H
huono vaimo
Vieras
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 10vuotta josta 6vuotta naimisissa. Meillä on kolme lasta joista vanhin täyttää kohta 5v. ja nuorimmainen on juuri täyttänyt 2v. Musta tuntuu että olen nuorimmaisen syntymästä asti ollut enemmän tai vähemmän eron partaalla. Tiedän että pikkuvauva aika on rankkaa ja toki erityisesti silloin kun on kaksi muutakin pientä lasta, enkä ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jotenkin tuntuu että parisuhteemme aaltoilee kauheista kriiseistä "kaverimaiseen" yhteiseloon. En oikeastaan usko että rakastan miestäni enää kuten miestä tulisi rakastaa ja meillä on hirveän vähän mitään yhteistä (lapsia lukuunottamatta). Toisaalta taas mies osaa välillä olla todella ihana ja tiedän että hän kyllä rakastaa minua ja tekee sen myös selväksi. Ehkä siksi tunnen niin suunnatonta syyllisyyttä omista ajatuksistani.
Ei, minulla ei ole uutta miestä kiikarissa tai mitään muutakaan. Silloin tällöin meillä on miehen kanssa jopa hauskaa, mutta harvassa nämä hetket taitavat olla. Mies on hyvä isä ja hyvä aviomies (ainakin silloin kun meillä ei ole jokin elämää suurempi keskinäinen konflikti menossa). En vain tiedä mitä tehdä... Tässä taannoin mies oli viikon työmatkalla ja minua suorastaan ärsytti kun hän soitteli ja valitteli ikäväänsä. Oma oloni oli lähinnä helpottunut kun ei tarvinnut koko ajan tehdä hänelle tiliä joka asiasta (hän on melko omistushaluinen). Tilanne on kärjistynyt jopa niin että minulla ei ole enää minkäänlaisia seksihaluja miestä kohtaan ja se on tietysti taas yksi asia joka aiheuttaa välillämme erimielisyyksiä.
Pitäisikö tässä tilanteessa miettiä eroa vai hakeutua terapiaan? En edes tiedä lähtisikö mies terapiaan.... hän kun tuntuu uskovan että kaikki on hyvin. Mitä jos rakkaus vain loppuu? Ja miten se voikin tuntua näin pahalta....
Ei, minulla ei ole uutta miestä kiikarissa tai mitään muutakaan. Silloin tällöin meillä on miehen kanssa jopa hauskaa, mutta harvassa nämä hetket taitavat olla. Mies on hyvä isä ja hyvä aviomies (ainakin silloin kun meillä ei ole jokin elämää suurempi keskinäinen konflikti menossa). En vain tiedä mitä tehdä... Tässä taannoin mies oli viikon työmatkalla ja minua suorastaan ärsytti kun hän soitteli ja valitteli ikäväänsä. Oma oloni oli lähinnä helpottunut kun ei tarvinnut koko ajan tehdä hänelle tiliä joka asiasta (hän on melko omistushaluinen). Tilanne on kärjistynyt jopa niin että minulla ei ole enää minkäänlaisia seksihaluja miestä kohtaan ja se on tietysti taas yksi asia joka aiheuttaa välillämme erimielisyyksiä.
Pitäisikö tässä tilanteessa miettiä eroa vai hakeutua terapiaan? En edes tiedä lähtisikö mies terapiaan.... hän kun tuntuu uskovan että kaikki on hyvin. Mitä jos rakkaus vain loppuu? Ja miten se voikin tuntua näin pahalta....
. Pikku hiljaa olen tajunnut, että suurimmaksi osaksi ongelmat ovat olleet oman pääni tuotoksia. Tyytymättömyys itseeni, työhöni tms heijastuu tyytymättömyytenä periaatteessa ihan onnelliseen parisuhteeseeni. Tietysti kipinää kaivattaisiin lisää mutta nyt ne niin sanotut ruuhkavuodet vie kaiken voiman. Olen ennenkaikkea halunnut turvata kolmelle lapsellemme onnellisen ja turvallisen lapsuuden, mieheni on todella hyvä perheenisä.
