Mitä kirjoittaisin korttiin osanotoksi suruun?

[vierass]

Työkaverille. Joku pieni ajatus, runo, pätkä laulua...

 

[endis]

... vaikka täältä http://varssyja.wordpress.com/hengellisia-suruvarssyja/

 

[vierass]

Kiitos, mutta ei mitään hengellistä.

 

[endis]

Kiitos, mutta ei mitään hengellistä.

No sama mesta, oikea alareuna, Muita suruvärssyjä | Värssyjä

 

[vierass]

Juuh... Nuo on vainajalle tarkoitettuja. Ei surevalle ihmiselle. Mutta kiitos. Olen kahlannut nettiä kolme tuntia. Ja ajattelin, että jollain olis joku mukava idea.

Pää tyhjenee miettiessä. Tavallinen osanotto on tosi laimea ja persoonaton. Ja nuo runot on niin saatanan yleviä ja omituisia. Mutta kiitos.

 

[endis]

Juuh... Nuo on vainajalle tarkoitettuja. Ei surevalle ihmiselle. Mutta kiitos. Olen kahlannut nettiä kolme tuntia. Ja ajattelin, että jollain olis joku mukava idea.

Pää tyhjenee miettiessä. Tavallinen osanotto on tosi laimea ja persoonaton. Ja nuo runot on niin saatanan yleviä ja omituisia. Mutta kiitos.

Mitenkäs filosofiset mietelauseet?

"Kuka tietää, ettei se mitä me kutsumme kuolemaksi olekin elämää, ja ettei elämä olekin kuolemaa. (Epikuros 341-270 eKr.)"

"Kuolema ei ole elämäntapahtuma. Kuolemaa ei koeta. Jos äärettömän ajan keston asemesta ymmärrämmekin ikuisuudella ajattomuutta, silloin se, joka elää nykyhetkessä, elää ikuisesti. Elämämme on yhtä loputon kuin näkökenttämme on rajaton. (Ludwig Wittgenstein 1889-1951)"

 

[vierass]

No kun kukin suree ja kokee kuoleman niin eri tavalla. On vähän arveluttavaa "jakaa" neuvoja surun keskelle. Tämä on ihan hirvittävän vaikeaa.

 

[vierass]

Jonain päivänä
tuuli vie pilvet.
Aurinko tulee esiin
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa.

Jotain tän tyyppistä lohtua ajattelin... Tuo on jo aika lailla sellainen, hyvä.

 

[endis]

Vaikuttaisi siltä, että voisit saada ajatusta myös tällaisista http://griefbeach.com/poems-and-quotes/ ... hakuasanalla "poems for grieving"

 

[vierass]

Kiitos.

 

[kinkkinen juttu]

Älä kirjoita mitään, älä sano mitään...halaa vain pitkään ja irrottautuessanne kuiskaa "olen niin pahoillani".
Minua ahdisti aivan vietävästi kun ihmiset, hyvä hyvyyttään tietenkin, sanoivat "otan osaa" kun poikamme oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Hitto, ei voi ottaa osaa kun ei se suru siitä ositu eikä meidän taakkamme vähene. Mutta kun sanotaan että "olen pahoillani puolestasi" niin se tuntuu siltä että toinen on oikeasti sitä mieltä että suru on väärin.

 

[vierass]

Älä kirjoita mitään, älä sano mitään...halaa vain pitkään ja irrottautuessanne kuiskaa "olen niin pahoillani".
Minua ahdisti aivan vietävästi kun ihmiset, hyvä hyvyyttään tietenkin, sanoivat "otan osaa" kun poikamme oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Hitto, ei voi ottaa osaa kun ei se suru siitä ositu eikä meidän taakkamme vähene. Mutta kun sanotaan että "olen pahoillani puolestasi" niin se tuntuu siltä että toinen on oikeasti sitä mieltä että suru on väärin.

Tein juuri noin. Mutta sain tehtäväksi muistaa häntä koko porukan puolestakin. Ja se on vaikeaa. Tiedän itsekin jotain menetyksistä vaikean elämäni vuoksi ja ehkäpä kokemukseni tekeekin tästä haastavan... En tyydy liirumlaarumiin.

 

[bbierass]

Ei kai siinä,mitään kauhean innovatiivista kannata keksiä. Mun mielestä on aivan turha loukkaantua jonkun tavanomaisesta kohteliaisuudeta "otan osaa suruun". Jotain pitää saada sanoa, osootuksena myötätunnosta. Jos kaikesta loukkaannutaan, ihmiset alkavat pelätä kohdata suruperheitä.

 

["Rudolfina"]

Muistin tuosta "Kinkkisen jutun" kirjoittamasta. Olimme isoisäni hautajaisiin menossa kirkon pihalla. Talutin isoäitiäni ja hän sanoi minulle mellkein kiukkuisesti että älkää ikinä sanoko "Otan osaa". Kun ei siihen suruun voi ottaa osaa ja se oli hänen mielestään todella turhaa ja ikävää siinä tilanteessa. Käski vain halata lämpimästi. Isovanhempani olivat 58 vuotta naimisissa.

 

[nooshsh 9msi]

mä kirjotin rakkaudella od j p lle kiitos ja kunnia sain tuntee tosi ystävyttä kyselevyyttä nauravuutta eikä ehdollistumista vaan vapaata liikkuvuutta ympäri muutaman countrin etkä epäilly paskaa vaan kysyit suoraan multa oli se eka kerta vituttaa kun kuolit ja ikää oli vaan 23 vuotta lepää rauhassa og homie