Mistähän voisi johtua että "hyvässä" perheessä useampi lapsi varastelee ja valehtelee..

[hhmm]

Tässä perheessä siis monta lasta ja ovat ulospäin ns hyvä perhe ja sen mitä heitä tunnnen, ovat myös hyvä perhe sisältä päin. Lähivuosina on kuitenkin ilmenny että muutama heidän lapsistaan ovat kovia valehtelemaan ja jääneet kiinni varastelusta, esim kyläireissuilla. Oon alkanu miettimään mistä tuo asia voisi kertoa, miksi lapset on tuollaisia?

Kokemuksia kellään? =)

 

[vihreäomena]

Haluatko 10 sivuisen esseen aiheesta "lasten käytösongelmat" tai aiheesta "aikuisten kulissit"?

 

[hhmm]

Haluatko 10 sivuisen esseen aiheesta "lasten käytösongelmat" tai aiheesta "aikuisten kulissit"?

Oletko tosissasi vai ilkeilet? En usko että voisi olla aikuisten kulisseja tms... kyseessä läheinen sukulaisperhe... mutta tiiä... huolestuttaa kyllä

 

["vieras"]

Hakevat rajojaan kodin ulkopuolellakin. Huono viestihän tuo on. Kotona on joku pielessä. Minun tulkinta on, että kotona ei löydy ketään, joka asettaa tiukan viimeisen rajan, jota ei ylitetä. Nyt niitä rajoja haetaan muualta. Ne asettaa sitten joku muu taho aika ikävällä tavalla.

 

[vihreäomena]

Oletko tosissasi vai ilkeilet? En usko että voisi olla aikuisten kulisseja tms... kyseessä läheinen sukulaisperhe... mutta tiiä... huolestuttaa kyllä

Tosissani.
Mulle tuli ensimmäisenä mieleen eri syistä johtuvat käytösongelmat sekä vaikutelma "hyvästä perheestä" eli kulissit. Kulissit on joskus kovat ja vankat, kuuluu joihinkin häiriintyneisiin perhemalleihin.

Vaikea sanoa juuta tai jaata, kun koko tapaus ns. tuntematon, eli voin vain ajatella yleisellä tasolla.

 

[vihreäomena]

[QUOTE="vieras";26881096]Hakevat rajojaan kodin ulkopuolellakin. Huono viestihän tuo on. Kotona on joku pielessä. Minun tulkinta on, että kotona ei löydy ketään, joka asettaa tiukan viimeisen rajan, jota ei ylitetä. Nyt niitä rajoja haetaan muualta. Ne asettaa sitten joku muu taho aika ikävällä tavalla.[/QUOTE]

Yleinen virheluulo on se, että oireilevat lapset kärsivät ns. kurinpuutteesta.
Monilla on kovaakin kovempi kuri, väkivallasta sanailuun.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26881096]Hakevat rajojaan kodin ulkopuolellakin. Huono viestihän tuo on. Kotona on joku pielessä. Minun tulkinta on, että kotona ei löydy ketään, joka asettaa tiukan viimeisen rajan, jota ei ylitetä. Nyt niitä rajoja haetaan muualta. Ne asettaa sitten joku muu taho aika ikävällä tavalla.[/QUOTE]

Mistä näitä natseja oikein riittää? Minulla on henkilökohtaista kokemusta "oireilusta" lapsena ja nuorena. Syynä oli pikemminkin se, että kaikesta arvosteltiin, kaikki kiellettiin, ja remmiä ja joskus nyrkkiäkin tuli, kuin se, että olisi ollut kovin löysä kasvatus.

häpeäisit, natsi.

 

["vieras"]

Yleinen virheluulo on se, että oireilevat lapset kärsivät ns. kurinpuutteesta.
Monilla on kovaakin kovempi kuri, väkivallasta sanailuun.

En väitä, että nämä lapset kärsivät suoranaisesta kurinpuutteesta. Rajat ja rakkaus, ne kuuluisat kliseet oisivat tuoda heidän elämäänsä paljon hyvää. He täyttävät varastelullaan tyhjiötä, sitä joka pitäisi olla täynnä jotain ihan muuta. He hakevat huomiota kodin ulkopuolelta, että tulisi joku ja pysäyttäsi ja sanoisi, että ei näin vaan näin.

Huomataanko heitä? Onko heille aikaa, kiitetäänkö, kehutaanko, välitetäänkö? Vai ovatko he vain joukko, jotka pitää saada illalla nukkumaan ja aamulla ylös?

 

[Pikkuvaras]

Itse varastelin joskus lapsena joistain kyläpaikoista jotain pientä. Koskaan en tosin kaupasta. Olen joskus miettinyt, miksi tein niin, mutta en oikein tiedä. Ketjussa esitetty teoria rajojen puuttumisesta ja niiden hakemisesta ei omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Perheeni ei monessakaan mielessä ollut mikään ihanneperhe, mutta silti väittäisin, että tuo varastelu ei liittynyt vanhempiini, vaan niihin kavereihin, joilta otin jotain. Olin aika yksinäinen lapsi ja tunsin usein ulkopuolisuutta - pikemminkin voisin kuvitella, että hain jotain kompensaatiota, ikään kuin sitä, että pääsisin altavastaajan asemasta jollain lailla. Ehkä olin kateellinen noin yleisesti ottaen kavereiden elämästä (ei siis niistä tavaroista) ja ottamalla heiltä jotain sain itselleni osan tuosta kokonaisuudesta, jota kadehdin.

Tai sitten minulla oli sisäisiä, henkisiä ongelmia, joita ei tunnistettu. Vanhempien syytä olisi saattanut korkeintaan olla se, että moraalisessa ja eettisessä kasvatuksessa oli keskitytty vääriin asioihin tai väärällä tavalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26881123]Mistä näitä natseja oikein riittää? Minulla on henkilökohtaista kokemusta "oireilusta" lapsena ja nuorena. Syynä oli pikemminkin se, että kaikesta arvosteltiin, kaikki kiellettiin, ja remmiä ja joskus nyrkkiäkin tuli, kuin se, että olisi ollut kovin löysä kasvatus.

häpeäisit, natsi.[/QUOTE]

En ole natsi. Olen vain tavallinen äiti, joka välittää, rakastaa ja tukee, mutta pitää aina rajat. Samat tutut ja turvalliset rajat, joiden puitteissa on helppo toimia.

 

["a.p"]

Yleinen virheluulo on se, että oireilevat lapset kärsivät ns. kurinpuutteesta.
Monilla on kovaakin kovempi kuri, väkivallasta sanailuun.

Tämä äiti nimenomaan on kertonut ettei ikinä ole antanu kellekkään lapselle esim tukkapöllyä tai nippaissut. Sitä jopa silloin ihmettelin... siis tiedän toki että se on kiellettyä mutta jäänyt mieleen kun sitä korosti. Se on jännä tunne kun esim 10 vuotias tyttö valehtelee silmät kirkkaina ja vielä useamman kerran. Mun tietoon tullu kyseisellä tytöllä pari kertaa kun on varastanut kyläreissuilla. Ja osa niistä lapsista ovat tosi kovia leventelee ja kehuskelee elämäänsä ja esim mitä heillä on yms...

 

[Pikkuvaras]

[QUOTE="vieras";26881130]
Huomataanko heitä? Onko heille aikaa, kiitetäänkö, kehutaanko, välitetäänkö? Vai ovatko he vain joukko, jotka pitää saada illalla nukkumaan ja aamulla ylös?[/QUOTE]

Minun kohdallani kyllä minut huomattiin, vanhemmilla (varsinkin äidillä, joka oli kotiäiti) oli minulle aikaa. Kiitoksia ja kehuja tuli, ei ylenpalttisesti mutta kuitenkin. Kyllä minusta varmaan välitettiin. Kuten kirjoitin, eivät vanhempani mitään esimerkkivanhempia olleet ja heillä oli puutteensa, mutta niin on varmaan monella muullakin vanhemmalla, joiden lapset eivät varastele.

 

["hmmm"]

jotkut lapset varastavat jotain mitätöntä krääsää. joku lapsi näyttää tahallisesti rikkovan jonkun toiselle tärkeän pikkujutun, jonkun vaikeasti hankittavan jutun, joka ei kuitenkaan ole kallis, sellaisen joka itsellä mennyt hukkaan, tai laittavan taskuun. varsinkni alle kouluikäisenä.

luulen että siinä on syynä kateus tavarasta tai sitten kateus siitä, että toisella on jonkun mielestä mukavampi koti, ymmärtävämmät vanhemmat, rennompi ilmapiiri, saa itse päättää asioista, kuten kavereista,

 

["a.p"]

Kateus voisi tosiaan olla syy varasteluun... niin kuin pikkuvaras taisit mainita. Sehän selittäis sen leveilyn yms.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26881138]Tämä äiti nimenomaan on kertonut ettei ikinä ole antanu kellekkään lapselle esim tukkapöllyä tai nippaissut. Sitä jopa silloin ihmettelin... siis tiedän toki että se on kiellettyä mutta jäänyt mieleen kun sitä korosti. Se on jännä tunne kun esim 10 vuotias tyttö valehtelee silmät kirkkaina ja vielä useamman kerran. Mun tietoon tullu kyseisellä tytöllä pari kertaa kun on varastanut kyläreissuilla. Ja osa niistä lapsista ovat tosi kovia leventelee ja kehuskelee elämäänsä ja esim mitä heillä on yms... [/QUOTE]

Onko heillä ihan kaikkea? Saavatko he uuden pelikonsolin viikon tehokkaalla naukumisella? Merkkivaatteita sormia napsauttamalla, ettei vain kiusata yms. Kun mikään ei tunnu enää miltään, haetaan sitä tunnetta vaikkapa varastaen.

 

[vihreäomena]

[QUOTE="vieras";26881130]En väitä, että nämä lapset kärsivät suoranaisesta kurinpuutteesta. Rajat ja rakkaus, ne kuuluisat kliseet oisivat tuoda heidän elämäänsä paljon hyvää. He täyttävät varastelullaan tyhjiötä, sitä joka pitäisi olla täynnä jotain ihan muuta. He hakevat huomiota kodin ulkopuolelta, että tulisi joku ja pysäyttäsi ja sanoisi, että ei näin vaan näin.

Huomataanko heitä? Onko heille aikaa, kiitetäänkö, kehutaanko, välitetäänkö? Vai ovatko he vain joukko, jotka pitää saada illalla nukkumaan ja aamulla ylös?[/QUOTE]

Kotiolot voi olla esim. äärimmäisen jyrkkiä; vaihdellen hemmottelusta rankkaan mitätöimiseen/väkivaltaan. Lapsi joutuu sopeutumaan molempiin ja ennakoimaan kummasta päästä tänään tuulee.

Vaivaa usein perheitä, mitkä vaikuttaa ulospäin kovinkin mallikkailta. Sisällä myllertää yksi iso teatteri...

Ei vanhemmat tee tätä useinkaan ns. pahuudesta.

 

["hmmm"]

[QUOTE="a.p";26881138]Tämä äiti nimenomaan on kertonut ettei ikinä ole antanu kellekkään lapselle esim tukkapöllyä tai nippaissut. Sitä jopa silloin ihmettelin... siis tiedän toki että se on kiellettyä mutta jäänyt mieleen kun sitä korosti. Se on jännä tunne kun esim 10 vuotias tyttö valehtelee silmät kirkkaina ja vielä useamman kerran. Mun tietoon tullu kyseisellä tytöllä pari kertaa kun on varastanut kyläreissuilla. Ja osa niistä lapsista ovat tosi kovia leventelee ja kehuskelee elämäänsä ja esim mitä heillä on yms... [/QUOTE]

ehkä nämä leveilijät ovat saaneet kotoa mallin, että tavara on se jota kuuluu tavoitella ja raha, ja joissakin tällaisissa kodeissa joissa on rahaa ja vanhemmat laittavat sitä itseensä, lapsiin ei laiteta rahaa, vaan heidn pitää tienata itse tai on jotain periaatteita että lapsille ei voi ostaa esim. leluja.

tavaralla leveilijät ja kodilla, autoillaan, jne ehkä varastelevat tavallista useammin.

 

[vihreäomena]

Lisäisin, että moni lapsi varastaa joskus. Mutta jos kroonisesti, on syytä paneutua syvemmin.

Äidit ja isät saattaa kertoa, ettei heillä ole sitä ja tätä ongelmaa, koska ei virheiden myöntäminen, etenkään suurien, ole aina helppoa - edes itselleen.

 

[vrs]

Vihreäomenaa peesaan.

Meillä oli just tollanen ihana idylliperhe. Kaikki 3 lasta ollaan nyt käyty kierroksemme suljetulla, itsemurhayritysten yms angstien kautta... Mut hei, oli meillä hyvät arvosanat yms ja "kaikin puolin onnellinen" kulissi.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26881151]Onko heillä ihan kaikkea? Saavatko he uuden pelikonsolin viikon tehokkaalla naukumisella? Merkkivaatteita sormia napsauttamalla, ettei vain kiusata yms. Kun mikään ei tunnu enää miltään, haetaan sitä tunnetta vaikkapa varastaen.[/QUOTE]

Ei heillä ole kaikkea... mutta lapset antavat kyllä ymmärtää ette heidän elämänstä on hohdokkaampaa yms mitä se oikeasti on. Hhmm.. mun täytyy kyllä alkaa seurata enemmän ja kiinnittää huomiota asioihin. Tosin kun niitä varasteluja on ilmenny ja valehtelua, on menny luottamus eikä niin huvita olla yhteydessä... harmittaa lasten puolesta eikä pitäisi antaa vaikuttaa.. täytyy toivoa että ne jutut loppuis.

 

["vieras"]

Kotiolot voi olla esim. äärimmäisen jyrkkiä; vaihdellen hemmottelusta rankkaan mitätöimiseen/väkivaltaan. Lapsi joutuu sopeutumaan molempiin ja ennakoimaan kummasta päästä tänään tuulee.

Vaivaa usein perheitä, mitkä vaikuttaa ulospäin kovinkin mallikkailta. Sisällä myllertää yksi iso teatteri...

Ei vanhemmat tee tätä useinkaan ns. pahuudesta.

Nyt en oikein kohtaa ajatuksen tasolla. Että suurin osa ihan hyvistä perheistä onkin teatteria. Ei ole, mikäli se ei millään tapaa välity tai lapsista näy. Luokanopettajana (tällä hetkellä opetan nelosluokkaa) olen kohdannut hyvin monenlaisia perheitä ja lapsia ja on siinä kehittynyt sellainen tietty näpppituntuma. Teatterin vaan haistaa.

 

[vihreäomena]

[QUOTE="vieras";26881172]Nyt en oikein kohtaa ajatuksen tasolla. Että suurin osa ihan hyvistä perheistä onkin teatteria. Ei ole, mikäli se ei millään tapaa välity tai lapsista näy. Luokanopettajana (tällä hetkellä opetan nelosluokkaa) olen kohdannut hyvin monenlaisia perheitä ja lapsia ja on siinä kehittynyt sellainen tietty näpppituntuma. Teatterin vaan haistaa.[/QUOTE]

En mä sitä tarkoita, että suurin osa ok perheistä teatteria.
Peesaan VRS:aa...

Sitähän se oli ja todellakin olihan ne hienot arvosanat ym. :kieh:

Olen myös sitä mieltä, että hyvin taitavaa "teatteria" ei huomaa

 

["vieras"]

En mä sitä tarkoita, että suurin osa ok perheistä teatteria.
Peesaan VRS:aa...

Sitähän se oli ja todellakin olihan ne hienot arvosanat ym. :kieh:

Olen myös sitä mieltä, että hyvin taitavaa "teatteria" ei huomaa

Tuossa olen samaa mieltä, että taitavaa teatteria ei huomaa. Ei huomaa heti, mutta huomaa pian. Huomaa, kun on sen lapsen kanssa tunteja päivässä, kun kuuntelee juttuja ja seuraa käyttäytymistä kavereiden kanssa.

Huomaa pian, että nyt on jotain outoa. Teatteriin on vaan niin vaikea mennä keskeyttämään se.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26881183]Tuossa olen samaa mieltä, että taitavaa teatteria ei huomaa. Ei huomaa heti, mutta huomaa pian. Huomaa, kun on sen lapsen kanssa tunteja päivässä, kun kuuntelee juttuja ja seuraa käyttäytymistä kavereiden kanssa.

Huomaa pian, että nyt on jotain outoa. Teatteriin on vaan niin vaikea mennä keskeyttämään se.[/QUOTE]

Luokanopettajat ovat tyypillisesti äärettömän konformistisia ja normeihin kritiikittömästi suhtautuvia ihmisiä. Sinä luokanopettaja et näe teatteria, koska luulet sen olevan normaali tapa elää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26881185]Luokanopettajat ovat tyypillisesti äärettömän konformistisia ja normeihin kritiikittömästi suhtautuvia ihmisiä. Sinä luokanopettaja et näe teatteria, koska luulet sen olevan normaali tapa elää.[/QUOTE]

Se on sinun mielipide. Minä onnekseni omaan erittäin herkät vaistot ja hyvän ihmistuntemuksen. Kiitos vaikean lapsuuden ja alituisen varuillaolon. Jotain hyvää siitäkin sitten jäi.

Uskon olevani täysin kaartalla nykyperheiden elämäntilanteissa. Lapset kertoo yllättävän paljon ja tapa kertoa kertoo oikeastaan paljon enemmän. Puheista kuultaa täysin selkeästi kodin asenne milloin mitäkin asiaa kohtaaan.