Mistähän johtuu

[satunnainen]

Mistähän johtuu, että kaksilapsisilta kysytään usein, koska tulee se kolmas. Ja ei millään meinata uskoa, ettei kolmatta tule. Ainakin minulta on usein kysytty, että "no koskas se kolmas tulee" ja tyrmistys on suuri kun sanon, ettei tule. Yksi ystäväni jopa puheissaan oli yhteen aikaan kovasti painostava kun hän odotti kolmatta ja minä en ollut asiasta yhtään kiinnostunut.
Kaksi lasta on oikein sopivasti minulle. Ja miehelleni. Ja jos kävisi niin, että mies haluaisi lisää lapsia, saisi tehdä niitä jonkun muun kanssa, sillä minä en enää aio synnyttää. Kaksi kertaa selvisin siitä hengissä, en aio uhmata kohtaloa enempää ja ei minua huvitakaan saada enempää lapsia.

 

[Tuntematon]

Meille on myös käynyt samalla lailla.Aina kysytään "koskas on kolmannen vuoro"?Ja meillä sattuu olemaan 2 poikaa niin vielä enemmän jankutetaan niin ystävä kuin perhepiirissäkin,että "nyt olisi tytön vuoro".Se on tosi ärsyttävää kuunnella loputtomiin samaa.Me ollaan päätetty,että kaksi riittää,enkä mä edes tahtoisi synnyttää enempää,vaikkei synnytykset mitään kamalia ollutkaan.Jaksamisia sulle!

 

[taustalla]

Heh! Ei meiltä ainakaan kysytä. Jos yli kolmikymppisenä asustelee pienessä vuokra-asunnossa, ei kukaan kysele enempien lapsien perään. Varmaan ihmettelevät, miksi tehtiin toinen. Ei kukaan kysynyt, milloin tulee se toinen, eikä ensimmäistäkään ehditty kaivata...

 

[Matkailija]

Kyllähän se niin on että ei muille mikään riitä!

Kun alat seurustelee, niin jo kysellään kihlojen perään. Sitten seuraavaksi udellaan häistä. Sitten aletaan kytätä vatsaa ja kun esikoinen on syntynyt, niin jo udellaan toisen perään...

Jos tekis viisi lasta niin alkaiskohan se jo riittää....?

 

[Footballers Wife]

Veikkaisin, että on vain sellaista smalltalkia usein, asioita mitä on totuttu vanhemmilta ja perheellisiltä kyselemään =)

 

[taustalla]

\

Veikkaisin, että on vain sellaista smalltalkia usein, asioita mitä on totuttu vanhemmilta ja perheellisiltä kyselemään =)

Niin luulen minäkin. Ainakin osaksi.

 

[Sollu]

\

Kyllähän se niin on että ei muille mikään riitä!

Kun alat seurustelee, niin jo kysellään kihlojen perään. Sitten seuraavaksi udellaan häistä. Sitten aletaan kytätä vatsaa ja kun esikoinen on syntynyt, niin jo udellaan toisen perään...

Jos tekis viisi lasta niin alkaiskohan se jo riittää....?

Joo-o,luulen kans näin.ei multa ainakaan ole kukaan kysellyt neljännestä lapsesta,että milloin olis sen aika?
olishan se jo melkoinen yllätys varmasti kaikille lähipiiriin kuuluville

 

[Wimma ja pamaus]

Meillä on vasta toinen mahassa ja nyt jo kysellään sen kolmannen perään - olen soohen vastannut, että katsotaan nyt yksi kerrallaan...

 

[Pähkinäpensas]

Meillä on neljä ja edelleen kysellään!!! \|O Olen perustellut utelun sillä, että tehtiin pari ensimmäistä muksua niin nopeaan tahtiin, etteivät sukulaiset ja kaverit pysyneet mukana -kuopuksen kohdalla kysyttiinkin sitten jo vrk:n kuluttua synnytyksestä!!! Kaipa joillain tomppeleilla (lue:sukulaisillani) on tarve "hallita" (tai luulla niin) elämäämme tiedon tasolla. :/

 

[kukkerikuu]

Niinhän se on. Meillä kaksi ja kolmannesta aina kysytään että millos sen tytön teette. Me ei kyllä enää meinattu lapsia tehdä, mies on samaa mieltä. Mulla aiemmat tulleet leikkauksella ja kolmas leikattaisiin kans. Tehkööt muut, meillä monia tuttuja, joilla kaksi lasta.

 

[ikkavaa]

\

\

Veikkaisin, että on vain sellaista smalltalkia usein, asioita mitä on totuttu vanhemmilta ja perheellisiltä kyselemään =)

Niin luulen minäkin. Ainakin osaksi.

olen sen verran puhelias, että kyllä voin meidän asioista puhua, jos kysellään elämästä ja suunnitelmista eteenpäin. vastauksen täytyy sitten riittää, on se sitten "ei kuulu suunnitelmiin" tai "miksei joskus, muttei useisiin vuosiin", "yrityksessä on jo" tai "ei tarpeen, kaksi riittää"..
saahan sitä keskustella. meiltä kysytään usein: "koska ne loput sieltä tulee?" meillä on nyt kuudes yrityksessä, mutta voin myös huonoina päivinä antaa vastauksen "ehkä seuraavassa elämässä" niin että kyse on vaan jutustelusta, ei mistään lupauksista kanssaihmisille, emme ole tilivelvollisia edes itsellemme perhesuunnittelun pitävyydestä.

 

[ElliNoora]

On meilläkin uteliaita sukulaisia, mutta minusta se ei ole kovin vakavaa toisten asioihin puuttumista. Lapsista kysely on eräänlaista rupattelua, ja ei kai se uteliaisuus nyt niin kauhean vakava asia ole. Jos jankutukseksi menee, niin sellainen on kyllä ärsyttävää.