Mistä tunnistaa vihaisen irtokoiran?

Olen siis koirakammoinen, jonka elämää pelko koirista rajoittaa. Nyt olen kuitenkin hoksannut, ettei välttämättä kaikki vastaan tulevat irtokoirat halua repiä minua reikaleiksi... , joten alan kyllä kohta yksinkin lenkkeillä.

Mutta ksysymys kuuluukin, että mistä minä tunnistan vihaisen irtokoiran ja vaan jolkuttelemassa olevan? JA miten käyttäytyä vihaisen ,tai sen jolkuttelevankin, vastaan tullessa?

Mitä signaaleja koirat lähettää?

 

Mä en oo ikinä tavannut vihaista irtokoiraa, enkä oikein irtokoiriakaan kovin monia. ihan sama kuin pelkäisit karhun hyökkäävän.

 

Häntää heiluttava koira on ainakin innoissaan . Häntä koipien välissä kertoo pelosta. Koira joka murisee tai näyttää hampaita, kannattaa kiertää kaukaa . Vaikka olen itse kahden koiran omistaja, en menisi tekemään tuttavuutta yhdenkään vieraan koiran kanssa. Koira on kuitenkin koira. Koirat ei lain mukaan saa juosta vapaana.

 

mä en laskis arvaamatonta koiraa irti. mutta pelkään itsekkin vaikka koiran omistan joitan vapaita yksilöitä. :/
säkä pystyssä
murisee
luimun näköinen saa minut pelkäämään..

ja pienet koirat ne yleensä räksyttää ja tarttuu lahkeeseen yms. hyi hitto!

sellaista en pelkää joka juoksee häntä heiluen kohti, ja lähestyessään painuu maata kohti--->aikoo lysähtää jalojen juureen rapsutettavaksi.

pahinta on vetää kädet ilmaan ja kiljua ja pomppia, se saa koirankin sekaisin. yritä olla normaali =)

 

Mä en oo ikinä tavannut vihaista irtokoiraa, enkä oikein irtokoiriakaan kovin monia. ihan sama kuin pelkäisit karhun hyökkäävän.

No niin se karhupelko sitteen...hih...vitsi vitsi. Eikö koirat sitten ole vihaisia irti ollessaan?

Pienempänä kylällämme oli usieta irtokoiria, jotka hypppivät vasten ja ehkä näykkivät, josta kammo on ehkä jäänyt. Mutta olikohan ne vaan leikkisiä sitten?

Sen olen oppinut siskon koirien kanssa, että jos koira vaikka syöksyy omalta pihaltaa haukkuen, niin ei se välttämättä ole vihainen. NE vaan tervehtii tai tarkastaa. Ennen olin ihan paniikissa silloinkin, nyt se pelko on leintynyt.

Olisko muilla vinkkejä tai neuvoja?

 

Häntää heiluttava koira on ainakin innoissaan . Häntä koipien välissä kertoo pelosta. Koira joka murisee tai näyttää hampaita, kannattaa kiertää kaukaa . Vaikka olen itse kahden koiran omistaja, en menisi tekemään tuttavuutta yhdenkään vieraan koiran kanssa. Koira on kuitenkin koira. Koirat ei lain mukaan saa juosta vapaana.

Koira muuten usein heiluttaa häntäänsä haastaessaankin. Että ei välttämättä ole ystävällinen...

 

Ainakin pelokas ja vihainen koira murisee ja kyräilee. En tiedä, onko vihaisia koiria, vai onko ne sitten vaan pelokkaita? koirat muuten näykkii innokkaina, luulen, että aikuisenakin, jos ei ole opetettu, että niin ei saa tehdä. jos koira haluaisi purra, ei se näykkäisi, vaan kävisi vaan lujaa kiinni.

 

Niin ja koirahan yrittää nousta kasvojen tasolle haistaakseen kasvoja, niinkuin koirat keskenään tekevät. Sekin pitää vissiin koiralle opettaa, ettei saa hyppiä vasten. Oman koiran hankkiminen varmaan lieventäisi koirapelkoa tehokkaimmin.

 

. Oman koiran hankkiminen varmaan lieventäisi koirapelkoa tehokkaimmin.

Oliskohan sellainen pikkukarvapallo vai kunnon sakemanni parempi "kouluttamaan" isäntänsä koirapelon pois.

 

Häntää heiluttava koira on ainakin innoissaan . Häntä koipien välissä kertoo pelosta. Koira joka murisee tai näyttää hampaita, kannattaa kiertää kaukaa . Vaikka olen itse kahden koiran omistaja, en menisi tekemään tuttavuutta yhdenkään vieraan koiran kanssa. Koira on kuitenkin koira. Koirat ei lain mukaan saa juosta vapaana.

Koira muuten usein heiluttaa häntäänsä haastaessaankin. Että ei välttämättä ole ystävällinen...

Joo, on aika vaikea kuvailla näitä koiran mielialoja täällä. Varsinkin, kun itse tunnistaa omien koirien mietteet vaikka unissaan . Meidän koirat on monien mielestä tosi pelottavia, koska ovat verrattain isoja ja haukkuvat kyllä kutsutut ja kutsumattomat vieraat hyvinkin äänekkäästi. Kehenkään eivät ole koskaan käyneet kiinni, mutta ovat varmasti koirapelkoiselle oikein painajaismaiset kaverit. Kuitenkin kaiken pullistelun takana on kaksi superkilttiä nuorta miestä ja kooltaan isompi on vielä 1-vuotias pentu :heart: .

Nämä ei kyllä menisi näykkimään ketään, ei edes haastaessaan leikkiin. Tuollaiset näykkivät koirat on ihan karseita, hyi olkoon. Vaikka rakastan eläimiä, en voi sietää mitään näykkiviä tai nylkyttäviä koiria :kieh: . En ymmärrä omistajia, jotka eivät sen vertaa kouluta koiriaan.

 

. Oman koiran hankkiminen varmaan lieventäisi koirapelkoa tehokkaimmin.

Oliskohan sellainen pikkukarvapallo vai kunnon sakemanni parempi "kouluttamaan" isäntänsä koirapelon pois.

Onpa hankala kysymys. Huonosti koulutettu sakemanni ei ainakaan ole hyvä vaihtoehto. Ja nuo pienet karvapallotkin voi olla ihan kamalia lahkeessa roikkujia jos isäntä ei ole pitänyt mitään kuria. Ehkä paras on joku rauhallinen rotu, mutta ei liian iso. Tietysti pitää tuntea koiran omistaja, jolta voi sitten kysellä tarkemmin koirasta. En lähtisi hankkimaan omaa koiraa ennen kuin ne pahimmat pelot on voitettu, koska koira ei saa missään nimessä vaistota omistajastaan pelkoa. Ei muuta kuin tutustumaan koirien omistajiin ulos, vaikkapa koirapuistoon. Koirien omistajat tunnetusti pitävät mielellään luentoja omista lemmikeistään . Ja jokaisen koiran omistajan mielestä se oman koiran rotu on tietysti se paras .

 

http://www.pedigree.fi/luettavaa/koiran_kayttaytyminen.html

Tuolla ihan ihan kivasti perustietoa koiran käyttäytymisestä. Lyhyt ja helppolukuinen.

 

. Ei muuta kuin tutustumaan koirien omistajiin ulos, vaikkapa koirapuistoon.

Ei muuten huono idea olis koukata sunnuntaikävelyllä koirapuiston kautta, ja kysellä saisko kouluttaa itseään seisoskelemalla irtokirien seassa.

 

viimestään siitä ku tarraa sun peffaan! niin,kai on syytä epäillä ainakin sellasta koiraa joka vahtaa sua hyvin pitkään ikäänkuin "lasittunein silmin".ja sellasta joka murisee silleen matalasti..

 

Ja voi kiinniolevakin käydä kiinni. Minuun ainakin kävi kiinni hihnassa oleva dobberi. Omistaja otti koiran likellensä kun tulivat vastaan, mutta löyhäs remmiä liian nopeesti (heti kun olivat menneet ohi) ja siitä koira samantien hyppäs olkapäätä vasten ja puri. Ja ulkoiluttaja vaan jatko matkaa :/

 

Niin siis, se piti vielä sanoa, että siitä on sitten jäänyt ihan järjetön koirakammo, vaihdan suuntaa jos on iso koira tulossa vastaan
Tosi kurjaa kun ennen ei ollut mitään pelkoa...

 

Koira varoittaa AINA ennen hyökkäystä; luimii, näyttelee hampaitaan, murisee.
Monesta merkistä voi päätellä koiran vihaisuuden.

 

Ja voi kiinniolevakin käydä kiinni. Minuun ainakin kävi kiinni hihnassa oleva dobberi. Omistaja otti koiran likellensä kun tulivat vastaan, mutta löyhäs remmiä liian nopeesti (heti kun olivat menneet ohi) ja siitä koira samantien hyppäs olkapäätä vasten ja puri. Ja ulkoiluttaja vaan jatko matkaa :/

Kyllä mä en sulattas tuollasta!hiukan tulis satikutia sille ulkoiluttajalle!!

 

Ja voi kiinniolevakin käydä kiinni. Minuun ainakin kävi kiinni hihnassa oleva dobberi. Omistaja otti koiran likellensä kun tulivat vastaan, mutta löyhäs remmiä liian nopeesti (heti kun olivat menneet ohi) ja siitä koira samantien hyppäs olkapäätä vasten ja puri. Ja ulkoiluttaja vaan jatko matkaa :/

Kyllä mä en sulattas tuollasta!hiukan tulis satikutia sille ulkoiluttajalle!!

Mä olin siinä vaiheessa jotenkin niin shokissa, että kun tajusin asian, ja oisin pystynyt jotain mätkättämään, niin koko tyyppiä ei tosiaan enää edes näkynyt. Mulla oli sillon pieni vauva, onneksi hän ei sattunut olee sylissä, koska usein heräs itkien ja piti vaunulenkeilläkin kantaa :/

 

. Ei muuta kuin tutustumaan koirien omistajiin ulos, vaikkapa koirapuistoon.

Ei muuten huono idea olis koukata sunnuntaikävelyllä koirapuiston kautta, ja kysellä saisko kouluttaa itseään seisoskelemalla irtokirien seassa.

Mun mielestä ei kovin hyvä idea. Koira kun vaistoaa hyvin ihmisen pelon... Nimim. toinen koirakammoinen :/

 

Ja voi kiinniolevakin käydä kiinni. Minuun ainakin kävi kiinni hihnassa oleva dobberi. Omistaja otti koiran likellensä kun tulivat vastaan, mutta löyhäs remmiä liian nopeesti (heti kun olivat menneet ohi) ja siitä koira samantien hyppäs olkapäätä vasten ja puri. Ja ulkoiluttaja vaan jatko matkaa :/

Kyllä mä en sulattas tuollasta!hiukan tulis satikutia sille ulkoiluttajalle!!

Mä olin siinä vaiheessa jotenkin niin shokissa, että kun tajusin asian, ja oisin pystynyt jotain mätkättämään, niin koko tyyppiä ei tosiaan enää edes näkynyt. Mulla oli sillon pieni vauva, onneksi hän ei sattunut olee sylissä, koska usein heräs itkien ja piti vaunulenkeilläkin kantaa :/

Hui. Onneksi "vaan" olkapäähän, ei kaulaan...

 

kiltti ja ihmisrakas koira tulee ihmisen luo iloisena haistelee,mutta kannattaa silti olla rapsuttelematta,niistä kun ei koskaan tiedä