Mitä ihmettä sinä ostit toiselle tenavallesi joululahjaksi tai

["jelp"]

sanoit sukulaisillesi joululahjatoiveiksi, jos kummatkin lapset olivat samaa sukupuolta ja jos isommalta oli jäänyt pienemmälle kasa erilaisia leluja, hyväkuntoisia vaatteita, ehjiä kirjoja, talvivälineitä (sukset ja luistimet), petivaatteita, pyyhkeitä jne jne. ?

Koen itse tämän kyllä tulevina jouluina ongelmaksi, koska ei minusta pienempi periaatteessa tarvitsisi yhtään mitään. Mutta eihän tietenkään pienempää voi lahjatta jättää, pakkohan hälle on jotain pientä ostaa. Eihän se olisi reilua, että isompi saa lahjoja ja pienempi taas ei.

 

[.......]

Kyllähän se kiva on jos pienempikin saa uusia vaatteita... Isompana sitten voi olla eri intressit leluihin jne.

 

["vieras"]

anna lapsille se lelukuvasto, kyllä ne keksivät ihan itse.

Mun ratkaisu on ollut se, että sanon "ei mitään, kylä tuota tavaraa jo on".
Mun äiti on käsittänyt sen ja antaa rahan tai kirjan. Aina.
Anoppi ei käsitä ja ostaa jotan, mitä kukaan ei ei ole toivonut eikä halua. (oikeesti! lapsetkin ihmettelee niitä!)
Mun siskot osaa hankkia täsmätoiveita - mikä sekin on vähän pöhköä. Viisainta olisi, että jokainen äiti ja isä ostavat omille lapsilleen vain ne lahjat joita on toivottu ja jotka järkeviksi katsotaan.
Näin vältyttäisiin liialta lahjamäärältä ja ennen kaikkea turhalta tavaralta.
Minusta 5-6 pakettia per lapsi on hyvä. Jos on toivonut jotain kalliimpaa niin sitten saa vähempi. (esim. esikoinen toivo muutama joulu takaperin Nintendo DS:n ja sai sen ja kaksi muuta pakettia... niin ja anopilta ruman lelukissan. Lapsi laittoi sen itse kaappiin eikä ota sitä leikkiin. MInä EN OLE sanonut mitään negaa anopin lahjoista lasten kuullen.

huom. kun olin itse laiharilla niin anoppi toi mulle jättilaatikollisen suklaata.

 

["viidenäiti"]

Riippuu lapsen iästä. Itse olen nytkin sanonut ettei meidän 3.5v ja 1.5v tarvitse mitään kun romua ja vaatetta on jo niin paljon. Mielestäni he ovat vielä niin pieniä etteivät odota joululta niin paljon kuin isommat lapset (9v, 7v ja 6v).
Sukulaiset kuitenkin haluavat lapsia muistaa niin saavat sitten ostaa mitä parhaaksi näkevät. Toivottavasti kuitenkin jotain pientä. Itse ostetaan näille pienille yhdet lahjat, jos sitäkään kun meille tulee joka vuosi lahjoja ihan tolkuton määrä.

 

[määä]

Enpä juuri ole ostanut kummallekaan mitään, ja sukulaiset eivät toiveita kysele, aina sieltä on riittävästi krääsää tullut.
Nytkin saattaa jäädä joululahjat ostamatta, mä ostan niitä tarpeellisia (ja tarpeettomiakin) pitkin vuotta. Turha toivoa että suku vaikkapa porukalla ostaisi jotain tarpeellista tai toivottua, vaikkapa kännykän tai jotain, vaan sieltä saattaa hyvin tulla kymmenen tavallista nukkea, jos lapsi on toivonut bratzia tms.

 

[määä]

Lisään vielä että mustakin raha olisi paras niiltä sukulaisilta. Mä voisin hyvin heidän puolestaan hankkia sillä vaikkapa kirjoja - niitäkin kun jo tuppaa tulemaan samoja kappaleita mitä on ennestään.

 

[3n äiti]

Meillä isovanhemmat ja kummit lahjoo mein vanhempien lisäksi. Ja yleensä kysyvät mitä on toivottu. Kerron toiveen hyvin tarkkaan tai sitten sanon, että sujauttaa rahan kuoreen jos toiveita ei enää ole jäänyt toteuttamatta.

Pari vuotta sitten siskoni oli tehnyt hauskasti, esikoiseni 13v sai jättisuuren paketin. Ja aina kun avasi sitä, sisältä paljastuikin toinen paketti. Tätä jatkui kauan ja nauhoitin siksi koko tapahtuman, kun tajusin että paketissa täytyy olla se kimppaan hankittu Iphone3. Tähän kerättiin rahaa eli laitoimme kaikki lahjojat rahamme yhteen. Juuri muuta ei saanutkaan. Ja hän oli hyvin tyytyväinen, edelleen

Isänikin teki hauskasti, kun olimme teinejä. Saimme paketista Kinder-suklaamunat. Siinä sitten siskoni kanssa kiittelimme ja salaa nielimme itkua. Kun sen munan vasta illemmalla söimme, oli yllätys melkoinen. Siinä "muovikotelossa" ei ollutkaan lelua vaan pari isoa seteliä. Paras joululahja ikinä <3 P.S. Iskä oli kuulemma "joutunut" syömään useamman yllätysmunan, sillä ei ollut meinannut saada sitä munaa heti takaisin kiinni sen näköisenä ettei sitä olisi ollut avattu.

 

[astrolabe]

Ei minusta oo reilua, jos toinen saa kaiken aina käytettynä ja esikoisen jäljiltä. Joskus vois olla mukava saada omaa, vain itelle valkattua ja uutta. Vaikka se ois vaan liukuri tai villasukat.