Mistä voi tietää, vaikuttiko epiduraali enää ponnistusvaiheessa?

Ihmetyttää, kun moni sanoo aina, ettei epiduraali vaikuttanut enää ponnistusvaiheessa. Mistä sen voi tietää, kun kerran ei ole vertailukohdetta luomuponnistukseen. Väitän, että nämä epiduraalin saaneet vain luulevat, että kaikki teho puudutuksesta on hävinnyt, kun ponnistusvaihe sattuu. Todellisuudessa luomuponnistus olisi sattunut vielä paljon enemmän.

 

Mulla ainakin epiduraali vaikutti ponnistaessa. Ponnistaminen ei sattunut, oli vain se paljon puhuttu 'tarve ponnistaa'. Supistuksia en tuntenut enää vatsassa ja selässä niin kuin ennen epiduraalia, supistuksen tullessa vain sen painon tunteen. Kuitenkin ponnistusvaihe sujui mielestäni mukavasti, puudutus ei haitannut lainkaan vaan mielestäni antoi mahdollisuuden keskittyä kivuttomasti ponnistamiseen: se oli kuitenkin kovaa työtä ainakin mun tapauksessa =)

 

Mulla ei tullut ekasta synnytysestä ollenkaan sitä kuuluisaa ponnistamisen tarvetta just johtuen epiduraalista, mutta nyt tässä toisessa synnytyksessä sitten taas tuli. Ei ehditty laittaa epiduraalia tai mitään muutakaan puudutetta. Oli paljon helpompi ponnistaa, kipua mä en tuntenut, oli helpottavaa ponnistaa "painetta" pois.

 

Useinhan sanotaan, että epiduraali lievittää avautumisvaiheen kipua, mutta ei vaikuta ponnistusvaiheen kipuihin. En tiedä odottaako epiduraalin saaneet, että ponnistuskin on täysin kivutonta, onhan se silloin yllätys, että ponnistaminen sattuukin. Monesti kai puudutus vaikuttaa ponnistusvaiheessa siihen supistuskipuun, mutta kudosten venymisestä ja repeämisestä johtuvaan kipuun ja paineen aiheuttamaan kipuun se ei välttämättä auta.

AP, itse et ilmeisesti ole epiduraalia saanut tai ottanut? Olet kokenut "luomuponnistuksen"? Useinhan epiduraali annetaan hyvissä ajoin avautumisvaiheessa eikä lähellä ponnistusvaihetta sitä enää lisätä tai anneta, jolloin se ei vaikutakaan ponnistaessa. Ja niinhän se on tarkoituskin epiduraalin kanssa, ettei pitkitä synnytystä ja vie ponnistamisen tarvetta.

 

Eihän epiduraali saisi vaikuttaa enää ponnistusvaiheessa. Harvoille niin kait käy. Itse tiesin sen ainakin siitä, että sen tunsi kun epiduraalin vaikutus alkoi hälvetä vähitellen. Ensin tunto palasi pieneen osaan toista reittä, sitten potto levisi koko jalkaan ja muutamassa minuutissa koko kroppaan. Kipu oli paljon pahempaaa kuin ennen epiduraalia, koska puudutus vie kehon omilta endorfiineilta mahdollisuuden lievittää kipua. Ja paheneehan sen kipu muutenkin synnytyksen edistyessä. Kätilö tsekkasi paikat ja totesi, että olin täysin auki, joten ei lisätä enää puudutetta, vaan ponnistetaan. Kun kysyin saisiko jotain kivunlievitystä, hän vastasi ettei ensikertalaisille anneta koska silloin ei välttämättä osaa ponnistaa oikeaan suuntaan. Eli luomuna ponnisteltiin ja kyllä sen huomasi! Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia ja voin sanoa varmasti että epiduraali ei vaikuttanut vauvan syntyessä enää lainkaan. Puudutteen teho hälveni ihan minuuteissa sitten kun vaikutus alkoi lakata.

 

en nyt ois niin varma siitä että luomuna sattuu enemmän. mä synnytin 16.6.07 sain esikoisen jonka synnytys kesti 21.5 tuntia, joista 9 tuntia olin epiduraali puudutuksen alaisena (eli sain 3 puudutusta). Kun sain ensimmäisen puudutuksen, en tuntenut mitään koko kehossa, en edes käsiä jaksanu nostaa, ja äijä sai kantaa mut vessaan. Oli ihanaa kun käyrässä näki kuinka tiheään supistukset tuli, mut ei tuntenu niitä. 9:n tunnin rentoutumisen jälkeen alko kauheet tuskan tunteet ja mä olin 9 cm auki, minuutti sen jälkeen olin jo 10 cm auki jolloin mä huusin ja kirosin et mä haluan lisää puudutusta. Mut toinen kätilöistä silitti mun päätä ja sano et lapsi on laskeutunu niin alas että mikään kivunlievitys ei enää auta. Musta tuntuu että ponnistusvaihe on kauheampi niille joilla epiduraali on auttanu tosi hyvin ja sit pitää yhtäkkiä kokea semmosta kipua ja ruveta ponnistamaan. no mä kuitenkin hermostuin niin että mä paniikissa ponnistin ja ponnistin et ei ponnistusvaihe kestäny 19 minuttia kauemmin. (onneks oli hyvät supistukset). ja poika oli vaan 2720g ja 48 cm et en saanu ku 1-luokan repeämät!

 

Musta tuntuu että ponnistusvaihe on kauheampi niille joilla epiduraali on auttanu tosi hyvin ja sit pitää yhtäkkiä kokea semmosta kipua ja ruveta ponnistamaan.

Noin mäkin oon kuullu. Kropalla on kuulemma jotain omia "kivunlievityskeinoja", mutta ne ei pääse vaikuttamaan lainkaan jos käytetään lääkkeellistä kivunlievitystä. Sit yhtäkkiä kun puudutteen vaikutus lakkaa ja pitää ponnistaa ilman mitään kivunlievitystä niin kipu olis kahta pahempi kuin kokonaan luomuna synnyttäneillä. Mä en olis halunnut epiduraalia lainkaan kun en tuntenut tarvitsevani, mutta kätilö halus sen mulle, koska synnytys ei kuulemma edistynyt tarpeeksi nopeesti. Ruuhka-aika sairaalassa ja sitä rataa...

Mut toinen kätilöistä silitti mun päätä ja sano et lapsi on laskeutunu niin alas että mikään kivunlievitys ei enää auta.

Mulle sanottiin kyllä että spinaalipuudutus olis tosi tehokas ponnistuskipuun, mutta sitä ei anneta ensisynnyttäjille jotta osaa ponnistaa oikeeseen suuntaan. Suosittelivat seuraavassa synnytyksessä pyytään sitä. Pistin harkintaan

 

Minulla ainakin epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mistä todennäköisesti johtuen minun oli tosi vaikea tunnistaa ponnistamisen tarvetta. Supistukset kyllä tuntuivat mutteivat kipeinä. Sen verran pitkä oli avautumisvaihe että minulla puudutetta oli lisätty jo kerran. Kun aloin tunnistaa ponnistuksen tarpeen muutaman ponnistusharjoituksen jälkeen niin ponnistus sujuikin aika hyvin eikä kestänyt kuin 20 min. Ponnistusvaihe ei minusta juuri lainkaan sattunut, mutta oli erittäin rankkaa.

 

Esikoisesta ei epiduraalia eikä ponnistuksessa mitään muutakaan lievitystä. Helvetilliset kivut sillä ponnistin 1h45min ja imukupilla isoa poikaa. En tuntenut missään vaiheessa ponnistustarvetta.
Kuopuksesta oli epiduraali mutta ei näemä tod vaikuttanut enää ponnissa sillä sattui helvetisti niiku ekassakin ja nyt tunsin sen ponnitarpeenkin ja sen miten vauva laskeutui alaspäin, kun oli edes hieman pienempi ja pienempipäinen et mahtu laskeutuun, ponni nyt vain 13min.
Kyllä todella huomas ettei puudute enää vaikuttanut. Muuteskin laittoivat kuulemma väärin ja siksi ei kunnolla vaikuttanut alunperinkään :/

 

mulla on kokemusta kummastakin. eka luomuponnistus sattu aivan tolkuttomasti, meinas mennä taju. vauva oliki virhetarjonnassa ja kiskottiin imukupilla. tokan ponnistin epiduraalin vaikutuksessa ja se ei tuntunu sen pahemmalta ku pas-kalla käynti. kolmannen ponnistin pelkällä ilokaasulla (jota ei saanu silloinkaa oikein ottaa) ja se ei tuntunu sen kummemmalta ku epiduraalinkaan kanssa ponnistaminen.
monelle naiselle se ponnistusvaihe on oikeesti helpotus kun supistusten laatu jotenki muuttuu pelkästä kivusta työntäväksi voimaksi.

 

esikosta epiduraali ja ponnistus vaiheessa mitä ilmeisemmin vaikutti vielä osaksi koska ei sattunut yhtään ponnistus vaihe tuntui vain tarve ponnistaa ja että alapää venyy ja jotain tulee ulos.....

pikkukakkosesta oli vain sitä suihkutettavaa puudutet jota kätilö lisää ja sattui paljon kunnes vaikutti.... onneksi vaikuttaa nopeeta ja puuduttaa siis vaan pinta kerroksen....

 

Minulla ainakin epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mistä todennäköisesti johtuen minun oli tosi vaikea tunnistaa ponnistamisen tarvetta. Supistukset kyllä tuntuivat mutteivat kipeinä. Sen verran pitkä oli avautumisvaihe että minulla puudutetta oli lisätty jo kerran. Kun aloin tunnistaa ponnistuksen tarpeen muutaman ponnistusharjoituksen jälkeen niin ponnistus sujuikin aika hyvin eikä kestänyt kuin 20 min. Ponnistusvaihe ei minusta juuri lainkaan sattunut, mutta oli erittäin rankkaa.

Mulle lisättiin 2 kertaa epiduraali, eli makoilin 9 tuntia tuntematta yhtään mitään, tai no koko kroppahan siinä kutisi...se kyllä tuntu!

 

Mulla oli ekasta epiduraali, sain sen aika myöhään, ponnistus alkoi jo aika pian sen jälkeen ku puudutus oli alkanu vaikuttaa..ja ponnistusvaihe ei sit kovin kivulias ollu, kun ei tuntunut supistuskipu. Vain alapäähän sattu kun tuntui se venyminen ja repeäminen..mutta ei sekään älyttömästi sattunu. Ja ponnistustarvetta epiduraali ei vieny, päinvastoin oli helpompi ponnistaa kun ei kipu häirinny! =)
Toisen synnytin sitte ilman puudutusta ja ponnistusvaihe oli aivan kamala, vaikka se ei edes kauaa kestänyt..mutta kipu oli niin hirveä, tuntui että se peitti sen ponnistamistarpeenkin alleen, en mä tuntenut enkä tajunnut juuri muuta kuin sen järkyttävän kivun.
Eli kaikin puolin helpompi ja parempi oli ponnistaa kun oli saanu puudutuksen!!

 

Mulla molemmat syntyneet luomuna (jos ei kipupiikkiä lasketa) ja ainakin minulla supistukset oli tuhat kertaa kamalammat kuin itse ponnistusvaihe. Tietysti jos ponnistus pitkittyy niin voi olla eri mutta mulla loppu (unohtui?) ainakin kivut kun seinään molemmilla kerroilla kun sai alkaa ponnistamaan. Mulla ei ponnistusvaiheet olleet siis mitenkään kivuliaita, siinä vaiheessa oli mielessä vaan se että kohta on lapsi sylissä. Kipukynnykset on kuitenkin niin erilaisia ja tietysti lapsen koko yms tekijät vaikuttaa hirmuisesti.

 

Mäkään en ole varma mutta luulisin että ei vaikuttanut epiduraali esikoista ponnistaessa. Ponnistaminen sattui koska kiristi, viilsi ja sattui alapäähän, tuntui että halkean.

Kuopuksesta ei epiduraalia eikä ollut kuitenkaan noin pahoja kipuja.