Mitä kertoa vajaa 3-vuotiaalle kuolemasta ja äidin surusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Cassyput
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Cassyput

Aktiivinen jäsen
28.04.2007
11 131
0
36
Mun isoäiti kuoli tänään, ja itkeskelen sen takia jonkin verran. Lapset tapasivat isoisoäitinsä viimeksi muutama viikko sitten, eli vanhempi 2v9kk muistaa kuka hän on ym. Monesti tyttö myös tykkää kerrata kuka synnytti kenetkin, eli isoisoäiti on puheissa melkein joka päivä.

Sanonko mä sille jotain tästä? Valmiudet ymmärtää yhtään mitään on varmaan aika huonot. Kuiteskin minä ja mun äiti surraan ja itketään, niin haluan jotain selittää. Tänään tyttö totesi että äitillä on paha mieli (oli vähän hämillään), sanoin vain että äiteilläkin joskus on. Ja että äiti on kyllä iloinen kun äitillä on noin ihania lapsia.
 
En ole ollut vastaaassa tilanteessa joten olen hiukan huono neuvomaan. Mitä olen asiasta kuullut muilta niin neuvot taitaa mennä niin:

Kerro lapsenomaisesti

Älä kerro liikaa mutta vastaa lapsen kysymyksiin

Kerro että sinulla ei ole hätää ja että rakastat lasta

Lapsella ei ole tekemistä äidin pahanmielen kanssa

Normaali arki jatkukoon surun keskellä...

EN usko että tästä oli kauheasti apua. Voimia ja jaksamisia surun keskelle :hug:
 
mun siskon mies kuoli, kun niiden tytär oli 2-vuotias
Hän kertoi minulle muutamaa viikkoa myöhemmin, että isi on nyt menny enkeleiden luo.
jonkinlaisia valmiuksia ymmärtää varmasti on.. täytyy vaan kertoa niin, että lapsi voi käsittää omien tuttujen asioiden kautta
 
minä kertoisin. Meillä vaari kuoli kun lapset olivat 2v ja 4v. Vaari oli lapsille tärkeä ja tietty lapset näki minun ja mieheni surun. Keskustelimme yhdessä siitä että vaari on kuollut ja meillä on paha mieli sen vuoksi että emme enää tapaa. lapset kyselivät jotain ja vastasimme heidän kysymyksiin. Lapsille asia oli sillä selvä vaikka toki vieläkin joskus puhuvat että muistan vaarista sitä ja tätä ja vaari on taivaassa jne.
 
Katselkaa vaikka yhdessä ulos, ja kerro, että isoisoäiti on nyt pilven päällä katselemassa. Oman lapseni kanssa (nyt 3,5v) usein katselemme pilviä ja heilutamme mummolle :)
 
Lähtisin huomenna kirjastoon ja lainaisin muutaman satukirjan aiheesta.

Tosiaan jos on uskonnollinen perhe niin enkeleistä ja taivaasta on helppo jutella.

Alle 3-vuotias ei kuitenkaan mitenkään voi täysin käsittää mitä kuolema tarkoittaa.
 
Niin kuin asia on, mutta kaunistellen. Tyyliin, kun on kovin vanha ja sairas, ihminen kuolee ja pääsee taivaaseen enkeliksi. Siellä ei tarvitse tuntea kipua. Äiti itkee siksi, kun äiti suree/ikävöi. Luonnollista.
 
Mä en haluaisi puhua taivaasta tai muista, kun en itsekään varsinaisesti usko kuoleman jälkeiseen elämään. Just konkreettisia esimerkkejä haluaisin, että miten surun ja itkun selittää.
 
Minä varmaan selittäisin jotain siitä, että kun ihminen tulee oikein vanhaksi niin kuolee. Kuolema tarkoittaa sitä että lakkaa hengittämästä. Selvittäisin, myös ettei kuolema ole pahajuttu. (en kertois mitään nukahtamisesta tms.).
Sanoisin että sinulla ja mummulla on ikävä isomummua, mutta ja siksi teitä itkettää. Voit myös sanoa sen, että lastakinhan joskus itkettää kun on ikävä äitiä. Mutta nyt isomummu ei vain tule takaisin. Äiti tulee. voit myös sanoa sen ettei kukaan ole tehnyt mitään pahaa tai ilkeää. Tai ettette itke siksi et teillä on jokin paikka kipeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ps:
Ei kuolema ole mikään tabu, kyllä siitä kannattaa puhua jos se osuu kohdalle. Se on luonnollinen asia.

tottakait, mut nyt olikin kysessä et miten? on kuitenkin asioita esim tuonukahtaminen mihin kuolemaa ei kannata verrata
 
En kyllä lähtisi lapselle selittämään äidin ikävästä, lapsi voisi käsittää väärin. Minusta yksinkertaineni selitys on paras: isomummu on kuollut ja äiti itkee, koska on surullinen ja ikävöi mummua. Sitten vastaisin lapsen kysymyksiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja liinu:
En kyllä lähtisi lapselle selittämään äidin ikävästä, lapsi voisi käsittää väärin. Minusta yksinkertaineni selitys on paras: isomummu on kuollut ja äiti itkee, koska on surullinen ja ikävöi mummua. Sitten vastaisin lapsen kysymyksiin.

Näin mäkin tekisin. Kyllä lapsi kysyy vastakysymyksiä, jos jokin asia jää mietityttämään. Ja niitä juttujahan voi tulla vasta pitkän ajan kuluttua.

 
Mun tyttö oli myös 3v. kun isoisäni kuoli, olimme kesäloma reissulla, olimme aika paljonkin tekemisissä papan kanssa. Kerroin tytölle jotenkin näin: muistathan että pappa oli aika kipeä, nyt pappa on sitten kuollut... ITse olin tietysti aika järkyttynyt, kun pappa oli mulle hyvin tärkeä ihminen. tyttö "yhdisti" papan kuoleman samana kesänä haudattuihin lintuihin. kuolleisiin kärpäsiin ym ötököihin.

Muo helpotti ku sai tytölle kertoa, ettei tarvinnut "salailla" tai selitellä miksi itkeä vollotin...

 
Kerro, että mummu on kuollut ja kun menemme mummulaan, niin mummu ei ole enää "kotona". Sano, että äitiä itkettää, koska äitillä on mummua ikävä. Vaikka mummu on kuollut ja äiti itkee, niin meillä ei ole mitään hätää, eikä äitille tapahdu mitään.

Otteita vielä lasten ymmärrystasosta:

http://www.verkkoklinikka.fi/?id=6024604&page=5422836
 
Älä missään nimessä sano ;mummi nukkui pois".Lapsi saattaa ruveta pelkäämään nukkumista.Meillä kerrottiin miehen ystävän kuolemasta lapsille suoraan.Kerrottiin että "mika" kuoli ,ruumis haudataan ja taivaalle syttyy uusi tähti.Lapset miettivät milloin äiti kuolee johon vastattiin että sitten joskus vanhana.Välillä kirkkaalla tähtikelillä vilkuttelevat "mikalle".
 
Me on kerrottu aina suoraan että joku on kuollut, kyllähän lapsi varmastikin tulee hautajaisiin mukaan ja myöhemmin haudalle, joten vaikka ei heti ymmärtäisi niin pikku hiljaa sitten ymmärtää kuoleman ja sen lopullisuuden.

Osanottoni teille! :flower:
 
Sanoin että isoisoäiti oli vanha ja sairas ja kuoli. Ja että äitillä ja mummilla on paha mieli, koska me ei nähdä isoisoäitiä enää ikinä nyt kun se on kuollut.

Sitten tyttö tarjoili vähän arkielämän mustaa huumoria ilmoittamalla, että äitillä on paha mieli kun isoisoäiti kuolas. :laugh: :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Niin kuin asia on, mutta kaunistellen. Tyyliin, kun on kovin vanha ja sairas, ihminen kuolee ja pääsee taivaaseen enkeliksi. Siellä ei tarvitse tuntea kipua. Äiti itkee siksi, kun äiti suree/ikävöi. Luonnollista.

Toi vanha ja sairas -kohta ei oikein henk.koht pure muhun, kun jouduin meidän 3-vuotiaalle selittämään, miksei vauvaveli tullutkaan kotiin ja miksi äiti ja isä itkee. Ei kuolevat ole aina vanhoja.

Emme ole mitään uskovaisia, mutta emme usko elämän päättyvän kuolemaankaan. Jollakin tasolla kuollut jää olemaan, vähintään sitten vanha ihminen lapsissaan ja lapsi vanhemmissaan. Siksi taivasselitys tuntui sopivalta lapsen ymmärrykselle. Kerroimme että se taivas, johon kuolleiden henki menee on niin korkealla ettei sitä kenenkään silmä näe. Nyt kun lapsi on 4, on ajan kanssa tullut koko ajan lisäkysymyksiä. En enää muista mitä ollaan missäkin vaiheessa selitetty. Olemme kuitenkin kertoneet lapselle, että joskus sairastuu tai loukkaantuu niin pahasti, ettei enää jaksa hengittää ja silloin kuolee. Olemme myös muistaneet painottaa, ettei n.s. tavallisiin sairauksiin kuole, ettei lapselle jäisi pelkoa sairauksia kohtaan. Olemme kertoneet, että ihmisen kuori jää tänne maahan ja henki lähtee sinne taivaaseen. Me elävät ei päästä taivaaseen, koska sieltä ei pääse takaisin, mutta sinne menneet näkevät meidät kyllä. Lohdullinen ajatus itse kullekin :)
 
Mekään emme ole uskovaisia perinteisellä tavalla mutta ajattelen itse, että lapsella on hyvä olla "usko" siihen, että kuoleman jälkeenkin voi nähdä läheisiään. Muuten lapsi saattaa alkaa liikaa pelkäämään esim. vanhempiensa kuolemaa ja ikuista eroa heistä. Siksi meillä lapsille on kuolema selitetty jotensakin näin: Kukaan ei voi täysin tietää mitä tapahtuu kun ihminen kuolee ja ihmisillä on siitä erilaisia ajatuksia. Äiti ajattelee niin, että kun ihminen kuolee, hän siirtyy toiseen maailmaan elämään. Kukaan meistä ei voi tietää millainen se toinen maailma on mutta varmaan siellä tapaamme aiemmin kuolleet läheisemme.
 

Yhteistyössä