E
ei jaksa enää mitään
Vieras
Mitä voi tehdä, jos ei enää pärjää kotona tän masennuksen kanssa? Ei oo kyl mitään masennusdiagnoosia annettu.
Joka päivä käy itsari monet kerrat mielessä, vaikka en sitä halua miettiä. Äsken kävin kaupassa, sit ku kävelin kotiin ni linkku ajo ohi. Kävi jo mielessä että kävelisin sen eteen. Viillellyt oon muutaman kerran, viimeisimmästä n.2viikkoa. Joka kerta ku nään arvet kädes, ni käy mieles että viillän ranteet auki.
Viime vuoden puolella kävin muutaman kerran juttelemas terapeutille. En voinu puhua sille. Sen paikan lääkäri oli sitä mieltä etten voi vaihtaa terapeuttia. Joka kerta ne sano kaiken eri tavalla. Viimein sen terapeutin sai vaihdettua. Sit se uus terapeutti soitti, puhelun jälkeen laitoin viestiä että ku oli puhetta että se voi tulla käymään ks.paikan ulkopuolella, ni onnistuisko eka tapaaminen jossain muualla kuin siellä. Että en uskalla ottaa sitä riskiä että sinne tulemisella tulee taas sellanen ahistus ku viime kerralla. (en saanu henkee, sydän hakkas ja tuntu että pyörryn) ei tullu viesttiin vastausta vaan ne laitto kirjeen että asiakkuutesi on päättynyt. Että joo. Sit laitoin sen paikan lääkärille palautettua paikasta, ni se soitti. Sit se sano että tkseen voi mennä juttelee psyk.sh:n kanssa 10kertaa. Että siitä sanottiin jo viimeks. Sanoin että ei oo ollu mitään puhetta siitä, ni se sano että ehkä hieman eri tavalla siitä sanottiin. Ne puhu viimeks vaan yksityisistä terapeuteista ym, ei mistään tk:n jutusta.
Mä oon joka ilta ollu sillein että huomenna soitan tkseen. En vaan pysty..aivan liian korkee kynnys soittaa. Ja taas pitäs kaikki asiat selittää juurta jaksaen jollekii uppo-oudolle. Mut mä haluan apua tähän! En mä halua sitä, että joku päivä siskot joutuis kertoo muksuilleen että heillä on yks täti vähemmän. Sitä ei saa tapahtua, joten apua on saatava.
Huomenna en pysty soittaa, koska pitää lähtee asioille, mut sanoin jo siskollekii että ylihuomenna soitan, pakko! Varvas on ollu tulehtuneena varmaan syyskuusta asti ainakii, ainoastaan sen takii ku tkseen on niin vaikeeta mennä, mut pakko on mennä ke, koska tulehdus vaan pahenee... Kun sinne tkseen menee, ni eka pitää nähä minkälainen se lääkäri on, ennen ei voi/uskalla sanoa mitään mistään pahasta olosta...
Ruokahalu multa on kadonnu kokonaan. Viimeks söin ruokaa viikko sitten, ei vaan oo nälkä eikä tee mieli syödä mitään.
Mitä lääkäri sanoo jos sanon etten pärjää kotona koska on jatkuvasti pahaolla henkisesti ja on kokoajan mielessä itsari? Eka kerran tuli itsetuhoisia ajatuksia aikalailla vuos sitten. Siitä lähtien niitä on ollut, tosin syksyllä oli jopa 2kk ilman niitä, mut tän alkuvuoden aikana on ollu pahimmat olot...
Joka päivä käy itsari monet kerrat mielessä, vaikka en sitä halua miettiä. Äsken kävin kaupassa, sit ku kävelin kotiin ni linkku ajo ohi. Kävi jo mielessä että kävelisin sen eteen. Viillellyt oon muutaman kerran, viimeisimmästä n.2viikkoa. Joka kerta ku nään arvet kädes, ni käy mieles että viillän ranteet auki.
Viime vuoden puolella kävin muutaman kerran juttelemas terapeutille. En voinu puhua sille. Sen paikan lääkäri oli sitä mieltä etten voi vaihtaa terapeuttia. Joka kerta ne sano kaiken eri tavalla. Viimein sen terapeutin sai vaihdettua. Sit se uus terapeutti soitti, puhelun jälkeen laitoin viestiä että ku oli puhetta että se voi tulla käymään ks.paikan ulkopuolella, ni onnistuisko eka tapaaminen jossain muualla kuin siellä. Että en uskalla ottaa sitä riskiä että sinne tulemisella tulee taas sellanen ahistus ku viime kerralla. (en saanu henkee, sydän hakkas ja tuntu että pyörryn) ei tullu viesttiin vastausta vaan ne laitto kirjeen että asiakkuutesi on päättynyt. Että joo. Sit laitoin sen paikan lääkärille palautettua paikasta, ni se soitti. Sit se sano että tkseen voi mennä juttelee psyk.sh:n kanssa 10kertaa. Että siitä sanottiin jo viimeks. Sanoin että ei oo ollu mitään puhetta siitä, ni se sano että ehkä hieman eri tavalla siitä sanottiin. Ne puhu viimeks vaan yksityisistä terapeuteista ym, ei mistään tk:n jutusta.
Mä oon joka ilta ollu sillein että huomenna soitan tkseen. En vaan pysty..aivan liian korkee kynnys soittaa. Ja taas pitäs kaikki asiat selittää juurta jaksaen jollekii uppo-oudolle. Mut mä haluan apua tähän! En mä halua sitä, että joku päivä siskot joutuis kertoo muksuilleen että heillä on yks täti vähemmän. Sitä ei saa tapahtua, joten apua on saatava.
Huomenna en pysty soittaa, koska pitää lähtee asioille, mut sanoin jo siskollekii että ylihuomenna soitan, pakko! Varvas on ollu tulehtuneena varmaan syyskuusta asti ainakii, ainoastaan sen takii ku tkseen on niin vaikeeta mennä, mut pakko on mennä ke, koska tulehdus vaan pahenee... Kun sinne tkseen menee, ni eka pitää nähä minkälainen se lääkäri on, ennen ei voi/uskalla sanoa mitään mistään pahasta olosta...
Ruokahalu multa on kadonnu kokonaan. Viimeks söin ruokaa viikko sitten, ei vaan oo nälkä eikä tee mieli syödä mitään.
Mitä lääkäri sanoo jos sanon etten pärjää kotona koska on jatkuvasti pahaolla henkisesti ja on kokoajan mielessä itsari? Eka kerran tuli itsetuhoisia ajatuksia aikalailla vuos sitten. Siitä lähtien niitä on ollut, tosin syksyllä oli jopa 2kk ilman niitä, mut tän alkuvuoden aikana on ollu pahimmat olot...
