mitä apua olet saanut SOSIAALITOIMEN LASTENSUOJELUSTA?

["madame"]

minä en nimittäin usko että sieltä saa todellista apua, kertokaa siis jotain mikä muuttaisi mieleni tämän asian suhteen.

veikkaan että kukaan ei pysty kertomaan tilannettaan ja sitä mitä apua sai,jotta selvisi.

 

["mä"]

Monen asian kautta huomasin olevani tilanteessa, jossa olin totaalisen yksin pienen lapsen kanssa. Minulta löydettiin myös kasvaimia ja lapsellani todettiin liikuntakykyyn vaikuttava pitkäaikassairaus. Voimat loppuivat.

Soittelin neuvolaan, itkin ja pyysin apua. Neuvola ilmoitti perhetyöntekijälle, ptt sossulle. Sossu järjesti mulle ajan mt-toimistoon juttelemaan. Lisäksi tukivat taloudellisesti (opiskelijayh:n talous oli aika heikko) ja halutessani pääsin suht usein käymään sossun juttusilla.

Ainoa mikä tässä sopassa mätti, oli tuo perhetyöntekijä. Hän ei koskaan minua tavannut, yhden puhelun perusteella tiesi, etten ole kykenevä huolehtimaan lapsestani ja kiireellinen huostaanotto olisi aiheellinen. Neuvolan "täti" ja sossu olivat aivan eri mieltä ja perhetyöntekijä saikin nuhteet käytöksestään (oli hirveän ilkeä minulle puhelimessa).

Tukiperhettä olisin toivonut, mutta jono oli niin pitkä eikä meillä lapsella ollut mitään hätää niin emme sitä koskaan saaneet. Mutta selvisimme ilmankin, joten ihan hyvä näin.

 

["vieras"]

Olin opiskeleva yh. Sain lastenhoitoapua (MLL:n kautta sos. toimen kustantamana), kävin sos. toimessa keskustelemassa kaksi kertaa. Tosin siellä todettiin, että lastenuojelulle ei ollut tarvetta, mutta sain kuitenkin em. lastenhoitoapua opintojen loppuun saattamiseksi. Ai niin, ja sain myös rahallista avustusta, kun kävimme lasten kanssa Korkeasaaressa.

 

[Non compos mentis]

Esikoisen takia koko perheelle tarjottiin unikoulujaksoa ensikodissa, se edellytti lastensuojelun asiakkuutta. Esikoinen oli jo sellainen 5-vuotias ja unirytmi sekaisin kroonisen sairauden takia. Emme sitten käyttäneet tätä tilaisuutta hyväksemme, sillä hän sai sairaalasta paikan viikoksi, ja se voitti sitten tämän unikoulun, sillä sairaalassa pystyttiin auttamaan myös sairauden tilaa, eikä pelkkää nukkumista. Mutta siis, unirytmiin olisi varmaan tullut ihan suurta apua lastensuojelustakin.

 

[sisar puoliQ]

mä joudun viemään esikoista usein ja säännöllisesti psykkalle. meillä käy perhetyöntekijä sillon auttamassa nuorimman kanssa. nuorimmalla kanssa kerho kerran viikossa ls:n kautta. tukiperhehakemus on vetämässä, ollutkin jo aika pitkään, mutta enpä ihmeitä sen suhteen odottele. sanoivat suoraan, että pitkät jonot ja että perheet haluavat yleensä hiljaisen ja söpön tytön. mun hyperkineettinen poikani siis tuskin on sieltä toivotuimmasta päästä, eikä tyttöäkään voi liian hiljaseksi kuvata:snotty:

 

[chef]

Jouduin sairaalaan leikkaukseen, kun vauva oli 2kk. Olin ja elin ilman tukiverkkoa yh:na, eli minulla ei ollut hoitopaikkaa vauvalle. Sosiaalitoimen lastensuojelusta tarjottiin lapselleni paikkaa pienten lasten vastaanottokodissa siksi aikaa että toivun, mutta en pitänyt siitä ideasta. Niinpä kysyin, josko he maksaisivat MLL-hoitajan palkan, jotta saisin vauvalle hoitajan kotiin.

Koska olin itse ollut aktiivinen ja saanut hoitoringin pystyyn (2 hoitajaa, 7 vrk ajan) ei lastensuojelu nähnyt syytä kieltäytyä ja niinpä he sitten siirsivät tililleni palkat matkakuluineen, jotta sain lastenhoidon maksettua.

Eli koen kyllä, että sieltä saa ihan konkreettista apua.

 

[Oosp]

Murrosikäisestä lapsestamme tehtiin lastensuojeluilmoitus. Olin itse jo hakemassa apua samoihin aikoihin. Perhe-elämämme oli yhtä kaaosta, vanhemmat väsyneitä ja pienemmät lapset jäivät vaille huomiota.

Seurantajakson 3kk jälkeen todettiin ettei asiakkuudelle ole enää perusteita (lapsi kävi koulupsykologilla ja meni erityisluokalle --> käytös parani ja päihteet jäi)

Sitten seuraavana kesänä kaikki hajos käsiin. Tuli niin pahoja ongelmia ja olimme taas huolesta sekaisin. Sairastuin masennukseen. Haimme apua ja lapsi pääsi erääseen lastensuojeluyksikköön. Kaikenlaisia variaatioita kokeiltiin (viikko siellä, viikko kotona .. kotona enemmän ... kotona vähemmän .. ) mutta tämä kotiamme melko lähellä oleva paikka ja me emme onnistuneet pitämään lasta "kurissa".

Lapsi lähti sitten kauemmas perhekotiin.
Ja vihdoin tuntuu, että uskallan vähän hengittääkin ... kasvamista on tapahtunut ja kotilomat pyörii.

Kaikenkaikkiaan koko tässä rumbassa on positiivista se että meitä vanhempia on kuunneltu. Missään vaiheessa lasta ei ole huostaanotettu. Lapsi on avuohuollon sijoituksella edelleen.
Nyt vaan lapsen ongelmat ON sitä luokkkaa että jos en siihen perhekotiin suostunut, niin se olisi viety sinne huostaanottona. Epäilin, mutta jo tutustumiskäynnillä jäi perhekodista sellainen mielikuva että nämä ne tietää mitä ne tekee.

Mulla ei ole pahaa sanottavaa sossusta, meille on kai sattunut ne "hyvät"? Jopa näiden sossujen suusta olen kuullut "kauhutarinoita" siitä miten toisissa kunnissa on toimittu väärin, lapsen ja vanhempien oikeuksia poljettu.

 

[TULKINNANVARAINEN]

lastensuojelun kautta tulee päivähoitoon joskus tosi pieniä vauvoja hoitoon. vanhemmat eivät jaksa/osaa hoitaa lastaan koko päivää. lapsi saa hoidossa syliä,lepoa ja ruokaa eli normaalia arkipäivää. koskee kaikenikäisiä alle kouluikäisiä lapsia

 

[Syöpäläinen]

Mä saan perhepalvelun, eli pari kertaa viikossa tulee 3 tuntia kerrallaan tänne katsomaan tytärtä, pääsen silloin joko käymään kaupassa tai nukkumaan. Ajattelin pyytää vielä siivousapua ja kuivausrummun hankintaan saan apua lastensuojelulta. Tukiperheeseen jonotetaan