Toggle sidebar

Mitä kirjaa/kirjasarjaa suosittelet luettavaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nirso lukija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Dragonlance-kirjoja lukiessa herkkäkorvaista voi häiritä taustalta kuuluva monitahoisten noppien kolina. Nehän perustuvat roolipeleihin ja absurdeja juonenkäänteitä yritetään perustella parhain päin. Esimerkiksi kun Drizzt Do'Urden juoksee lumikentällä päin kolmimetristä hirviötä, hän mukamas oli niin mietteissään ja auringonkilon sokaisema, ettei nähnyt monsteria. Todellisuudessa Drizztin pelaaja oli kaikkien todennäköisyyslakien vastaisesti mokannut ultrahelpon havainnointiheiton.

Oletko Data jo lukenut DM of the Rings -sarjakuvan? DM of the Rings I:The Copious Backstory - Twenty Sided
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Dragonlance-kirjoja lukiessa herkkäkorvaista voi häiritä taustalta kuuluva monitahoisten noppien kolina. Nehän perustuvat roolipeleihin ja absurdeja juonenkäänteitä yritetään perustella parhain päin. Esimerkiksi kun Drizzt Do'Urden juoksee lumikentällä päin kolmimetristä hirviötä, hän mukamas oli niin mietteissään ja auringonkilon sokaisema, ettei nähnyt monsteria. Todellisuudessa Drizztin pelaaja oli kaikkien todennäköisyyslakien vastaisesti mokannut ultrahelpon havainnointiheiton.

Oletko Data jo lukenut DM of the Rings -sarjakuvan? DM of the Rings I:The Copious Backstory - Twenty Sided
Click to expand...

Olin lukenut :D

Drizzt Do'Urden kuuluu Forgotten Realms pelimaailmaan, kun taas Dragonlace on oma maailmansa. Molempien pohjalla on kyllä sama roolipelisäännöstö eli Dungeons & Dragons. Ei ole varmaan yllättävää että olen pelannut sitä paljolti :) Drizzt taitaa olla enemmän pelillisempi ja väkivaltaan painottuva, Dragonlance on taas eeppinen ja siinä selvästi pelinjohtaja huijaa päähenkilöiden suosioksi :D

Forgotten Realms on näistä kahdesta parempi pelaamista ajatellen, kun taas Dragonlance kirjoina. Kyllä Dragonlanceakin lukiessa voi kuulla noppien heiton taustalla mutta eikö se ole hyvä asia?
 
Nopat häiritsevät sikäli, että ne muuttavat juonikuvioita arvaamattomasti. Fantasiakirjoja lukiessaan on tottunut tiettyyn klisheisyyteen: paha saa aina palkkansa, uurastus tuo voiton tullessaan, from zero to hero. Sittemmin olen kylläkin lukenut arvaamattomampia kirjailijoita, kuten Martinsia, joka tapattaa kirjojensa päähenkilöitä suruttomasti. En silti taida enää palata Weisin&Hickmanin viitoittamille poluille. Death Gate Cyclen luin hammasta purren lävitse ja siinä se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Nopat häiritsevät sikäli, että ne muuttavat juonikuvioita arvaamattomasti. Fantasiakirjoja lukiessaan on tottunut tiettyyn klisheisyyteen: paha saa aina palkkansa, uurastus tuo voiton tullessaan, from zero to hero. Sittemmin olen kylläkin lukenut arvaamattomampia kirjailijoita, kuten Martinsia, joka tapattaa kirjojensa päähenkilöitä suruttomasti. En silti taida enää palata Weisin&Hickmanin viitoittamille poluille. Death Gate Cyclen luin hammasta purren lävitse ja siinä se.
Click to expand...

Dragonlance ei olisi yhtään niin hyvä ilman näitä antisankareita kuten Raistlin ja Kitiara. Sturmin tarina on myös hyvä.

Maameren tarinat on erinomaista fantasiaa, mutta Dragonlancen ja Forgotten Realmsin hyvä puoli on se, että siihen tulee koko ajan uusia kirjoja maailman pysyen tuttuna.
 
Sanoisin että Nälkäpeli-trilogia, mä mainostan tätä aina mutta on oikeasti tosi hyvä. Siiitten, no olisko ollut cecelia ahernin toi "ihmemaa", hömppää, ihan ok.

Cecelia Ahernin kirjat on tuota yhtä peräti mielenkiintoista kirjaa lukuunottamatta kyllä sellaista aivotonta huttua että esim. raskausaikana kun keskittymiskykyni oli hyttysen luokkaa ja ajatus juoksi kuin etana, niin sopi erinomaisesti minulle :)

Eppu Nuotiolta luin yhden kirjan, olikohan Maksu. Ihan ok, ei mitään ihmeellistä sanottavaa, menee siinä missä monet muutkin kirjat.

Mitähän muuta mä oon nyt menneinä aikoina lukenut, tota, jaa.. Blackout. Pitäis varmaan aina kirjoittaa jonnekin kirja-arvostelut lukemistaan kirjoista, jos ne sitten jäis päähän.

Aijoo, "Harjunpää ja pahan pappi" oli tosi hyvä :)

Ja sit sellanen ku "paha paimen".

Lee Childin Jack Reacherit on ihan hunajaa.
 
Jotenkin häiritsee se ajatus, että kirjailijat antavat valmiiksi luodun maailman elementteineen rajoittaa mielikuvitustaan. Joku R.A. Salvatore kirjoittaa tuttavallisesti tulielementaaleista ikään kuin olisi itse keksinyt ne. Enemmän kunnioitusta herättävät kirjailijat, jotka luovat maailmansa alusta loppuun itse, toki muilta aineksia lainaillen, mutta sopasta omaperäisen versionsa väsäten.
 
Kiitos kiitos kiitos :) Olen nyt saanut paljon vinkkejä, joita kyllä katsastelen tässä ajan mittaan. Kirjastossa kävin ja nyt lähti mukaan sitten muutamia erinäisiä kirjoja. Tämä ketju pysyy tallessa, jotta vastaisuudessakin löytyy hyviä lukuvinkkejä.

Tuosta fantasiasta vielä... Harry Potterit ei taida mitään fantasiaa olla, mutta juuri ja juuri olen pystynyt yhden Potterin lukemaan :D Minä elän tosi vahvasti kirjassa mukana sitä lukiessani, joten hiukankin jännittävämmät kirjat tulevat uniin ja "elän" niissä vielä lukemisen jälkeenkin pitkän aikaa. Siksi kaikki hömppä on turvallista, eivät ainakaan unissa ahdista :) Tolkienin kirjat kiehtoo, mutta en ole vielä uskaltanut niitä lukea...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Jotenkin häiritsee se ajatus, että kirjailijat antavat valmiiksi luodun maailman elementteineen rajoittaa mielikuvitustaan. Joku R.A. Salvatore kirjoittaa tuttavallisesti tulielementaaleista ikään kuin olisi itse keksinyt ne. Enemmän kunnioitusta herättävät kirjailijat, jotka luovat maailmansa alusta loppuun itse, toki muilta aineksia lainaillen, mutta sopasta omaperäisen versionsa väsäten.
Click to expand...

Koko idea on, että kirjoitetaan tarinoita samaan ympäristöön. Eri kirjoittajat tuovat tähän välillä mukavia uusia tuulia. Murha Halruaassa ja Murha Tarsiksessa olivat varsin hyviä kirjoja vaikka poikkesivat hieman muista kirjoista. Lisäksi minusta on hyvä että kirjat avaavat pelimaailmaa mukavasti. Onneksi kirjoista on poistettu pahimmat pelien outoudet. En nyt muista tarinan nimeä, mutta netissä oli eräs yksi hyvä tarina joka oli tehty pelaamalla. Siinä huomasi hyvin mitä tapahtuu kun pelataan sääntöjen mukaan ja niitä käytetään vielä hyväksi.
 
Kyllä Harry Potterit fantasiaa ovat. Jos kirjailijaa on jostain syyttäminen, niin magian arkipäiväistämisestä.

Mitä Tolkieniin tulee, niin kannattaa aloittaa Hobitista. Se on lastenkirja ja jatko-osa Taru sormusten herrasta on alultaan saman henkinen, vaikkakin vakavoituu myöhemmin.
 
Hobbiin jos koskee, niin ei kannata lukea Narria heti Salamurhaajan jälkeen, vaan lukaista Liveship Traders kirjasarjojen välissä.

Anne McCaffrey on myös tutustumisen arvoinen kirjailija. Hänen kirjansa ovat scifiä fantasiaelementein.
 
Itse pidän Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareista, mielestäni ne eivät ole liian jänniä, mutta koukuttavia... Tänä jouluna aloin myös lukea Lehtolaisen Hilja Ilveskero -sarjaa, kun sain ekan osan joululahjaksi...
 
Enni Mustonen, Jude Deveraux, Kathy Kelly, Marian Keyes, Barbara Cartland

dekkaripuolesta Sujata Masseyn Rei Shimurat, Donna Leon, Tony Hillerman, kotimaisista Pirkko Arhippa
 
Pratchettejä suosittelisin minäkin ja Douglas Adamsia. Myös Neil Gaimanilla on hyviä fantasiakirjoja... toisin ei kannata ehkä aloittaa kirjasta"Unohdetut jumalat". On aavistuksen hidastempoinen(Mutta siis tosi hyvä).
Diana Wynne Jonesin kirjat ovat myös lemppari fantasiakirjojani. Tuli ja mytkkykatko ehdottomasti paras. Kannattaa myös lukea "Aikamatkustajan vaimo". Aivan uskomaton tarina ja se miten tarna on rakennettu, huh hiuh!!

Fantasia ulkopuolelta voisin suositella Nick Hornbyn kirjoja. Hauskoja ja aika kevyitä, humoristisia, mutta eivät täyttä hömppää. Jos haluaa aivoja nollata, niin kannattaa lukea Bridget Jonesit :D

Ja jotain suomalaista vielä kehiin. Lue Vadelmavenepakolainen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa