Toggle sidebar

mitä jos suuri rakkautesi nuoruudesta lähettäisi sinulle rakkausviestejä vuosien päästä`?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hyvin hyvin hämmentynyt...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hyvin hyvin hämmentynyt...

Vieras
Siis tämä ei ole mikään läppä, vaan oikeasti vajaa 10 vuotta sitten seurustelin jokusen vuoden yhden tosi ihanan miehen kanssa, mutta jostain syystä meille tuli ero. Nyt tämä mies otti minuun yhteyttä ja kertoi, että on vaan kerran elämässään rakastanut ja laittoi sähköpostiini erinäisiä biisejä missä kerrotaan puuttuvasta palasesta ja rakkaudesta... Kummallakin on lapsia.Siis..ihan suoraan sanottuna jos tämä olisi tapahtunut parisen vuotta sitten, niin olisin ollut innoissani ja juossut tämän miehen syliin..koska olen aina tiennyt ja tuntenut, että tämä mies on ollut se elämäni suurin rakkaus, sillä hän oli myös paras ystäväni kauan eromme jälkeenkin! Nyt kuitenkin sopassa on myös yhteensä 4 lasta! olenko ihan sairas, kun ihan pikkuisen mietin jopa tätä vaihtoehtoa? riitelemma ukon kanssa paljon ja usein ja about kerran kuussa jompi kumpi on valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut....tiedän kyllä vastuuni enkä haluaisi rikkinäistä kotia, mutta...joku tässä kaihertaa...
 
Niin siis tällä sun entisellä on nyt ilmeisesti hetki, kun joku on mennyt oman muijan kanssa pieleen.

Kannattaa yrittää hoitaa kuntoon nyt se suhde, joka on sulla tällä hetkellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvin hyvin hämmentynyt...;29257123:
Siis tämä ei ole mikään läppä, vaan oikeasti vajaa 10 vuotta sitten seurustelin jokusen vuoden yhden tosi ihanan miehen kanssa, mutta jostain syystä meille tuli ero.
Click to expand...
"Jostain syystä"? Ennen kuin teet yhtään mitään, mieti noita syitä. Sinä tiedät ne, mutta haluatko niitä tunnustaa?
 
Tiedän....ja ne syyt oli naurettavia, piti saada omaa aikaa ja nähdä vielä maailmaa, minä sen suhteen halusin silloin päättää, siinäpä se.. tää on ihan typerää, tiedostan sen..ja osittain tietenkin se, että itselläkin on pitkä suhde nyt menossa ja ehkä huono vaihe tässäkin.. tulee kiusaus miettiä miten elämä olisi mennyt tämän huippumiehen kanssa..vai olisiko siinä paljonkaan eroa.
 
ne eron syyt selville, viestittele miehelle kysy mikä on suhteessa vikana. pitse ehkä pitäisin mielen avoinna jos nyt olemassa oleva suhde on muutenkin vaakalaudalla kerranhan tässä vaan eletään ;)
 
Sepä se.. kun olen miettinyt monesti, että onko tässä suhteessa järkeä, kun tappelemme koko ajan...mutta en haluaisi lapsille sitä rikkinäistä kotia.. eikä tässä pohdiskelussakaan ole mitään järkeä.. yksi elämä meillä on ja sen takia olenkin niin hämmentynyt, koska tämä mies on seurannut ajatuksissani vaikka olemmekin eronneet.. en ole näköjään ollut ainoa. Mutta silti..tuntuu että tämä tilaisuus on jo mennyt :( toisaalta en haluaisi katua tätä vanhuudessani. Että miksen kääntänyt tätä lehteä? ihmisetkin muuttuvat ajan myötä ja kuka tietää millainen tämä mies nykyään on tai minä tai.....puuh, osaa olla pohdinnat :D
 
Itselläni lähes sama tilanne. Heikolla hetkellä mietin, että jos yritettäisiin ensirakkauteni uudelleen, koska tunteita molemmilla. Järjellä, kun mietin, niin ollaan exän kans liian erilaisia eikä suhde onnistuisi enää. 9v erosta ja muutamien vuosien välein olemme yhteyksissä. Ikinä en ketään tule niin rakastamaan.
 
Ei hän ole eikä ole ollut sinun paras ystäväsi. Jos hän olisi paras ystäväsi, ei teidän ystävyytenne olisi katkennut tai kadonnut mihinkään. Hyvä ystävyys jatkuu mitä tahansa tapahtuisikin. Hyvä ystävä, tai paras, kuten sanot, ei myöskään yhtäkkiä tuosta vaan alkaisi lähettelemään sulle mitään lemmenviestejä vaan siivoaisi niin sanotusti oman tonttinsa ensin. Kertoisi omalle muijalleen, että hei, meidän liitto ei toimi, eroaisi, huolehtisi lapset ja hoitaisi asiat kuntoon. Sitten ottaisi sinuun yhteyttä asiallisesti ja kysyisi mikä on sinun tilanteesi ja kertoisi tyrkyttämättä tunteistaan. Ei hän viestittelisi oman muijansa selän takana eikä sinulle sinun miehesi tietämättä. Se on typerää, lyhytnäköistä ja aika alhaista. Jos sulla menee huonosti oman miehesi kanssa, niin eroa. Mutta ei ole mitään järkeä juosta suoraan toisen miehen syliin siksi että parisuhteessa sattuu olemaan huono vaihe ja että toinen sattumalta lähettelee sulle teinipojan laulamia "puuttuva palanen"-lauluja. Mieti nyt ihan tarkkaan; eroaisitko jos tää ihmemies ei olisi sulle sähköpostejaan lähetellyt? Tuskinpa. Eiköhän se elämä sen ihmemiehen kanssa olisi ihan samanlaista; tavallista arkea, jossa paljoakaan ei maailmaa nähdä vaan eletään ihan normaalisti arkielämän puristuksissa. Jos te nyt juoksette toistenne syleihin, niin mukana on vielä lisäksi molempien lapset ja entiset puolisot ja niiden asioiden kanssa selviäminen. Voihan se olla kivaa ja ihmeellistäkin, mutta luultavasti se on enimmäkseen ihan vaan arkea.
 
Ai mitäkö tekisin? No vastaisin tietysti. :)

Mulle on ihan sama, onko hän suhteessa vai mikä tilanne menossa, mulle riittää seksi ja yhdessäolo kera hyvien keskusteluidenkin.
 
Kyllä hän oli hyvä ystäväni. Seurustelin hänen jälkeensä miehen kanssa joka oli niin mustasukkainen, että minun oli laitettava välit poikki. Näin. Ja tottahan tuo, että tässä ei ole rehdisti toimittu. Kyse ei ole mistään Robinin biisistä, vaikka ei toki tärkeä tieto olekaan. En eroaisi, totta. Ainakaan tällä hetkellä ;) mutta olen ihan tosissani ajatellut, ettei meidän suhde tule kestämään ikuisuutta. Mieskin puhuu välillä että sitten kahden vuoden päästä hän lähtee..sillä lailla vakaalla pohjalla..
 
Mä luulen, että noi vuosien takaiset rakkaustarinat on oikeesti ihania, muistoissa! Mutta ei kukaan ihminen ole vuosien jälkeen sama, kuin silloin joskus ja kun on muitakin läheisiä kuvioissa, niin älä nyt mihinkään päiväuneen nukahda! Kyllähän sitä itse kukin muistelee niitä vanhoja juttuja, silloin joskus, mutta jos nyt tosiasiat vedetään esiin, niin uni seis, ja takaisin arkeen!
 
ja kiva kuulla, että jollain muullakin ollut samansuuntaisia pohdintoja. Raastavaa on. Vielä kun se elämän rajallisuuskin on tullut tässä lähiaikoina todettua niin useasti niin jää miettimään näitä ratkaisuja. Ilman lapsia olisin jo menossa, olisi se sitten kuinka typerää tahansa.Mutta näin, ihan hyvä oli kuulla faktat. Tuli kaivettua se oma fiksu puoli esiin.
 
Ensimmäinen aviomieheni oli suuri rakkauteni, jonka perään haikailin vuosikaudet. Avioeron jälkeen oli lyhyempiä ja pidempiä suhteita, joiden aikana olisin varmasti välittömästi tarttunut tilaisuuteen, jos olisi mitään saumaa entiseen palaamiseen ollut. Nyt tämän nykyisen puolisoni kanssa tilanne on toinen. En voi sanoa, etteikö varmasti jotain ajatuksia ja tunteita heräisi, jos yhtäkkiä tuo mies minulle viestiä laittaisi, mutta paluuta menneeseen en enää haikaile. Nykyinen on parempi kuin se ensimmäinen.
 
Minua itseäni lähinnä huvittaisi...
Sinun tilanteessa miettisin tarkkaan juoksenteli jotakin kohti vai pois jostakin. Jos haluat pois suhteesta, tee se puhtaasti, älä käytä toista pakotienä.
 
Ei kai suurta rakkautta jätetä. Sulla oli vielä tän "suuren rakkauden" jälkeen uusi suhde (ilmeisesti melko piankin) ja etkös sä nimenomaan halunnut saada omaa aikaa kun jätit miehen.
 
Milloin olette viimeksi tavanneet livenä? Tapaaminen ainakin selvittäisi sitä, millainen tyyppi on nyt ja mitä siitä oikeasti ajattelet. Saattaahan olla, että se tuntuisikin ihan oudolta/tylsältä/erilaiselta kuin olet kuvitelmissasi rakennellut? Itse eroon tai uuteen suhteeseen en sano juuta enkä jaata. Itse teet päätöksesi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja PeskyPixie:
Ei hän ole eikä ole ollut sinun paras ystäväsi. Jos hän olisi paras ystäväsi, ei teidän ystävyytenne olisi katkennut tai kadonnut mihinkään. Hyvä ystävyys jatkuu mitä tahansa tapahtuisikin. Hyvä ystävä, tai paras, kuten sanot, ei myöskään yhtäkkiä tuosta vaan alkaisi lähettelemään sulle mitään lemmenviestejä vaan siivoaisi niin sanotusti oman tonttinsa ensin. Kertoisi omalle muijalleen, että hei, meidän liitto ei toimi, eroaisi, huolehtisi lapset ja hoitaisi asiat kuntoon. Sitten ottaisi sinuun yhteyttä asiallisesti ja kysyisi mikä on sinun tilanteesi ja kertoisi tyrkyttämättä tunteistaan. Ei hän viestittelisi oman muijansa selän takana eikä sinulle sinun miehesi tietämättä. Se on typerää, lyhytnäköistä ja aika alhaista. Jos sulla menee huonosti oman miehesi kanssa, niin eroa. Mutta ei ole mitään järkeä juosta suoraan toisen miehen syliin siksi että parisuhteessa sattuu olemaan huono vaihe ja että toinen sattumalta lähettelee sulle teinipojan laulamia "puuttuva palanen"-lauluja. Mieti nyt ihan tarkkaan; eroaisitko jos tää ihmemies ei olisi sulle sähköpostejaan lähetellyt? Tuskinpa. Eiköhän se elämä sen ihmemiehen kanssa olisi ihan samanlaista; tavallista arkea, jossa paljoakaan ei maailmaa nähdä vaan eletään ihan normaalisti arkielämän puristuksissa. Jos te nyt juoksette toistenne syleihin, niin mukana on vielä lisäksi molempien lapset ja entiset puolisot ja niiden asioiden kanssa selviäminen. Voihan se olla kivaa ja ihmeellistäkin, mutta luultavasti se on enimmäkseen ihan vaan arkea.
Click to expand...

Komppaan tätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvin hyvin hämmentynyt:
ja kiva kuulla, että jollain muullakin ollut samansuuntaisia pohdintoja. Raastavaa on. Vielä kun se elämän rajallisuuskin on tullut tässä lähiaikoina todettua niin useasti niin jää miettimään näitä ratkaisuja. Ilman lapsia olisin jo menossa, olisi se sitten kuinka typerää tahansa.Mutta näin, ihan hyvä oli kuulla faktat. Tuli kaivettua se oma fiksu puoli esiin.
Click to expand...

Mitenhän tämä tarina jatkui? Erositteko ja lähditkö exäsi matkaan? Olisi mukava kuulla mitä ratkaisuja teit. Itselläni vähän vastaava tilanne menossa.
 
Voisitteko tavata? Siis ihan vain kahvilla jossain kahvilassa, yleisellä paikalla. Juttelisitte ja saisit selville, miltä sinusta tuntuu. Jos molemmista tuntuu siltä, että haluatte jatkaa niin silloin siivoatte molemmat ensin oman pesänne ja sitten aloitatte suhteen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa