T
Tuskanhiki
Vieras
Minulla on koulua nyt jo miltei vuoden käynyt poika. Kaikki on hänelle vaikeaa ja vastenmielistä, siis kaikki uuden jutun opettelu ja oppiminen. R-kirjain, polkupyörällä ajo, nauhojen sitominen, lukemaan opettelu, lukeminen, uimaan opettelu, kellon oppiminen...
Polkupyörällä oppi ajamaan ilman apurattaita kun pakotettiin harjoittelemaan (nyt kyllä tykkää pyöräilystä) , hän yksinkertaisesti yritti laistaa koko ajan pyörällä ajamisen. Lukemaan oppiminen on yhtä tervanjuontia edelleen, vaikka lukee jo melko hyvin, eikä selvästikään ole lukiongelmia tai muuta.
Heti jos tulee asia, mitä hän ei hallitse, hän lyö leikin sikseen, alkaa parhaassa tapauksessa itkua tihrustamaan ja masentuu ihan täysin. Ei auta, vaikka lohduttaa ja auttaa ja tukee ja yrittää sanoa sen tuhannennen kerran, että kun harjoittelee, oppii. Tämä poika ei halua harjoitella sitä, mitä ei osaa, ei sitten yhtään.
Onko muilla vastaavia ongelmia, mitä ihmettä pitäisi tehdä, alkaa jo itseltäkin mennä hermot, kun joka kerta sama juttu, kun edessä on jokin uusi asia. Ja kun elämä on pelkkää uuden oppimista, miten tuommoinen voi pärjätä? Äh.
Polkupyörällä oppi ajamaan ilman apurattaita kun pakotettiin harjoittelemaan (nyt kyllä tykkää pyöräilystä) , hän yksinkertaisesti yritti laistaa koko ajan pyörällä ajamisen. Lukemaan oppiminen on yhtä tervanjuontia edelleen, vaikka lukee jo melko hyvin, eikä selvästikään ole lukiongelmia tai muuta.
Heti jos tulee asia, mitä hän ei hallitse, hän lyö leikin sikseen, alkaa parhaassa tapauksessa itkua tihrustamaan ja masentuu ihan täysin. Ei auta, vaikka lohduttaa ja auttaa ja tukee ja yrittää sanoa sen tuhannennen kerran, että kun harjoittelee, oppii. Tämä poika ei halua harjoitella sitä, mitä ei osaa, ei sitten yhtään.
Onko muilla vastaavia ongelmia, mitä ihmettä pitäisi tehdä, alkaa jo itseltäkin mennä hermot, kun joka kerta sama juttu, kun edessä on jokin uusi asia. Ja kun elämä on pelkkää uuden oppimista, miten tuommoinen voi pärjätä? Äh.