mistä tulee..

Siis nyt on pakko kysyä

MISTÄ TEILLE ON TULLUT SYNNYTYS PELKO?

 

Siitä, että ensimmäinen synnytys oli vaikea eikä siitä päässyt keskustelemaan hoitaneiden lääkäreiden kanssa. Kätilöt hoitivat hommansa ok, eikä heidän toimistaan jäänyt kysyttävää.

Pelkopolikäynneistä ei ole ollut mitään hyötyä, koska edelleenkään en ole saanut vastauksia ensimmäistä synnytystä koskeviin kysymyksiin ja ensimmäisestä synnytystä vaikeuttanut raskauskomplikaatio on taas uhkaamassa. Kipua, sairaalaympäristöä tms. en pelkää, mutta toista kertaa en halua saattaa sikiötäni samanlaiseen vaaraan kuin eka joutui. Ajatus sektiosta ei innosta, mutta todennäköisesti tulen tiukasti vaatimaan sektion, jos lähempänä synnytystä tilanne on yhtään samanlainen kuin esikoisen kanssa. Otan mieluummin riskit itselleni kuin katselen toista kertaa lapsen elvytystä tilanteessa, jossa jo ennen synnytystä tiedettiin olevan huomattavasti kohonnut sikiön hapenpuutteen riski normaaliin alatiesynnytykseen verrattuna (mitä ei minulle tietenkään etukäteen kerrottu).

 

ENTÄS TE JOTKA MENETTE EKAA KERTAA SYNNYTTÄMÄÄN JA PELKÄÄTTE?

 

\

ENTÄS TE JOTKA MENETTE EKAA KERTAA SYNNYTTÄMÄÄN JA PELKÄÄTTE?

Se vain oli takaraivossa valmiina ollut koko ikäni. Kun aloimme "lasta tekemään", kuvittelin että pelko häviää, kunhan raskaaksi tulen, mutta niin ei käynytkään. Päinvastoin, se vahvistui, kun aloin ottaa selvää asioista, ja kun mulle esim. selvisi että epparin voi joutua tekemään.