Toggle sidebar

Mitä jos hoitoalan opiskelija sairastuu mielenterveysongelmiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olen aloittamassa terveydenhoitajaopinnot. Olen sairastanut masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Masennuksesta olen mielestäni parantunut ja testitkin näyttää että masennusta ei ole. Pakko-oireisiin tulee varmaan aina olemaan tietynlainen taipumus, mutta pääasiassa voin hyvin ja jaksan hyvin. Terapia on auttanut. Nyt en käy enää terapiassa. Olen lukenut kuitenkin että opiskeluoikeuden saattaa menettää tällä alalla jos terveydentila muuttuu oleellisesti. Mikähän tämä oleellisesti on?

Pelkään että mitä jos alan taas oireilemaan opiskeluaikana. Minulle on tapahtunut lähiaikoina pahoja asioita. Esimerkiksi vanhemmallani todettiin muistisairaus. Haluaisin mennä ehkä puhumaan näistä asioista jollekin. Mutta jos menee keskustelemaan jollekin ammattilaiselle tai ihan opiskelijaterveydenhuoltoon, niin onko terveydentilani heti oleellisesti muuttunut ja saan potkut koulusta?

Rasittaa tämä mielenterveysasioiden karsastaminen. En tiedä uskallanko hakea apua jos tulee taas ongelmia. Tämä koulu on minulle tärkeä ja hoitajan ammatti on unelmani.
 
Eikö sille ole olemassa aika tarkatkin kriteerit, millaiset terveysongelmat eivät ole ok eri ammateissa? Eli jos luet ne kriteerit ja vertaat niitä itseesi, niin ehkä asia sillä selviää?

Vaikea myöskään kuvitella, että sen verran isoa asiaa kuin mahdollista koulusta pihalle potkimista päätettäisiin jotenkin mutupohjalta. Kai siihen vähintään lääkärin diagnoosit vaaditaan ja jonkun virallisen komitean tms. päätös, josta päätöksestä sitten luonnollisesti voi myös valittaa.
 
Et sinä opiskeluoikeutta voi menettää oikein mistään syystä. Ja opiskelijaterveydenhuollossa on sama vaitiolovelvollisuus kuin muutoinkin terveydenhuollossa, ei siitä raportoida kansliaan. Mutta halutessasi voit kai hakea sairaslomaa jos tilanne alkaa käydä kestämättömäksi.

Se, että haet apua,kertoo vain siitä että osaat tunnistaa ongelmasi. Joten ehdottomasti se on hyvä asia.

Hoitoalan ihmiset ylipäänsä hakevat herkemmin keskusteluapua, ja se johtuu juuri tuosta että on kyvykäs ja halukas ottamaan apua vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Et sinä opiskeluoikeutta voi menettää oikein mistään syystä.
Click to expand...
Huumeiden väärinkäyttö taitaa aiheuttaa potkut opiskelusta useammallakin alalla.

Tuossa on noita vaatimuksia:

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto
  • sellaiset psyykkiset sairaudet, jotka estävät käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen osallistumisen, kuten ajankohtainen hoitamaton psykoosi tai vaikea toimintakykyä laskeva masennus
  • sellaiset fyysiset sairaudet, kuten tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet tai vammat sekä krooniset ihottumat, jotka rajoittavat toimintakykyä siinä määrin, että estävät käytännön tehtävissä tai työssäoppimisessa toimimisen
  • veriteitse tarttuva sairaus saattaa rajoittaa käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen sijoittumista
  • päihteiden ongelmakäyttö tai päihderiippuvuus.
Voit hyvin mennä keskustelemaan vanhempasi muistisairaudesta, ei se vielä sinun terveydentilaasi muuta. Varmaan auttaa ehkäisemään sitä masennusta, ettei pääse menemään liian pahaksi opiskelujen kannalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Esimerkiksi vanhemmallani todettiin muistisairaus. Haluaisin mennä ehkä puhumaan näistä asioista jollekin.
Click to expand...
Sun ei todellakaan tarvi miettiä vanhempien diagnooseja YHTÄÄN. Ne saattaa syödä/juoda/lääkitä itsensä sairaaksi eikä sun asia ole HEITÄ hoitaa. Kuunnella voit, mutta tekevät pahan virheen, jos nyt luottavat siihen, että kotona on SAIRAANhoitaja. En luottaisi kaikkiin diagnooseihin - en oikeastaan ollenkaan:
http://plagiointitutkija.blogspot.fi/2010/11/rikollista-rahaa-tieteenteon-nimissa.html
 
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vaativa persoonallisiuushäiriö. Olen juuri toipumassa talvella alkaneesta vaikeasta masennuskaudesta.
Hain myös terveysalalle tänä keväänä ja haastattelussa kerroin rehellisesti mielenterveysongelmistani. Kerroin myös silti uskovani olevani kykenevä työskentelemään alalla, kunhan huomioin sairauteni ja kuuntelen itseäni. Haastattelija sanoi suoraan ettei terveydentilani hyvältä kullostanut mutta ei myöskään olisi mikään ehdoton este. Tulim hyväksytyksi kouluun. Heinäkuussa loppuu sairausloma ja elokuussa pitäisi olla koulukunnossa. Toivottavasti olen, odotan sitä niin kovasti.

Tsemppiä opiskeluun, kuuntele itseäsi ja hae ajoissa apua ennen kun asiat menee huonoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Sun ei todellakaan tarvi miettiä vanhempien diagnooseja YHTÄÄN. Ne saattaa syödä/juoda/lääkitä itsensä sairaaksi eikä sun asia ole HEITÄ hoitaa.
Click to expand...
Meinaat, että jos sinulla rupeaa muisti heittämään vähän pahemman kerran, niin sinun läheistesi ei tarvitse miettiä sitä lainkaan ja he voivat jättää sinut kaiken hoidon ulkopuolelle. Mitä väliä siitä, että harhailet keskellä talvea sisävaatteissa ympäri kyliä kovalla pakkasella, et osaakaan enää pitää enää huolta syömisistäsi, ruoanlaitosta ja vaikka laskujen maksamisesta. Tai ettet lopulta enää tunnista heitä. No, äkkiähän se luonto vie, kun sinne pakkaseen jäät, kun kukaan ei välitä. Tuskin se itse diagnoosi on se mietittävin juttu, vaan se omaisen vointi diagnooseista huolimatta.
 
Just - vastuu kun on lääkärillä ja heidän täytyy huolehtia, että hoitajia on riittävästi. Muuten sinusta tulee omaishoitaja samalla sekunnilla, kun otat sen vastuun heiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti:
potkuja et saa, mutta kyllä he voi laittaa sinulta opiskelut jäähylle joksikin aikaa,. tuttavapiirissä pari tällaista tapausta on ollut.
Click to expand...

Millaisista asioista on ollut tarkalleen kyse?

Kylläpä te tartuitte tuohon muistisairauteen. Mua ei oo siis missään vaiheessa vaadittu olemaan omaishoitaja, eikä sellaiset ole vielä ajankohtaisia, kun kyseessä on varhaisessa vaiheessa oleva sairaus. Asia vain tuntuu rankalta, etenkin kun sairastunut ei ole vielä niin vanha että olisi mitenkään tavanomainen tilanne.
 
Siis ei sitä opiskelupaikkaa sinulta kukaan tai mikään ota pois rehellisen sairastumisen vuoksi. Vain noi päihteiden väärinkäyttö (kouluun tai harjoitteluun humalassa tuleminen), huumeet, verisairaudet, ym ym on este.

Kyllä kuka tahansa saa sairastua ihan aitoihin mielenterveyssairauksiinkin. Silloin vaan et voi mennä harjoitteluihin, mutta esim teorioita voit tehdä voinnin mukaan vaikka sairaslomalla olisitkin.

Ei sairastumisen vuoksi menetä opiskelupaikkaa, kunhan vaan asianmukaisesti toimittaa kouluun sairaslomatodistukset. Sehän olisi laitonta. Eihän sua voi töistäkään erottaa sairastumisen vuoksi.

Ja ihan oikeesti, jokaisella meillä on "taustamme" ja " rasitteemme" sairautemme, kenellä fyysisiä kenellä psyykkisiä. Mutta ei ne välttämättä työn hoitamiseen vaikuta mitenkään.
 
SORA-lainsäädäntö tekee sen, että jos sinulla terveydentila muuttuu oleellisesti niin, että et täytä oppilaaksi ottamisen edellytyksiä, voidaan opiskeluoikeus peruuttaa.

Sinun kannattaa hakea apua niin ajoissa, että ei tule tarvetta peruuttaa opiskeluoikeuttasi, mutta pidä myös mielessä se, että työ on koko ajan stressaavaa, kestätkö sen?
 
SORA-lainsäädäntöä minulle pääsykokeissa painotettiin. Kuunelma jos olisin salannut sairauteni, olisi sen myöhemmin ilmettyä minun opiskeluoikeus evätty. En päässyt kouluun, syy on varmasti henkinen terveydentilani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
SORA-lainsäädäntö tekee sen, että jos sinulla terveydentila muuttuu oleellisesti niin, että et täytä oppilaaksi ottamisen edellytyksiä, voidaan opiskeluoikeus peruuttaa.

Sinun kannattaa hakea apua niin ajoissa, että ei tule tarvetta peruuttaa opiskeluoikeuttasi, mutta pidä myös mielessä se, että työ on koko ajan stressaavaa, kestätkö sen?
Click to expand...
Mutta mikä on oleellisesti?

Kestän. Silloin vasta hulluksi tulisi jos pitäisi opiskella ja työskennellä alalla joka ei kiinnosta yhtään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa