö ja masennus ovat sairauksia, liittyvät välittäjäaineisiin ja siksi SSRI-lääkkeet auttavat. En nyt ymmärrä mitä tarkoitat, pitäisikö vaikeasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta kärsivän kitkutella ilman lääkkeitä, jos ne kerran todistetusti auttavat edes jonkin verran?

 

["noh"]

[QUOTE="vieras";28543099]Kyllä ne lääkkeet vaan auttaa. Sairaudet ovat kemiaa ja oikealla lääkityksellä ne sairaudet saadaan poistumaan. Paniikkihäiriö ja masennus ovat sairauksia, liittyvät välittäjäaineisiin ja siksi SSRI-lääkkeet auttavat. En nyt ymmärrä mitä tarkoitat, pitäisikö vaikeasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta kärsivän kitkutella ilman lääkkeitä, jos ne kerran todistetusti auttavat edes jonkin verran?[/QUOTE]

Kyllä sinulla tunteita on kuitenkin ja ajatuksia, ei kannata alistua laboratoriohiireksi. En vastusta SSRI-lääkkeitä, tosin elämä on niitä käyttäessä paljon latteampaa.

 

["aapee"]

[QUOTE="noh";28543121]Kyllä sinulla tunteita on kuitenkin ja ajatuksia, ei kannata alistua laboratoriohiireksi. En vastusta SSRI-lääkkeitä, tosin elämä on niitä käyttäessä paljon latteampaa.[/QUOTE]

Mä elin yli neljä vuotta kärsien pahasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, kun en saanut itseäni lääkäriin. Pelot oli niin kovia. Nyt, kun saan viimein hoitoa (ei pelkästään lääkitys), niin olen todella tyytyväinen ja tunnen, kuinka pikkuhiljaa saan taas elämästä kiinni ja alan normalisoitua. Toki huomaan, miten SSRI-lääkkeet vaikuttaa tunteisiin, mutta jos kykenen edes joskus poistua kotoa vaikkapa ihan vain kauppaan avomiehen kanssa, niin se on mulle iso voitto ja ilman lääkitystä se ei olisi mahdollista.

 

["jph"]

[QUOTE="...";28542956]Tiedätkö sinä, mitä paniikkihäiriö on? Ei se pelkällä irtiotolla parannu.

Aloittajalle vielä, että sinuna pyytäisin myös jonkinlaista terapiaa häiriöön ja yrittäisin jättää nuo rauhoittavat kokonaan pois. Nyt jo kuulostaa siltä, että alat olla koukussa.[/QUOTE]

Ei kai "noh" väittänytkään, että irtiotolla parantuisi paniikkihäiriö. Tulisi kuitenkin muuta ajateltavaa, jos pystyy tekemään välillä jotakin muuta kuin sitä jokapäiväistä yhtäsamaa. Terapia olisi kuitenkin hyväksi lääkkeiden lisäksi.

Jos ruotsin kieli sujuu, suosittelen Christer L. Nordlundin kirjaa Ångest.
Christer L. Nordlunds Hemsida

Vitamiinit, hivenaineet sun muut voivat myös auttaa. Hyvä kirja aiheesta on Joan Mathews Larsonin kirja Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin. Tosin en "omin luvin" menisi syömään isoja määriä vitamiineja ja hivenaineita.

 

["Jiijii"]

Minä saavutin aikoinaan Citalopraamin kans riittävän vasteen vasta 60 mg:n annoksella, joka on siis maksimi vuorokausiannos.

 

["vieras"]

Täällä opamox rauhottavana

 

[ssss]

Venlafaksiini + Xanor + Propral.

 

["vieras"]

Itse sairastuin voimakkaaseen paniikkihäiriöön ja kotoa poistuminen oli mahdotonta ilman lääkkeitä ja yhdessä vaiheessa" lääkitsin" itseäni alkoholillakin. Olin täysin poikki ja kaikki oli mahdotonta. En muista enää mitä lääkettä sain, mutta toinen oli juuri tuota diapamia joista menin aivan turraksi. Lopulta heitin lääkkeet kokonaan pois ja totesin, että jos minua tosiaan huvittaa panikoida ja pyörtyä vaikka siinä kaupan kassalla niin antaa mennä vaan. Koska olen niin helvetin paska niin senkun vaan ihmiset ivaa ja nauraa kun alan täristä ja pöyrryn siinä. Näin ajattelin ja menin kauppaan. Keräsin ostokset ja menin kassalle ja mitä ihmettä. Enpä siinä pyörtynytkään eikä tullut mitään. Olinhan antanut itselleni luvan siihen enkä odottanut sitä kauhulla. Tuosta huomasin miten voinkin itse vaikuttaa itseeni ja aloin tietoisesti tekemään samoin tuonkin jälkeen. Ja kaikissa asioissa mitä panikoin. Hyvin pian olin voimakas ja työnnyin väkisin paikkoihin joissa alkaisin panikoimaan. Tuosta on nyt aikaa jotain 9-10vuotta ja sen jälkeen olen pystynyt elämään normaalisti. Pari kertaa näiden vuosien aikana on tullut samanlaista kun olen ollut heikkovointinen(liittynyt muista syistä johtuvaan huimaukseen), mutta entiseen malliin olen niistä selvinnyt. Alkutilanne kun oli silloin 10 vuotta sitten se, että saatoin olla 2kk vain kotona käymättä yhtään missään.
Masennuksesta sama. Kun olin käynyt ne tunteet läpi sisälläni ja surrut ja itkenyt, antanut anteeksi ja muuttanut elämääni niin ...kuinka sen sanoisin.... eheydyin. Tulin voimakkaammaksi kuin ennen ja ymmärsin ahdistavat tunteeni ja miten niihin vaikuttaa.

Tämä omakohtaista kokemustani että noista vaivoista voi olla mahdollista päästä pois ilman lääkitystäkin. Enkä väheksy ap:n tai muidenkaan lääkitystä, mutta haluan tuoda tämän esiin, että siedätystäkin voi kokeilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";28543082]Minä yritän vaan auttaa. Kun ei se lääkkeiden pumppaaminen sinua pelasta kuitenkaan.[/QUOTE]

Hei, oikeasti..tuon kaltaiset kommentit on kaikista vittumaisimpia. Maatessani sairaalassa hyvin vaikean paniikin ja ahdistuksen takia sain kuulla niin ihmeellisiä kommentteja, että välillä häkellyin ihmisten tyhmyydestä, kun muka yrittivät auttaa. Minut lääkkeet pelastivat. Ja terapia

 

[viinikumi]

[QUOTE="aapee";28542929]Itse olen nyt pari kuukautta syönyt Citalopramia, ensin 20mg ja sitä nostettiin muutama viikko sitten 30mg. Lisäksi rauhoittavana lääkkeenä Diapamia 10mg 1-3 päivässä.

Eilen olin lääkärillä ja omalääkäri oli vaihtunut. Olisin itse halunnut vaihtaa Diapamin toiseen, koska toleranssi on selvästi noussut ja se ei enää toimi yhtään niin hyvin kuin ennen. Kysyin, olisiko lääkkeelle vaihtoehtoja, niin lääkäri sanoi, että "ei tiedä" ja hänen mielestään on parempi jatkaa Diapameilla, vaikka en ilman niitä pärjää. Olisin myös tarvinnut nukahtamislääkettä, josta oltiin puhuttu edellisen lääkärin kanssa aikaisemmin, mutta hän ei suostunut niitä määräämään. Kerrankin kun oikein itse ehdotin, niin tulos oli tämä. Mulla on taustalla pitkäaikaista, usean vuoden hoitamatonta vaikeaa masennusta tämän lisäksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kaikilla sitten ollut Diapam rauhoittavana lääkityksenä varsinaisen SSRI-lääkkeen täyden hoitovasteen saavuttamiseen asti, vai oliko lääkäri vain niin nihkeä määräämään mulle mitään. Hän käski ottaa Diapamin sitten illalla, että se väsyttää myös, mutta ei ne murheet ja ahdistus ole sillä kadonnut vaikka kuinka olen yrittänyt. Lisäksi sain niitä niin vähän (30kpl), että eipä tässä pitkälle pötkitä sillä määrällä jos joka iltakin joutuu sellaisen vetäisemään. [/QUOTE]

onhan sulle sitte määrätty noita pameja vain väliaikaisesti käytettäväksi? niistä kun tulee riippuvaiseksi niin sitten tulee vieroitusoireina ahdistusta ja sit otetaan pamia...sit taas ahdistusta ja pamia...

oon nähnyt vierestä että ei kannata!

mistä sun paniikkihäiriö johtuu? siitä vois lähtee liikkeelle, hyvin usein on tullut huomatuksi että erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden..paniikkihäirön yms omaavilla ihmisillä tuntuu olevan hukassa ristiriitojen ja tunteiden käsittelytaidot..oisko siis psykoterapia oikeampi hoito?

 

[dddd]

[QUOTE="vieras";28543401]Hei, oikeasti..tuon kaltaiset kommentit on kaikista vittumaisimpia. Maatessani sairaalassa hyvin vaikean paniikin ja ahdistuksen takia sain kuulla niin ihmeellisiä kommentteja, että välillä häkellyin ihmisten tyhmyydestä, kun muka yrittivät auttaa. Minut lääkkeet pelastivat. Ja terapia[/QUOTE]

Ja tämä on taas tyypillinen asenne masentuneille jne.
Kaikki neuvot on tyhmiä, eikä ne auta. Negatiivisuus kunniaan.

Tiedän kyllä mistä puhut ja puhun. Ihmiset ajattelee lähinnä hyvää.